Kultahamsteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultahamsteri
Золотистый хомячок.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Hamsterit Cricetinae
Suku: Kultahamsterit[3] Mesocricetus
Laji: auratus
Kaksiosainen nimi
Mesocricetus auratus
(Waterhouse, 1839)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultahamsteri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultahamsteri Commonsissa

Kultahamsteri[4] (Mesocricetus auratus) on hamstereiden alaheimoon kuuluva uhanalainen jyrsijä ja yleisimmin lemmikkinä pidettävä hamsterilaji. Lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimityksiä "syyrianhamsteri" ja "syyrialainen hamsteri". On myös pienikokoisempia pikkuhamstereita, jotka ovat omia lajejaan. Kultahamsterin elinikä on keskimäärin 1,5–2,5 vuotta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsteri löydettiin vuonna 1839, kun tiedemies George Robert Waterhouse ilmoitti löytäneensä uuden hamsterilajin luurangon ja nahan. Se sai nimen Mesocricetus auratus (keskikokoinen kultainen hamsteri). Neljäkymmentä vuotta myöhemmin eli 1879 James Skene vei lajin yksilöitä Englantiin. Tämä kanta eli noin kolmekymmentä vuotta, jonka jälkeen kultahamstereita ei ollut vankeudessa ennen huhtikuuta 1930, jolloin tohtori Israel Aharoni löysi erämaa-alueelta Syyriasta lähellä Aleppoa naaraan, jolla oli 12 poikasta. Nuoret hamsterit vietiin Jerusalemin heprealaiseen yliopistoon. Kasvattaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä neljä karkasi ja naaraspuolinen yksilö kuoli tapeltuaan ainoan elossa olevan uroksen kanssa. Neljä kuukautta myöhemmin toinen naaras sai poikasia. Ne olivat ensimmäisiä vankeudessa syntyneitä poikasia. Vuoden sisällä uroshamsterista tuli 364 hamsterin kantaisä.

Vuonna 1931 lähetettiin kaksi paria hamstereita Englantiin tohtori Edward Hindlelle. Ne viihtyivät siellä hyvin ja ne lahjoitettiin Lontoon eläintarhalle vuonna 1940. Vähitellen hamstereita alettiin myydä myös yleisölle. Sodan jälkeen ihmiset olivat niin kiinnostuneita, että vuonna 1945 perustettiin kerho The British Hamster Club (suom. Britannian Hamsterikerho). Amerikkaan ensimmäiset hamsterit tuotiin vuonna 1938, ja 10 vuotta myöhemmin niitä arveltiin siellä olevan 10 000. Kaikki nämä amerikkalaistuneet sekä Euroopassa lemmikkeinä pidettävät hamsterit olivat yhden ainoan jerusalemilaisparin jälkeläisiä.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsterista on neljä turkkimuunnosta. Näitä ovat lyhytkarvainen, pitkäkarvainen, rex ja satiini. Hamsteri voi olla myös yhtä aikaa esimerkiksi pitkäkarvainen, satiini sekä rex. Värimuunnoksia on vieläkin useampia, kuten valkonauhainen, creme, suklaa ja monet muut.

Kultahamsteri on lemmikkinä pidettävistä hamsterilajeista suurikokoisin. Täysikasvuinen yksilö on noin 15 cm pitkä, sillä on tylppä kuono ja melko leveä pää. Sen suuret korvat ovat pystyssä, kun se on hereillä ja virkeä. Lajin yksilöillä on melko lyhyet raajat. Etujaloissa on neljä varvasta ja surkastunut peukalo, kun taas takatassuissa on viisi varvasta. Kultahamsterin häntä on hyvin lyhyt, vain noin yhden senttimetrin mittainen.

Hamsterin silmät ovat suuret, mustat, punaiset tai ruskeat ja ne antavat eläimelle ikään kuin älykkään ja tutkiskelevan ilmeen. Tästä huolimatta hamsterilla ei ole tarkka näkö, päinvastoin se on likinäköinen. Sekä sen kuulo- että hajuaisti ovat näköaistia paremmin kehittyneet, samoin tuntoaisti.

