Juhannuskokko
Juhannuskokko on juhannusyönä poltettava kokkovalkea, juhannustuli.[1]
Yleensä perheet, suvut, yhteisöt tai seurueet rakentavat ja polttavat juhannuskokon yhdessä. Juhannuskokkoja on tapana polttaa vesistöjen rannoilla tai aukeilla paikoilla. Juhannuskokot ovat hyvin vanha perinne, joka tunnetaan edelleen varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa. Suurimmassa osassa Suomea juhannuskokot ovat erittäin yleisiä, sillä monet menevät juhannukseksi kesämökille, josta usein löytyy turvalliseksi ja näkyväksi polttopaikaksi soveltuva ranta. Kokkoja poltetaan myös yleisillä rannoilla ja aukioilla, jolloin lähialueiden väkeä saattaa olla runsaastikin seuraamassa. Mikäli maasto on kuivaa, kokko voidaan rakentaa myös lautan päälle ja ankkuroida kauas rannasta, jolloin tuli ei pääse kovin helposti leviämään.
Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Isoja tulia poltettiin Länsi-Suomessakin, esimerkiksi pääsiäiskokot ja Helluntain helavalkeat. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla.[2] Suuressa osassa Pohjanmaata juhannuskokko ei vieläkään ole yleinen. Sen sijaan poltetaan pääsiäiskokkoa pääsiäisenä.
Karjalassa on poltettu vieri vieressä useita kokkotulia rannansuuntaisena ketjuna. Näistä isointa ja keskeisimmällä paikalla sijaitsevaa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Piikkimäisen kapea ja korkea juhannuskokko säärikokko eli tornikokko on tunnettu vain Karjalankannaksella, tosin Alpeilla on poltettu samantapaisia juhannuskokkoja.
Kokkotulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle.
Venäjällä on joskus juhannuksena tavattu laittaa palava kärrynpyörä vierimään rinnettä alas. Latviassa on poltettu juhannusyönä mäkien päällä Jāņi-tulia. Jāņi-tulessa poltetaan paaluun kiinnitetty, tervattu kärrynpyörä. Pyöriä polttamalla on symboloitu vuodenkiertoa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhannuskokko Wikimedia Commonsissa
