Heikki Laaksonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heikki Laaksonen (s. 21. marraskuuta[1]1955[2] Kotka[1]) on suomalainen puutarhaneuvos ja Kotkan kaupungin palkittu kaupunginpuutarhuri[3]. Hän on suunnitellut Kotkan maineikkaat puistot.[1] Laaksonen jäi eläkkeelle vuonna 2020, mutta toimii edelleen luennoitsijana, oppaana ja suunnittelijana.[1]

Opinnot ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaksonen halusi nuorena arkkitehdiksi, mutta se unelma romuttui, kun lukion opinto-ohjaaja väitti, että arkkitehdiksi ei olisi asiaa lyhyellä matematiikalla.[4] Laaksonen alkoi pohtia elämälleen uutta suuntaa ja löysi sen lehdestä, jossa oli kaupunginpuutarhurin haastattelu[4]. "Silloin koin herätyksen", hän kertoo.[4]

Lukion jälkeen Laaksonen opiskeli puutarha-alan perustutkinnon Lepaan puutarhaopistossa[5][1]. Hän kouluttautui maisemasuunnitteluhortonomiksi (AMK)[5][1][2]. Sen jälkeen hän suoritti maisema-arkkitehtuurin opintoja Yhdysvalloissa West Virginia Universityssä ja teki samalla töitä[5][1][2]. Hän rakensi pihoja rikkaille amerikkalaisille kartanonomistajille[6]. Kun Laaksonen ihmetteli työmailla, miksi mainiota graniittia käytettiin rakennusmateriaalina niin harvoin, työkaverit nauroivat, että graniittiin oli varaa vain miljonääreillä[4]. Myöhemmin Laaksonen hakeutui Osloon jatkamaan maisema-arkkitehtuurin opintojaan ja työskentelemään[5][1].

Laaksonen suunnitteli jatkavansa uraansa Euroopassa, mutta kun hänen kotikaupunkinsa Kotkan kaupunginpuutarhurin virka tuli hakuun vuonna 1983, Laaksonen jätti hakemuksen ja tuli valituksi 28-vuotiaana Suomen nuorimmaksi kaupunginpuutarhuriksi[1]. Tuohon aikaan Kotka käytti viherrakentamiseen alle kymmenen markkaa asukasta kohti, kun 50 markkaa oli maan keskiarvo[4]. Laaksosen oli tarkoitus viipyä kaupunginpuutarhurina vain pari vuotta[4]. Hän arveli, että pesti olisi meriitti omalle suunnittelutoimistolle, jonka hän ajatteli perustaa Helsinkiin[5]. Hän kuitenkin näki Kotkan kaupungissa valtavaa potentiaalia[6]. Lopulta pesti venähti elämäntyöksi[4].

Laaksonen aloitti työnsä pienesti kirjaston edustalta, jossa kuoppainen nurmikko korvattiin näyttävillä istutuksilla[5]. Pienillä, myönteistä palautetta saaneilla teoilla puistotoimi alkoi saada huomiota, ja sitä mukaa resurssit kasvoivat.[5] Käänne tapahtui Sapokan vesipuiston kohdalla[7].

Sapokan vesipuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sapokanlahti oli ruma, saastunut, melkein umpeenkasvanut, haiseva lietelampi kaupungin ydinkeskustassa.[4][5] Vesi oli niin huonossa kunnossa, että kemistin mukaan sen käymistila oli lähellä[4].

Siellä turistit saivat leikkiä veneillä Ruotsinsalmen meritaistelua ja ampua toisiaan tennispalloilla[4][5]. Alueelle suunniteltiin vielä merirosvohenkistä puuhamaata[5]. Mutta Laaksosen mielestä upeaan kallioon ei saanut louhia merirosvoluolaa[4]. Hän alkoi kiireesti suunnitella paikkaan vesipuistoa[4]. Hän laati Sapokan vesipuiston yleissuunnitelman vuonna 1987, ja sai puuhamiehet luopumaan omasta hankkeestaan[5].

Noihin aikoihin kaupungissa oli totuttu ylläpitämään puistoja alle 100 000 markalla[6]. Laaksosen hankkeeseen rahaa vaadittiin 20 kertaa enemmän[6], kaksi miljoonaa markkaa neljänä vuonna peräkkäin[5]. Hän puhui rahoitusta vuosien ajan, ja lopulta se onnistui.[5][7] Aloitusrahoitus saatiin vuonna 1990.[5]

Ensimmäisellä kahdella miljoonalla ruopattiin, siirrettiin putkia ja rantoja paalutettiin[7]. Sapokasta imettiin pois yli sata rekallista saastunutta pohjamutaa[4]. Rekat kuskasivat puistoon lähes kilometrin verran vanhasta puutalo-Kotkasta talteen otettua sokkelikiveä eli purettujen rakennusten kivijalkoja[4][5] – juuri sitä graniittia, joka Yhdysvalloissa oli ollut niin kallista[6]. Kotimaassa sama tavara oli puoli-ilmaista[6]. Lahden vedenpintaa nostettiin patoamalla 30 senttiä[5]. Laaksonen kaivautti maan alta esiin Pookinmäen kallion[5]. Sen päälle alkoi muotoutua 20-metrinen vesiputous.[5] Kotkalaiset olivat hankkeesta kauhuissaan: jos Sapokka olikin ruma ennen Laaksosta, niin kaivettuna se oli vielä rumempi[6].

Kesken rakennustöiden iski lama[7]. Kaupunkilaisilla ei riittänyt ymmärrystä sille, että laman keskellä rakennettiin Suomen kalleinta puistoa[7]. Paikallislehden mielipidepalstoilla kyseltiin, miksi hullun puutarhurin annettiin mellastaa[4]. "Olin kaupungin vihatuin mies", Laaksonen kertoo[6]. Puiston budjetista vietiin puolet pois[6]. Silloin Laaksonen pyysi palomiehiä tuomaan kalustonsa paikalle ja laskemaan vettä putoukseen, jotta putouksen vesimäärä voitaisiin mitoittaa oikein[6]. Samalla hän pyysi median paikalle seuraamaan koetta[6]. Seuraavan päivän lehdessä oli komea kuva tulevasta putouksesta[6] ja teksti: ”Tällainen se voisi olla”[5]. Sen jälkeen kaupunginjohtaja palautti rahat budjettiin[5].

Vesipuistosta tuli lopulta suuri menestys, ja se muutti kaupungin suhtautumisen viheralueisiin.[5] Nykyään Sapokan vesipuisto on Suomen palkituin viheralue[4]. Se ja Kotkan muut puistot ovat kaupungin ylpeydenaihe ja turistien vetonaula[4]. Jopa Kotkan ympäristökunnat pitävät puistoja matkailuvalttinaan[6].

Muut puistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heti Sapokan urakan valmistuttua edessä oli Keskuskadun eli Sibeliuksenpuiston muutos. Sibeliuksenpuisto oli rahallisessa mielessä suurin piirtein yhtä suuri urakka kuin Sapokka, mutta siihen saatiin huomattava EU-tuki. [7]
  • Katariinan meripuisto rakennettiin entisen öljysataman paikalle[1]. 1930-luvulla Katariinanniemeen alettiin rakentaa öljysatamaa, jossa varastoitiin öljyä ja bensiiniä[5]. 1950-luvulla Oy Shell Ab laajensi öljysäiliöitään 1700-luvun loppupuolella rakennetun Fort Katarinan linnoitusraunion alueelle, jolloin osa vanhoista muureista ja valleista purettiin säiliöiden alta[5]. Maisemointityö alkoi vuonna 2004[5]. Satamarakenteiden purkamisen ja maamassan puhdistamisen kustannukset nousivat kymmeneen miljoonaan euroon, mutta itse puiston rakentaminen maksoi vain kaksi miljoonaa euroa[1]. Kun maa oli puhdistettu, Laaksonen palautti ympäristön entiselleen: kalliot, linnoitusvallit, niitty ja kivikkoinen ranta kaivettiin esiin[5]. Lisäksi tehtiin suuri nurmialue[5]. Paikalle rakennettiin piknikpaikkoja, labyrintti ja Muumitalo[5]. Puistossa on graniittinen pöytä, jonka ääreen mahtuu 50 henkilöä[5] sekä pienoismajakoita, keinu, skeittiramppi ja lampaita.[4]
  • Karhulan Jokipuiston lummelampeen Laaksonen sai idean kävellessään taidemaalari Claude Monet'n puutarhassa[8]. Jokipuisto otettiin käyttöön Kotka-päivänä 17.5.2013.[9]
  • Vuonna 2017 Hamina pestasi Laaksosen palvelukseensa. Hän suunnitteli Haminaan Oolanninpuiston yhdessä maisema-arkkitehti Kairi Meosin kanssa. Puisto valmistui vuonna 2021.[10][11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaksonen harrastaa öljyvärimaalausta ja mökkeilyä, ja seuraa muotoilun, arkkitehtuurin ja kuvanveiston aloja.[1] Kesämökillään hänellä on oma arboretum eli puulajipuisto, jossa kasvaa magnoliaa ja japanilaista vaahteraa[4].

