Ignacio Ramonet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ignacio Ramonet

Ignacio Ramonet (s. 5. toukokuuta 1943 Redondela, Espanjan Galicia) on espanjalais-ranskalainen toimittaja, joka toimii ranskalaisen kuukausittain ilmestyvän Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittajana ja johtajana. Hän on myös ATTAC-järjestön perustaja. Ramonet on väitellyt semiotiikan ja kulttuurihistorian tohtoriksi pariisilaisessa Ecole des Hautes Etudes en Sciences Socialessa (EHESS) ja toimii kommunikaatioteorian dosenttina Pariisin VII:ssa Denis Diderot -yliopistossa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramonet vietti varhaisvuotensa Tangerissa Marokossa. Hän opiskeli insinööritieteitä Bordeaux’ssa, Rabatissa sekä Pariisissa. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan väitellen tohtoriksi Pariisissa.

Vuodesta 1972 lähtien hän on työskennellyt Ranskassa. Hänen opettajanaan on toiminut Roland Barthes ja Ramonet väitteli juuri semiotiikasta.

Vuodesta 1991 lähtien hän on toiminut kuukausittain julkaistavan Le Monde Dilplomatique -lehden päätoimittajana ja johtajana. Lisäksi hän on päätoimittajana kahden kuukauden välein ilmestyvässä Manière de voir -lehdessä. Hän on myös säännöllisesti espanjalaiseen El Pais -lehteen kirjoittavat kolumnisti. Hän on poliittisen maantieteen ja strategian konsultti Yhdistyneissä Kansakunnissa. Ramonet toimii espanjankielisen Latinalaisessa Amerikassa toimivat teleSur-televisioaseman neuvonantajana.

Vuonna 2006 Ramonet julkaisi kirjan Fidel Castro : Biografía a Dos Voces[1]. Tämä kirja on julkaistu Ramonet’n ja Fidel Castron välillä käytyjen keskustelujen pohjalta.

Ramonetin mukaan globalisaatio uhkaa kansallisvaltioiden suvereniteettia. Joulukuun 1997 pääkirjoitus "Disarming the markets" Ramonet vaati vastaiskuksi Tobinin veron toteuttamista. Tämä oli Attacin lähtölaukaus.[2]

Serbian pommituksia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramonet arvosteli kesäkuussa 1999 jyrkästi sitä, kun Nato pommitti Serbiaa puolustaakseen sen hyökkäyksen uhriksi joutunutta Kosovoa. Hänen mukaansa perusteeksi ei riitä se, että "moni kohtelee Slobodan Milosevicia diktaattorina". Ramonetin mukaan kansallisvaltioiden mahtia ei saa heikentää puuttumalla niiden sisäisiin asioihin.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le Chewing-gum des yeux. 1981
  • La Communication victime des marchands. 1989
  • Cómo nos venden la moto, with Noam Chomsky. 1995
  • Nouveaux pouvoirs, nouveaux maîtres du monde. 1996
  • Géopolitique du chaos. Editions Galilée, 1997, uusintapainos 1999
  • Internet, el mundo que llega, 1998
  • Rebeldes, dioses y excluidos, yhteistyössä Mariano Aguirren kanssa. 1998
  • La Tyrannie de la communication. 1999
  • Geopolítica y comunicación de final de milenio. 1999
  • La golosina visual. 2000
  • Propagandes silencieuses. 2000
  • Marcos, la dignité rebelle. 2001
  • La Post-Télévision. 2002
  • Guerres du XXIe siècle. 2002
  • Abécédaire partiel et partial de la mondialisation, yhdessä Ramón Chaon ja Wozniakin kanssa. 2004
  • Fidel Castro: biografía a dos voces. 2006
  • Mediaräjähdys: Journalismi hajonneen viestinnän aikakaudella. (L'Explosion du journalisme: Des médias de masse à la masse de médias, 2011.) Suomennos: Hermanni Yli-Tepsa. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-165-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]