Hjalmar Paunu
Hjalmar Abraham Paunu, vuoteen 1906 Dufva (2. elokuuta 1882 Koski Hl[1] – 13. elokuuta 1970 Jyväskylä) oli suomalainen kirkkoherra, teologian tohtori, lääninrovasti ja kirkon nuorisotyön edistäjä.
Hjalmar Paunun vanhemmat olivat tilanomistaja Johan Berndt Dufva ja Maria Adolfina Widbom. Hän valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassliisesta lyseosta vuonna 1900 ja hänet vihittiin papiksi Porvoossa vuonna 1905.
Uransa alussa Paunu toimi ylinmääräisenä pappina Laukaassa vuosina 1905–1906, Uuraisilla vuosina 1906–1907 ja Tottijärvellä vuosina 1907–1910. Vuosina 1910–1918 hän toimi Pohjan ja vuosina 1918–1926 Hollolan kappalaisena sekä vuosina 1926–1956 Jyväskylän kirkkoherrana. Vuosina 1936–1956 Paunu oli Jyväskylän rovastikunnan lääninrovasti, vuosina 1933–1939 Tampereen tuomiokapitulin asessori ja vuosina 1933–1951 Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen jäsen.[1]
Hänen puolisonsa oli Elli Johanna Paunu (o.s. Halla, 12. joulukuuta 1881 Helsinki – 1. lokakuuta 1953 Jyväskylä[2]). Hjalmar ja Elli Paunu saivat yhteensä neljä lasta. Vanhin lapsi, Eira syntyi vuonna 1908, Lauri 1910, Toini 1913 ja nuorin lapsi Liisa syntyi 1918. Eira oli teologian tohtori, ja myös Lauri oli isänsä tavoin pappi. Toini teki elämäntyönsä muun muassa kirjailijana ja sairaanhoitajana. Liisa keskittyi yhdessä miehensä Antti Tuomi-Nikulan kanssa Keskipohjanmaan opiston (Kälviällä) kehittämiseen sen perustamisesta 1948 alkaen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.kansallisbiografia.fi/kuvat/henkilo/3065/
- Tommila, Päiviö: Jyväskylän kaupungin historia 2: 1837 - 1965. Gummerus: 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
