Herman Schalin
.jpg)
Herman Walentin Schalin (12. tammikuuta 1865 Ilmajoki – 23. helmikuuta 1954) oli suomalainen pianonvirittäjä ja liikemies.[1][2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herman Schalin syntyi eteläpohjalaisen mökkiläisen pojaksi. Nälkävuonna 1867 hänen äitinsä lapsineen joutuu kulkemaan kerjuulla. Schalin sairastui tulirokkoon kuusivuotiaana ja menetti sen myötä täysin näkönsä 12-vuotiaana. Hän suoritti opintonsa Kuopion sokeainkoulussa, jonne hän sai kotikuntansa myöntämän stipendin, ja valmistui pianonvirittäjäksi 20-vuotiaana erinomaisin arvosanoin. Koulun jälkeen hän muutti Helsinkiin.[1][3]
Schalin teki opintomatkoja Ruotsiin ja Saksaan. Hänen maineensa alkoi levitä ja hän sai huippupianisteilta kutsuja tulla virittämään konserttiflyygeleitä muun muassa Pietariin. Schalin teki yhteistyötä säveltäjä Oskar Merikannon kanssa ja miehet perustivat pianomakasiinin Eteläesplanadille 1885. Merikanto oli toiminnassa mukana kuitenkin vain yhden vuoden. Herman Schalinin liiketoiminta laajeni koko Suomeen, ja hänen asiakkaitaan olivat erityisesti seurakunnat ja niiden kanttorit. Hän vaurastui ja rakennutti kerrostalon Kapteeninkatu 11:een Helsingin Ullanlinnaan. Talon piirsi arkkitehti Usko Nyström, ja se tunnetaan muun muassa 1930-luvulla avatusta ja yhä toimivasta Sea Horse -ravintolasta. Lisäksi Schalinilla oli pari maatilaa sekä viisi muuta kivitaloa, joista kolme Viipurissa.[1]
Herman Schalin oli hallitseva persoona kotona ja ystäviensä seurassa. Suurin osa hänen vuokralaisistaan pelkäsi häntä.[3] Suomen sisällissodan aikana Schalinien talossa asusti 23 suojeluskuntalaista. Schalin kuljetti aseita ja patruunoita pitkän turkkinsa suojissa, kukaan ei epäillyt sokeaa miestä.[4]
Ankaran Schalinin lapset rohkenivat puhutella isäänsä vasta aikuisiällä toisen maailmansodan jälkeen. Schalin oli kookas ja parrakas, tuttu hahmo useimmille ajan helsinkiläisille. Hän liikkui kadulla yksin kepin avulla.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihapiiri.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ollila, Kaija & Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun : Helsingin vanhoja kortteleita, Sanoma Osakeyhtiö 1975, ISBN 951-9134-69-7, sivut 276 ja 277..
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c H.W. Schalinin rahasto, Sokeain ystävät 2016. Internet Archive, arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 27.3.2022.
- ↑ Sokean patriarkan linnake. Helsingin Sanomat, 20.5.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d Rautiainen, Arto: ”Herman Walentin Schalin, sokeasta mökkiläisen pojasta kivitalon omistajaksi”, Kapteeninkatu 11 - Ensimmäiset sata vuotta 1901–2001, s. 3–4. Helsinki: As.oy Kapteeninkatu 11, 2001. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 27.3.2022). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rautiainen, Arto: ”Vapaussota oli talon alkuvuosien suurin tapahtuma”, Kapteeninkatu 11 - Ensimmäiset sata vuotta 1901–2001, s. 8–9. Helsinki: As.oy Kapteeninkatu 11, 2001. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 27.3.2022). (Arkistoitu – Internet Archive)