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden hortonomi 1989[1]
  • Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin ympäristöpalkinto 2007[1]
  • Viherympäristöliitto ry:n Elämäntyö-stipendi 2020.[13][14]
  • Vuoden ympäristörakenne-kohteen pääsuunnittelijana neljä kertaa:
    • Sapokan Vesipuisto[1]
    • Keskuskadun Lehmusesplanadi[1]
    • Katariinan Meripuisto[1]
    • Karhulan Jokipuisto[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Malinen, Jere: Heikki Laaksonen on Suomen puistopääkaupunki Kotkan ihmeidentekijä – ”Puiston mieltää omaksi paikakseen, jos sinne haluaa palata” Seura.fi. 25.6.2023. Viitattu 27.6.2023.
  2. ↑ a b c Heikki Laaksonen loihti Kotkan puistoista menestystarinan ET. 8.10.2017. Viitattu 28.6.2023.
  3. ↑ Suomen puistokuningas rakentaa sataman kokoisesta savimaasta vihreän paratiisin – aikaa kaksi vuotta: "Tämä on pientä" Yle Uutiset. 11.10.2017. Viitattu 27.6.2023.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Kotkan kaupunginpuutarhuria sättivät niin asukkaat kuin poliitikotkin, mutta sitten tapahtui käänne – Nyt kaupunki kahmii palkintoja Suomen näyttävimmillä puutarhoilla Helsingin Sanomat. 25.7.2019. Viitattu 27.6.2023.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab https://www.facebook.com/apulehti:+Kotkan puutarhaparatiisi nousi öljysäiliöiden varjosta www.apu.fi. 23.6.2020. Viitattu 27.6.2023.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m Kaupungin vihatuin mies taikoi rumista satamista satumaan – sai aikaan kansanvaelluksen Yle Uutiset. 23.7.2016. Viitattu 27.6.2023.
  7. ↑ a b c d e f Vain harvalla riitti ymmärrystä, kun keskellä syvää lamaa rakennettiin Suomen kalleinta puistoa: ”Yleisöosastoterveisiä oli riittävästi” Yle Uutiset. 14.4.2023. Viitattu 27.6.2023.
  8. ↑ Heikki Laaksonen loihti Kotkan puistoista menestystarinan ET. 8.10.2017. Viitattu 29.6.2023.
  9. ↑ Jokipuisto Kotkan kaupunki. Viitattu 29.6.2023.
  10. ↑ Suomen puistokuningas rakentaa sataman kokoisesta savimaasta vihreän paratiisin – aikaa kaksi vuotta: "Tämä on pientä" Yle Uutiset. 11.10.2017. Viitattu 27.6.2023.
  11. ↑ Puutarhuri sai tehtäväkseen rakentaa vanhasta saha-alueesta ja "limpun näköisestä läjästä" upean puiston – katso, millainen siitä tuli Yle Uutiset. 7.7.2021. Viitattu 27.6.2023.
  12. ↑ Suomen puistopääkaupungin uutuuskohde saa puutarhurinkin riemuitsemaan: "Kuin erämaa keskellä kaupunkia" – katso video Yle Uutiset. 28.4.2020. Viitattu 27.6.2023.
  13. ↑ Elämäntyö-stipendi puutarhaneuvos, kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksoselle www.vyl.fi. Viitattu 27.6.2023.
  14. ↑ Puutarhaneuvos Heikki Laaksonen sai elämäntyö-stipendin – Viherympäristöliitto myönsi tunnustuksen ensimmäistä kertaa Yle Uutiset. 13.2.2020. Viitattu 27.6.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Eija, Pekka Vainio, Otto Vakkari, ja Hannu Hakala. Puistopääkaupunki Kotka: The Capital of Parks in Finland. [Kotka]: Kymenlaakson Pressipalvelu Oy, 2023. ISBN 978-952-94-7370-0

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Heikki_Laaksonen&oldid=22109062”