Hans-Erich Voss

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hans-Erich Voss (tai Voß, 30. lokakuuta 1897 Angermünde, Brandenburg18. marraskuuta 1969 Berchtesgaden) oli saksalainen amiraali, joka oli Führerbunkerissa Berliinin taistelun aikaan toisen maailmansodan Euroopan sotatoimien viimeisinä päivinä.

Voss valmistui Saksan laivastoakatemiasta vuonna 1917 ja hän palveli Saksan laivastossa Weimarin tasavallan ja natsi-Saksan aikana. Vuonna 1942 hän oli raskaan risteilijä Prinz Eugenin päällikkönä, kun hän tapasi laivalla vierailleen propagandaministeri Joseph Goebbelsin. Tapaamisen seurauksena Goebbels järjesti Vossin nimityksen laivaston yhteysupseeriksi Adolf Hitlerin päämajaan maaliskuussa 1943.

Voss oli paikalla Wolfsschanzen kokoushuoneessa kun salaliitto yritti murhata Hitlerin 20. heinäkuuta 1944[1]. Hän loukkaantui pommin sirpaleista, mutta parani nopeasti. Voss oli yksi 24:sta 20. heinäkuuta 1944 haavoittuneille myönnetyn erikoiskunniamerkin (Das Verwundetenabzeichen 20. Juli 1944) saajasta.[2]

Kriegsmarinen yhdysupseerina Voss seurasi Goebbelsiä ja Hitleriä Führerbunkeriin tammikuussa 1945. 30. huhtikuuta Voss oli upseeriryhmässä, jolle Hitler kertoi tekevänsä itsemurhan Berliinistä pakenemisen sijaan. Hän oli myös viimeisiä 1. toukokuuta itsemurhan tehneen Goebbelsin tavanneita. Voss lähti bunkkerista SS-Brigadeführer Wilhelm Mohnken ryhmän mukana. Neuvostojoukot vangitsivat Vossin ja hänet tuotiin takaisin bunkkeriin kuulusteluja varten sekä tunnistamaan Joseph ja Magda Goebbelsin sekä heidän lastensa ruumiit.[3]

Voss joutui sotavangiksi Neuvostoliittoon. Vuonna 1952 hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen, mutta joulukuussa 1954 hänet vapautettiin ja luovutettiin Itä-Saksan viranomaisille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hitler plot 'heroes' commemorated 20.7.2004. BBC. Viitattu 12.10.2008. (englanniksi)
  2. Verwundetenabzeichen 20 Juli 1944 WW2 Awards.com. Viitattu 12.10.2008. (englanniksi)
  3. Ote kirjasta Henrik Eberle ja Matthias Uhl (toim.): Tuntematon Hitler (PDF)