Françoise Claustre

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Françoise Claustre (8. helmikuuta 1937 Pariisi3. syyskuuta 2006) oli ranskalainen arkeologi. Françoise Claustre kuoli syyskuussa 2006 kotonaan Montauriolissa Pyrénées-Orientalessa Ranskassa 69 vuoden iässä.

Panttivanki-tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Claustre otettiin panttivangiksi Tšadissa. Hissène Habrén johtamat sissit sieppasivat hänet 20. huhtikuuta vuonna 1974 Bardaissa, Tibestivuoristossa Pohjois-Tšadissa. Myös saksalainen tohtori Christophe Staewen ja ranskalainen tohtori Marc Combe vangittiin. Sissit, jotka olivat lähinnä tougou-heimon jäseniä ja kuuluivat FROLINAT-järjestöön halusivat kiristää panttivangeilla itselleen aseita. Claustre vapautettiin 31. tammikuuta vuonna 1977. Hän oli panttivankina lähes 4 vuotta.

Marc Combe onnistui pakenemaan kesäkuussa 1975. Tohtori Staewan vapautettiin 11. kesäkuuta vuonna 1974, kun Saksan liittotasavallan hallitus maksoi kahdenmiljoonan Saksan markan lunnaat. Ranska ei suostunut maksamaan tai antamaan aseita pantiksi, vaan lähetti kapteeni Pierre Galopin neuvottelijaksi. Galop edusti sekä Ranskan että Tšadin hallituksia. Kapinalliset kidnappasivat hänet elokuussa vuonna 1974 ja hänet teloitettiin, koska Ranskan hallitus ei suostunut aselähetyksiin.

Françoise Claustren aviomies Pierre ei ollut Bardaissa, kun sissisotilaat hyökkäsivät sinneselvennä. Hän jopa yritti neuvotella sissien kanssa, mutta hänet otettiin panttivangiksi elokuussa 1975. Habré uhkasi tappaa Claustret, jos Ranskan hallitus ei maksaisi isoa rahasummaa. Ranska antoi Habrelle 10 miljoonalla markalla ei-sotilaallista tavaraa ja Claustret vapautettiin. Myöhemmin tuli diplomaattipiireissä ilmi, että Libyan johtaja Muammar Gaddafi olisi auttanut Claustret vapaiksi. Gaddafi kutsui Pierre ja Françoise Claustren Tripoliin 1. helmikuuta 1977. Rouva Claustre toimi vapautuksen jälkeen arkeologina Ranskassa. Eräässä Paris Matchin haastattelussa hän halusi säilyä nimettömänä.

Vuonna 1990 Claustren panttivankikaappauksesta tehtiin elokuva. Sen ohjasi Raymond Depardon. Sandrine Bonnaire näytteli pääosassa. Depardon toimi lehtimiehenä kaappauksen aikaan ja kävi haastattelemassa Françoise Claustrea Tšadissa.