Jäänmurtaja Murtaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finnish icebreaker Murtaja.jpg

Jäänmurtaja Murtaja oli Suomen ensimmäinen varsinaisesti jäänmurtajaksi rakennettu alus.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin ruotsalaiselta Bergsunds Mekaniska verkstad Ab:lta ja se valmistui keväällä 1890. Sen mitat olivat pituus 47,6 metriä, leveys 11 metriä ja syväys 5,5 metriä. Aluksessa oli 1 600 hevosvoiman höyryhiilikoneisto. Keulan kaltevuuskulma oli 33 astetta. Aluksessa oli ajan tavan mukaan myös purjeet, jotka poistettiin korjauksessa 1920-luvulla.

Alusta suunniteltaessa siihen pyrittiin saamaan mahdollisimman hyvin jäähän pystyvä rakenne: keulaan ehdotettiin monenlaisia sahoja ja moukareita, mutta lopulta valittiin alaspäin murtava ns. lusikkakeula. Luovutustarkastuksessa todettiin aluksen olevan syväykseltään noin puoli metriä sovittua suurempi, mutta sen katsottiin jopa parantavan ominaisuuksia.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus saapui Helsinkiin huhtikuussa 1890. Sitä vastassa oli suuri joukko ihmisiä, ja suurta ihmetystä herätti aluksen kuuden solmun vauhti halki Kruunuvuorenselän jo hauraiden kevätjäiden. Suuri ihme oli myös sähkövalaistus, kun aluksen päällikkö merikapteeni Gustaf Rein antoi suuritehoisen valokaarella toimivan valonheittimensä keilan pyyhkiä laitureita ja katuja. Aluksessa oli sen koko toiminta-ajan vanhanaikainen avoin komentosilta.

Joulukuussa 1890 alkoi varsinainen jäänmurtotyö. Murtaja osoittautui toivottua heikommaksi, ja se särki useita kertoja ainoan potkurinsa ahtojäissä. Korjaaminen oli hidasta ja vaikeata. Se helpottui vasta paljon myöhemmin, kun alukseen saatiin uudentyyppinen kotimainen vaihtolapapotkuri ja kypäräsukeltajia vaihtotyötä tekemään.

Kun uusia ja toimivampia murtajia saatiin, kärjessä turkulaisten Avance ja valtion Sampo, Murtaja sai osalleen helpoimmat työt. Sitä tarvittiin kuitenkin välttämättömästi, koska jäänmurtajista oli kova puute.

Saksan keisarikunnan laivaston risteilijä SMS Kolberg kaappasi Murtajan Saaristomerellä keväällä 1918, kun alus oli venäläisten miehittämänä. Alus avusti saksalaisia maihintulossa huhtikuussa 1918 ja se palautettiin suomalaisille rauhan tultua.

Murtaja oli käytössä vielä sotien jälkeenkin. Koskaan siihen ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi asentaa tuhkaejektoria eikä kattiloita muutettu öljylämmitteisiksi. Lopulta vuonna 1958 jäänmurtaja Karhun valmistuessa se todettiin niin huonokuntoiseksi, että sille annettiin romutustuomio.

Toinen Murtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi romuttamisen jälkeen palvelukseen astui uusi Karhu-luokan jäänmurtaja, joka sai nimen Murtaja. Se palveli Suomen merenkulkua yli kaksi vuosikymmentä, kunnes romutettiin vanhentuneena ja tarpeettomana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Visa Auvinen: Leijonalippu merellä, luku Jäänmurtajat
  • Seppo Laurell: Höyrymurtajien aika, luku Ensimmäinen murtaja
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: