Hamsterit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hamsterit
Naaraspuolinen kultahamsteri, väriltään musta valkokirjokilpikonna.
Naaraspuolinen kultahamsteri, väriltään musta valkokirjokilpikonna.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Myomorpha [1]
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Hamsterit[2]
Cricetinae
Fischer, 1817
Synonyymit
  • Cricetini Fischer, 1817
  • Cricetinorum Fischer, 1817
  • Cricetina Gray, 1825
  • Criceti Winge, 1887
  • Cricetoidea Thaler, 1966
  • Ischymomyini Topachevskii, 1992
Suvut [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hamsterit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hamsterit Commonsissa

Hamsterit (Cricetinae) ovat pienikokoisia ja lyhythäntäisiä jyrsijöitä.[3] Alaheimoon kuuluu noin 18 lajia, jotka jaetaan kuuteen tai seitsemään sukuun. Koska ne lisääntyvät helposti vankeudessa, niitä käytetään usein koe-eläiminä ja pidetään lemmikkeinä.

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana hamsteri tulee Saksan sanasta hamstern, joka tarkoittaa rohmuamista.[4] Nimi johtaa hamsterin tavasta kantaa suuria määriä ruokaa poskipusseissaan ja varastoida se kauemmas varastoonsa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamstereita esiintyy esimerkiksi Lähi-idässä ja Kaakkois-Euroopassa. Kääpiöhamstereita on Venäjällä, Mongoliassa ja Kiinassa. Syyrianhamsteri esiintyy villeinä suurimmaksi osaksi Aleppon seudulla Luoteis-Syyriassa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamstereiden elinpaikkoja ovat yleensä arot, hiekkadyynit ja aavikoiden reunat. Ne rakentavat pesänsä ja ruokavarastonsa käytäviensä sisään. Käytävät koostuvat useammasta kulkukäytävästä sekä pesää, ravintoa ja ulostetta varten olevista koloista.[3]

Hamsterit ovat yleensä yöeläimiä, mutta jotkin yksilöt heräävät päivän aikanakin lyhyiksi ajoiksi.

Hamsterit tulevat sukukypsiksi lajista riippuen noin 1-3 kuukauden ikäisinä. Uroshamsterit pysyvät lisääntymiskykyisinä koko ikänsä, toisin kuin naaraat. Naarailla on kiima noin kolmen päivän välein. Tiineys kestää lajista riippuen 16-30 päivää. Hamsterit saavat keskimäärin 4-8 poikasta, mutta syyrianhamsterilla niitä voi olla jopa 24. Tämä on suurin poikasten määrä, mikä voi mahtua emon kohtuun.lähde?

Hamsterit syntyvät karvattomina ja sokeina pesässä, jonka emo on valmistanut etukäteen. Viikon kuluttua ne alkavat tehdä tutkimusretkiä pesän ulkopuolelle. Noin kolmen-neljän viikon kuluttua ne voidaan vieroittaa emostaan. Nuorten hamsterien hyvinvoinnin vuoksi kuitenkin suositellaan, että ne saisivat asua emonsa tai ainakin sisarustensa kanssa 5-6-viikkoisiksi.

Hamsterit lemmikkieläiminä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrianhamsteriksikin kutsuttu kultahamsteri (Mesocricetus auratus).

Parhaiten tunnettu hamsterilaji on syyrianhamsteriksikin kutsuttu kultahamsteri (Mesocricetus auratus). Latinankielinen nimi tarkoittaa keskikokoista (meso) kultaista (auratus) hamsteria (cricetus). Hamstereista kultahamsteria pidetään eniten lemmikkeinä ja siitä on jalostettu monenvärisiä ja -näköisiä muunnoksia. Alkuperäinen väri on kuitenkin ollut normaali, muut värit ovat kehittyneet geenimutaatioiden tuotoksena. Lajia kutsutaan joskus myös hunajahamsteriksi tai pandahamsteriksi turkin väriin viitaten. Kultahamsterista on kehitetty myös muutamia variaatioita, kuten pitkäkarvainen hamsteri, jonka karva kasvaa muutaman senttimetrin pituiseksi ja edellyttää usein erityistä huolenpitoa. Muita turkkimuunnoksia ovat mm.satiini ja rex. Kultahamsterit ovat erakkoja.

