Hentonäkinruoho
| Hentonäkinruoho | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae |
| Suku: | Näkinruohot Najas |
| Laji: | tenuissima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Najas tenuissima |
|
Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) on maailmanlaajuisesti uhanalainen vesikasvi, jota tavataan ainoastaan pohjoisessa Euraasiassa. Suomessa laji on rauhoitettu ja on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hentonäkinruoho on hento, 10–40 cm korkeaksi kasvava uposlehtinen kasvi. Varsi on sileä. Ruodittomat lehdet ovat 1–2 cm pitkät ja alle millimetrin levyiset, jäykähköt ja pienihampaiset. Lehden tuppi on lyhytkorvakkeinen. Lehtihangoissa olevat kukat ovat pieniä, perättömiä ja yksineuvoisia. Hentonäkinruoho kukkii elo–syyskuussa.[2] Hedelmä on pähkylä, jotka leviävät lintujen mukana järvestä toiseen.[3]
Laji muistuttaa läheisesti notkeanäkinruohoa (N. flexilis), mutta jälkimmäisen lehdet ovat leveämpiä, korvakkeettomia ja velttoja.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hentonäkinruoho on maailmanlaajuisestikin harvinainen laji. Sitä tavataan ainoastaan Suomessa, Venäjällä Karjalankannaksella ja Moskovan ja Pietarin välillä muutamasta järvestä, Venäjän Kaukoidästä sekä Kazakstanista. Suomessa hentonäkinruohoa esiintyy vain muutamassa kymmennessä järvessä Etelä- ja Itä-Suomessa. Jääkauden jälkeisellä lämpökaudella hentonäkinruoho oli Suomen alueella laajalle levinnyt.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hentonäkinruoho kasvaa täysin upoksissa neutraalivetisissä järvissä sekä vähäsuolaisessa murtovedessä jokisuissa ja merenlahdissa. Kasvia esiintyy yleensä 30–150 cm syvyydessä. Hentonäkinruoho sietää huonosti vesien likaantumista tai rehevöitymistä, minkä takia laji on suuresti harvinaistunut.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uotila, Pertti: Hentonäkinruoho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 197.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) levinneisyys Suomessa
- Uhanalaisten näkinruohojen suojelua tehostetaan
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jouni Issakainen, Eija Kemppainen, Katariina Mäkelä, Sirkka Hakalisto ja Marja Koistinen: Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) - Suomen uhanalaisia lajeja. Helsinki: Suomen ympäristökeskus (SYKE), 2011. ISBN 978-952-11-3896-6. Teoksen verkkoversio (pdf).