Hissène Habré

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hissène Habré (s. 1942) oli Tšadin johdossa 1982–1990.

Habré syntyi Tšadissa, joka oli tuolloin Ranskan siirtomaa. Hän kuuluu gorane-kansaan. Habré sai paikan siirtomaahallinnosta ja taitojensa ansiosta jatkokoulutusta Ranskassa. Hän suoritti yliopistotutkinnon valtiotieteissä ja palasi Tšadiin 1971. Pian hän kuitenkin matkusti Libyaan ja liittyi tšadilaiseen sissijärjestöön Forces Armées du Nord. FAN toimi Goukouni Oueddein johtamana Pohjois-Tšadissa tubujen keskuudessa. FAN oli itse toisesta järjestöstä, nimeltä FROLINAT irronnut osa.

Habré saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ryhmänsä kaapattua kolme eurooppalaista, heidän joukossaan ranskalainen arkeologi Françoise Claustre, Bardaissa Tibestissa 21. huhtikuuta 1974. Viimeinen panttivangeista vapautettiin 1. helmikuuta 1977. Habrén ja Goukouni Oueddein välit rikkoontuivat muun muassa tästä tapauksesta johtuen, mutta hän säilytti omalla järjestöllään FAN-nimen.

FROLINAT sai huomattavaa tukea Libyalta, joka miehitti uraanista rikkaan Aozoun kaistan Pohjois-Tšadissa ja liitti sen itseensä 1976. Ranska ja Yhdysvallat tukivat Tšadin presidentin ja pääministerin aseman kaappauksella huhtikuussa 1975 ottanutta kenraali Félix Malloumia Libyan Muammar Gaddafia vastaan. 29. elokuuta 1978 Malloum antoi Habrélle pääministerin viran.

Vuoden 1979 lopulla hallitusvallan otti FROLINATin johtaja Goukouni Weddeye. Liikkeen johtajat kuitenkin ajautuivat valtataisteluun, jota seurasi uusi sisällissota. Habré nousi voittajana valtaan huhtikuussa 1982. Hän loi salaisen poliisin nimeltä dokumentaatio- ja turvallisuusdirektoraatti (DSD), joka jahtasi ja teloitti hänen vastustajiaan. Habré tuhosi myös häntä mahdollisesti vastustaneita heimoja.

Habréa tukivat Libyaa vastaan Sudan, Egypti, Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja vuodesta 1983 Ranska. Habrén joukot ajoivat libyalaiset maasta 1987 ja sota päättyi virallisesti 1988.

Voitosta huolimatta Habrén hallitus oli heikko ja etenkin zaghawa-kansan vihaama. Joulukuun 1990 alussa Idriss Débyn joukot marssivat pääkaupunkiin ja Habré lähti maanpakoon Senegaliin. Déby asetti itsensä maan johtoon ja valittiin presidentiksi vaaleilla toukokuussa 2001.

Todisteet Habrén ihmisoikeusrikkomuksista valtakautensa aikana ovat vahvat. Hänen salaisen poliisin päämajastaan saatiin 1208 vankeudessa kuolleen nimet. Hän vainosi saroja ja muita etelän heimoja 1984, Tšadin arabeja Habré piti libyalaisten vihollistensa "perheeseen" kuuluvina, vuonna 1987 hän perusti DSD:aan komitean pidättämään ja kuulustelemaan hadjeraita ja vastaavan zaghaweille 1989 ja järjesti kymmeniä tuhansia poliittisia murhia.[1]

Habréa vastaan nostettiin syytteet Senegalissa 2000, mutta oikeus vapautti hänet, koska rikokset oli tehty ulkomailla, eikä niistä voinut syyttää maassa. Vuonna 2005 Habréa vastaan nostettiin syytteet Belgiassa rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja kidutuksesta. Vuonna 2006 Afrikan unioni pyysi Senegalia syyttämään Habréa ja vuonna 2007–2008 maan laeissa tehtiin mahdolliseksi syytteiden nosto kansanmurhasta ja em. syytteistä oli ne tehty missä vain. Syyskuussa 2008 Habréa vastaan nostettiin kanne Senegalissa, mutta maa vaati ennakolta 27 miljoonaa euroa korvauksia oikeudenkäynnin kuluista. Vuonna 2009 Belgia pyysi Kansainvälistä tuomioistuinta määräämään Senegal syyttämään tai karkottamaan Habré. Senegal on luvannut olla päästämättä häntä maasta ennen tuomiota.[2]

Tšadilainen oikeusistuin tuomitsi Habrén poissaolevana kuolemaan elokuussa 2008.[3] Senegal aikoi karkottaa Habrén kotimaahansa 2011, mutta keskeytti tämän YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillayn pyynnöstä, koska Habréa uhkasi kuolemantuomio, ja hänen epäiltiin joutuvan kidutetuksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšadin lippu Tšadin johtajat
François TombalbayeNoël Milarew OdingarFélix MalloumGoukouni OueddeiLol Mahamat ChouaGoukouni OueddeiHissène HabréIdriss Déby