Henrik VII Luxemburgilainen
Henrik VII Luxemburgilainen (noin 1275–1313) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Hänestä tuli Saksan kuningas vuonna 1308 ja paavi Klemens V kruunasi hänet keisariksi vuonna 1312. Hän hallitsi kuolemaansa asti.
Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik pyrki palauttamaan keisarikuntansa loistokkuuden valtaamalla hajaantuneen Italian. Dante tuki ajatusta ja muun muassa mainitsi hänet Jumalaisen näytelmän Paratiisi-osassa. Henrik aloitti retken Italiaan ja kävi sotaa muun muassa Napolin kuningasta Robertia vastaan. Retken aikana hänet kruunattiin keisariksi ja Italian kuninkaaksi. Valloitus jäi kuitenkin kesken ja yhdistetyt alueet hajosivat hänen kuolemansa jälkeen.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik avioitui Margaret Brabantilaisen kanssa. Heidän vanhin poikansa Juhana Luxemburgilainen nai Böömin kuninkaan tyttären ja hänestä tuli Böömin kuningas. Henrikin tyttäristä kaksi avioitui ulkomaalaisten kuninkaiden kanssa, Marie Ranskan ja Beatrix Unkarin kuninkaan kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otavan Iso Tietosanakirja III. Palsta 630. Otava, 1962.
 |
Edeltäjä: Albrekt I Itävaltalainen |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1308–1313 |
Seuraaja: Fredrik III Kaunis |
| ||||||||||||||||||||||
