Jeanne Calment

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jeanne Calment 20-vuotiaana

Jeanne Louise Calment (21. helmikuuta 1875 Arles, Ranska4. elokuuta 1997 Arles) oli eliniältään todistettavista henkilöistä maailman pisimpään elänyt ihminen. Calmentin elinikä oli 122 vuotta ja 164 päivää. Kenenkään muun ei tiedetä koskaan varmuudella saavuttaneen edes 120 vuoden ikää. Maailman toiseksi vanhin oli joko japanilainen Shigechiyo Izumi (120, kiistelty) tai yhdysvaltalainen Sarah Knauss (119). Izumin ikä on kuitenkin myöhemmin kyseenalaistettu, joten Calment saattaa olla ainoa 120 vuoden iän saavuttanut. Calment ehti nähdä ensimmäisen ja toisen maailmansodan sekä kylmän sodan alkavan ja loppuvan. Hän ehti myös nähdä Neuvostoliiton nousun ja tuhon sekä ihmisen tekevän ensimmäisen lentomatkansa ja lopulta pääsevän kuuhun asti 1969. Calmentin syntyessä polttomoottorilla liikkuvaa autoa ei ollut vielä keksitty. Calment oli 14-vuotiaana tavannut taiteilija Vincent van Goghin (k. 1890).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calmentin isä oli laivanrakentaja Nicolas Calment (18371931) ja äiti Marguerite Gilles (18381924). Jeannen veli François oli häntä kymmenen vuotta vanhempi ja kuoli 97-vuotiaana 1. joulukuuta 1962. Perheeseen kuuluivat lisäksi Antoine ja Marie, jotka kuitenkin kuolivat jo pikkulapsina. Perheen mahdollisista muista lapsista ei ole tietoa, ja Jeannen tiedetään varmuudella olleen perheen nuorin.

Jeanne Calment kastettiin 23. helmikuuta 1875, ja hän oli mukana vuoden 1876 väestönlaskennassa. Hän asui tähän aikaan yhä Arlesissa. Myös hänen koulunkäynnistään kirjoitettuja dokumentteja pidetään todisteina poikkeuksellisesta iästä.[1]

Jeanne Calment avioitui pikkuserkkunsa Fernand Calment'n kanssa 8. huhtikuuta 1896. Hän kuoli 64 vuotta ensimmäisen lapsensa (Yvonne kuoli 1934) ja 34 vuotta ainoan lapsenlapsensa (kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 1963) jälkeen. Vuonna 1965, 90 vuoden iässä ja ilman elossa olevia perillisiä, Calment teki (Ranskassa yleisen) en viager-sopimuksen lakimies François Raffrayn kanssa, joka oli tällöin 47 vuotta. Sopimuksen mukaan Raffray maksaisi kuukausittaisen summan Calmentille hänen poismenoonsa asti, jolloin Raffray saisi asunnon omistukseensa. Sopimuksen kirjoittamisen aikaan Calment'n asunnon arvo vastasi 10 vuoden kuukausimaksuja. Raffrayn epäonneksi Calment eli tuosta hetkestä vielä yli 30 vuotta ja lopulta lakimies itse kuoli ensin, joulukuussa 1995, ja hänen leskensä joutui jatkamaan maksuja.

Calment oli 85-vuotias, kun hänellä todettiin harmaakaihi. Vuonna 1985 hän siirtyi vanhainkotiin. 119-vuotiaana Calment oli melkoisen sokea ja erittäin huonokuuloinen.[2] Calment kuoli 4. elokuuta 1997 kello 10.45.

Hieman ennen kuolemaansa Arlesissa Calment osasi yhä kuvata elämänsä tärkeimpiä vaiheita. Vaikka Calmentin muisti oli säilynyt, hän oli vaikeasti kuulonäkövammainen.[3]

Calment ei dementoitunut, ja vielä viimeisinä vuosinaan hän vitsaili, että hänellä "on vain yksi ryppy, ja hän istuu sen päällä". Erityinen piirre on, että Calmentilla ei ennen kuolemaa esiintynyt minkäänlaista taantumaa, motivaation loppumista tai henkistä romahdusta. Erittäin heikosta näöstä ja kuulosta sekä vanhuudesta huolimatta hänen henkinen suorituskykynsä säilyi, mikä on poikkeuksellisen pitkäikäisillä henkilöillä harvinaista.

Äärimmäisestä pitkäikäisyydestään huolimatta Calment poltti säännöllisesti 117-vuotiaaksi ja käytti myös alkoholia kohtuullisesti.[4] Calment rakasti suklaata, ja hänet kuvattiin syömässä sitä vielä 112 vuoden ikäisenä.[5] Pitkäikäisyyteen saattoivat vaikuttaa geenit, sillä Calmentin suvussa on muutenkin esiintynyt pitkäikäisyyttä: isä Nicolas eli vuosina 18371931 ja äiti Marguerite (o.s. Gilles) 18381924, ja François-velikin kuoli vasta 97-vuotiaana.

Jeanne Calmentilla on hallussaan myös muita pitkäikäisyyteen liittyviä ennätyksiä. Hänet on mainittu Guinnessin ennätysten kirjassa maailman vanhimpana potilaana, sillä hän joutui lonkkaleikkaukseen ollessaan 114 vuoden ja 11 kuukauden ikäinen. Calment on Guinnessin mukaan myös maailman vanhin näyttelijä. Hän oli 114-vuotias esiintyessään itsenään Vincent van Goghista kertovassa elokuvassa Vincent et moi. Calmentin uskotaan olleen kuollessaan viimeinen elossa ollut Goghin henkilökohtaisesti tavannut.

Kysyttäessä millaisena hän 120-vuotispäivänään näkee tulevaisuutensa, Calment vastasi sen tulevan olemaan hyvin lyhyt. Calmentin kuolinsyyksi ilmoitettiin yksinkertaisesti vanhuus.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeanne Calment.