Jacob Adolf Hägg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jacob Adolf Hägg (26. kesäkuuta 1850 Östergarn1. maaliskuuta 1928 Hudiksvall) oli ruotsalainen säveltäjä.[1]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hägg sai varhaisimman musiikkikasvatuksensa Fredrik Wilhelm Klintiltä, joka toimi urkurina Östergarnissa Gotlannissa. Vuonna 1865 Hägg pääsi Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun, jossa hän sai pianonsoiton opetusta Jan van Boomilta ja opiskeli lisäksi urkujensoittoa. Vuonna 1870 Hägg sai Jenny Lind -stipendin ulkomailla suoritettavia kaksivuotisia opintoja varten. Syyskuusta 1870 lokakuuhun 1871 Hägg oli Kööpenhaminassa, jossa hän sai sävellys- ja soitinnusopetusta Niels Wilhelm Gadelta sekä pianonsoiton opetusta Edmund Neupertilta. Syksyllä 1871 Hägg suuntasi Berliiniin. Hän sävelsi sellolle ja pianolle sonaatin, jonka kantaesitti tammikuussa 1872 Dresdenissä sellisti Friedrich Grützmacherin kanssa. Teos oli menestys, ja sen julkaisi pian Breitkopf & Härtel Häggin opuksena 1. Kevään 1872 Hägg vietti Wienissä, jossa hän jatkoi sävellystyötään ja sai pianotunteja Anton Doorilta. Kesällä 1872 Hägg tapasi Jenny Lindin Lontoossa. Hänen stipendiään pidennettiin nelivuotiseksi. Syksyllä 1872 ja keväällä 1873 Hägg opiskeli kontrapunktia Berliinissä Friedrich Kielin johdolla. Gaden suosituksesta hän meni vielä Sveitsin kautta Italiaan ja pysyi siellä, kunnes palasi kesällä 1874 Ruotsiin. Häggistä tuli kysytty säestäjä ja kamarimuusikko, mutta hän sai myös arvostusta säveltäjänä, ja muiden muassa H. C. Andersen kirjoitti runoja hänen yksinlaulujaan varten.[1]

Sairaus ja myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hägg kärsi Ruotsiin palattuaan psykiatrisista ongelmista. Hän meni vuonna 1878 naimisiin, mutta joutui vuonna 1880 mielenterveyspotilaiden laitokseen Växjöön, josta hänet kirjattiin ulos vasta vuonna 1895. Sairaus ja sairaalassa vietetty pitkä aika aiheuttivat tauon Häggin osallistumisesta musiikkielämään. Sairaalajaksonsa jälkeen Hägg kuitenkin jatkoi sävellystyötään. Uuden musiikin tekemisen ohella hän muokkasi ja sovitti uudelleen varhaisia teoksiaan. Hän sai niitä myös julkaistuiksi ja esitetyiksi. Vuosina 1895–1899 Hägg asui veljensä Wilhelmin luona Hedvigsforsissa Hälsinglandissa. Tämän jälkeen hän asui maatilalla Norjan Aursundjärvellä vuoteen 1909. Hägg vietti vielä lyhyen ajan Svegissä ennen asettumistaan Hudiksvalliin.

Hägg teki ajoittain julkisia esiintymisiä pianistina muun muassa Sven Kjellströmin kanssa. Lisäksi hän piti jonkin verran pianonsoiton ja musiikin teorian oppitunteja. Muutoin hän vietti eristäytynyttä elämää ja keskittyi säveltämiseen. Häggin opintojensa myötä omaksumaa perinteistä romanttista tyyliä pidettiin jo vanhanaikaisena hänen päästyään sairaalasta. Hägg ei omaksunut uudempia musiikillisia ihanteita, mikä heikensi hänen suosiotaan säveltäjänä. Hän sävelsi runsaasti pianomusiikkia, joihin kuului pianosonaatteja, sarjoja, muunnelmateoksia ja miniatyyrejä. Häggin tuotantoon kuuluu myös yli kaksikymmentä orkesterisävellystä, joista noin puolet on kuitenkin sovituksia pianokappaleista. Häggin kolmesta kokonaisesta sinfoniasta vain kaksi on kokonaisuudessaan säilynyt. Lisäksi hän hahmotteli neljännen sinfonian pianoduona. Nordisk symfoni (Es-duuri) on varhaisen sellosonaatin ohella yksi Häggin arvostetuimmista sävellyksistä. Häggin vokaalimusiikki on jäänyt vähemmälle arvostukselle. Hän kuitenkin sävelsi muun muassa teoksen Studenten fra Lund tenorille ja baritonille, mieskuorolle ja pianolle. Myöhemmin hän teki siitä myös orkestroidun version. Lisäksi Hägg sovitti Hälsinglandista ja Norjasta keräämäänsä kansanmusiikkia. Hän julkaisi kaksi kokoelmaa gotlantilaisista polskasävelmistä vuonna 1876.[1]

Hägg valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1917.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jakob Adolf Hägg Swedish Musical Heritage, viitattu 15.2.2024 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]