Albrekt I Itävaltalainen
Albrekt I Itävaltalainen (saks. Albrecht I) (heinäkuu 1255, Rheinfelden – 1. huhtikuuta 1308, Windisch, Sveitsi) oli Itävallan herttua vuodesta 1282 ja Saksan kuningas vuodesta 1298 kuolemaansa asti. Albrekt oli kuningas Rudolf I Habsburgilaisen vanhin poika.
Vuonna 1298 osa Saksan ruhtinaista, tyytymättöminä kuningas Aadolfiin, valitsivat Albrektin Saksan kuninkaaksi. Vallasta kamppailevien Albrektin ja Aadolfin joukot kohtasivat toisensa Göllheimin taistelussa, joka päättyi Albrektin voittoon tämän surmattua omakätisesti Aadolfin. Kuninkaanvaali uusittiin, ja Albrekt valittiin kuninkaaksi. Kruunajaiset pidettiin 24. elokuuta 1298 Aachenissa.
Albrekt yritti valloittaa 1299 Hollannin ja Zeelandin, mutta epäonnistui. Vuonna 1307 hän hyökkäsi Thüringeniin, mutta kärsi tappion lähellä Luckan kaupunkia.
Albrekt kuoli veljenpoikansa Juhana Svaabialaisen murhaamana 1. toukokuuta 1308 Königsfeldenin luostarissa, Windischissä, Sveitsissä.
 |
Edeltäjä: Aadolf Nassaulainen |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1298–1308 |
Seuraaja: Henrik VII Luxemburgilainen |