Muut lemmikkinä pidettävät hamsterit ovat kolme pikkuhamsterilajia (Phodopus) ja eri sukuun kuuluva kiinankääpiöhamsteri. Suomessa yleisin on venäjänkääpiöhamsteriksi tai talvikoksi kutsuttava pikkuhamsteri (Phodopus sungorus), jonka turkki voi muuttua valkoiseksi talvella päivänvalon ja lämmön vähetessä. Talvikon läheinen sukulainen campbellinkääpiöhamsteri muistuttaa talvikkoa varsin paljon ulkonäöltään, mutta se on hieman suurempi. Sillä on myös useita erilaisia turkin värejä. Roborovskinkääpiöhamsteri (Phodopus roborovskii) on hyvin pieni ja nopea, ja muita kääpiölajeja vaalempiturkkisempi. Kiinankääpiöhamsterilla (Cricetulus griseus) on hamstereista ainoana osittain tarttumiseen kykenevä neljä senttiä pitkä häntä, joka pidempi kuin muilla lajeilla. Roborovskit ja campbellit ovat laumaeläimiä, sen sijaan kiinankääpiöhamsterit ja talvikot viihtyvät mieluiten yksinään.

Monet kasvattajat vievät hamstereitaan näyttelyyn. Laatu ja luonne ovat olennainen osa kasvatusta suunnitellessa. Vaikka näyttelyhamstereiden kasvattajat keskittyvät näyttelyihin sopivien yksilöiden kasvattamiseen, myös monet lemmikkihamsterinomistajat ovat teettäneet pentuja hamstereillaan.

Kulta- ja kiinankääpiöhamsterit ovat erakoita, jotka eivät hyväksy lajitovereita reviirilleen, vaan tappelevat kunnes toinen kuolee. Näin ollen niitä ei voi pitää samassa häkissä. Talvikot saattavat tulla toimeen sisarustensa kanssa vanhempinakin, mutta omistajan täytyy olla varautunut erottamaan ne toisistaan, jos tappeluita ilmenee. Useimmiten talvikot ovat kuitenkin erakoita. Campbellit ja roborovskit sen sijaan saattavat viihtyä jopa pienissä laumoissa, jos ne saavat olla nuorista asti yhdessä. Kasvattajat eivät yleensä edes myy näitä kahta lajia yksineläjiksi.

Lemmikkihamsterien ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmilla hamstereilla on tapana kantaa ruoka saantipaikasta pesään poskipusseissaan ja piilottaa se pesäänsä tai muuhun varastoonsa, joita voi olla useita. Tuoreet vihannekset ja hedelmät, siemenet ja hyönteiset kuten heinäsirkat muodostavat tärkeän osan hamsterin luontaisesta ruokavaliosta. Kaikki ruoat eivät kuitenkaan sovi hamsterille, kuten makeiset, maitotuotteet ja tietyt kasvit.

Sitrushedelmiä hamstereille ei voi antaa, sillä se on hamsterille epäsopivaa sen happamuuden takia. Campbellinkääpiöhamsterit ovat alttiita saamaan diabeteksen, ja siitä kärsivälle hamsterille ei tulisi syöttää mitään kovinkaan sokeripitoista.

Hamsterin ruokavalio voidaan jakaa kolmeen osaa: kuivaan, tuoreeseen ja eläinkunnan tuotteisiin. Kuivaruoka on hamsterin ruokinnan perusta. Eläinkaupasta saatavien erilaisten siemensekoitusten lisäksi voi antaa useimpia muita siemeniä, ytimiä ja pähkinöitä. Myös linnunruokaa kuten hirssiä voi harkita.

Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roborovskinkääpiöhamsteri (Phodopus roborovskii).

Syyrialaiset hamsterit elävät yleensä kahdesta kolmeen vuotta, mikä on vähemmän kuin niiden elinikä luonnossalähde?. Talvikot ja campbellit elävät yleensä 1,5-3 vuotta ja kiinankääpiöt 2,5-3 vuotta. Pienimmät, roborovskit elävät kaikkein pisimpään, usein 3-3,5 vuotta.

Omilleen jätettynä naaras- ja uroshamsteri saavat useita poikueita vuodessa. Näin ollen urokset ja naaraat pidetään yleensä erillään ei-toivottujen jälkeläisten syntymisen estämiseksi. Ennen sukukypsyyttä nuorten hamsterien sukupuoli on hyvin vaikeaa määritellä. Nyrkkisääntönä on, että naaraan suku- ja peräaukko ovat hyvin lähekkäin, kun taas uroksella väli on pidempi. Uroshamsterien kivekset ovat yleensä hyvin suuret suhteessa kokoon.

Eurooppalainen hamsteri (Cricetus cricetus).

Hamsterien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamsterit (Cricetinae) on jyrsijöihin kuuluva alaheimo. Alaheimolla on n. 18 lajia kuudessa tai seitsemässä[1] suvussa.

Aiemmin myös hiirihamsterit (Calomyscus) luettiin hamsterien alaheimoon,[2] mutta nykyisin niiden katsotaan kuuluvan omaan Calomyscidae-heimoonsa[5].

Hamsterit luokitellaan nykyisin seuraavasti:[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wilson & Reeder: Cricetinae Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 23.04.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 232–233 ja 451. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6. (suomenkielisten nimien lähde)
  3. a b Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 42-45. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
  4. http://www.petwebsite.com/hamsters/about_hamsters.htm
  5. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Calomyscidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]