Hamsteri voi näyttää massiiviselta, mutta painaa vähän. Poskipussit ovat hamsterin tunnetuin tunnusmerkki. Ne ulottuvat poskista hartioille saakka. Ne ovat joustavat ja niihin mahtuva ruokamäärä voi vastata puolta hamsterin painosta, esimerkiksi täysikasvuinen kultahamsteri painaa noin 200 grammaa, joten se pystyy varastoimaan poskiinsa 100 grammaa ruokaa. Samassa suhteessa 60 kiloa painavan ihmisen pitäisi pystyä varastoimaan ruumiiseensa 30 kiloa ruokaa. Hamsterin poskipusseilla ei ole mitään tekemistä ruoansulatuksen kanssa, vaan ne on tarkoitettu ruuan siirtämiseen löytöpaikalta pesäkoloon muiden lauman jäsenten tai hamsterin itsensä myöhemmin syötäväksi. Jos hamsterille tarjoaa jotakin maukasta ruokaa, jota se ei tahdo heti syödä, se ottaa makupalan poskipussiinsa ja kiiruhtaa pesäänsä.

Hamsterilla on talttamaiset hampaat, jotka kasvavat läpi elämän, siksi niiden kasvamista on hyvä tarkkailla, sillä liian pitkät hampaat ovat terveydelle vaaralliset ja saattaa jopa estää syömisen. Hampaiden liikakasvun estämiseksi voi eläimelle antaa esim. omenapuun, pajun, haavan tai muun myrkyttömän puun oksia, joita hamsteri voi nakerrella. Oksat olisi hyvä pestä kunnolla ja tämän jälkeen lämmittää uunissa, mahdollisten pöpöjen varalta. Hamsterilla on myös erittäin vahvat puremalihakset, eikä ole mitenkään epätavallista, että hamsteri nakertaa itsensä yhdessä yössä kahden senttimetrin paksuisen lautaseinän läpi.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsteri on yöeläin. Se nukkuu koko päivän (n. 14 tuntia) ja herää illalla. Jokaisella hamsterilla on oma rytminsä, eikä hamsteria tule koettaa totuttaa heräämään päivisin, koska sellainen rasittaa sitä. Hamsteri on hiljainen eläin, mutta nukkuessaan tai pelätessään se voi murista, sähistä ja päästellä muita mitä erilaisimpia ääniä.

Kultahamsteri on erakko, joten jokainen yksilö tarvitsee oman häkin. Edes samasta poikueesta olevia sisaruksia ei tule pitää yhdessä. Kultahamsteri saa vuodessa 2–3 poikuetta ja raskaus kestää vankeudessa 15 päivää. Tavallisesti poikasia syntyy kerrallaan 6–12 yksilöä ja ne ovat syntyessään karvattomia. Niiden imetys kestää 3–4 viikkoa.[5]

Tarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsteri häkissä.

Lemmikkihamsterit pidetään useimmiten terraariossa tai häkissä, jonka kalterien väli tulisi olla enintään 1 cm. Perusmittoina suositellaan kooltaan noin 80*40 cm häkkiä tai terraariota. Korkeus vähintään 30 cm, kovin korkeissa asumuksissa on syytä olla tasoja. Kerroksia tärkeämpää häkissä on pohjan pinta-ala. Häkin pohjalle tulee laittaa kuiviketta, esimerkiksi kutterinpurua, haapahaketta, puupellettiä tai paperipellettiä. Hamsterille vahingollisia kuivikkeita ovat muun muassa sanomalehdet, kissanhiekka ja pumpuli. Kylpyhiekka ei ole kultahamsterille välttämätöntä, koska se kuivattaa hamsterin ihoa sekä ohentaa turkkia.

Muita tarpeellisia tarvikkeita ovat muun muassa ruokakupit, juomapullo (jonka pitää olla niin tiivis että sinne ei pääse mitään roskaa, jolloin vesi voidaan vaihtaa muutamien päivien välein), pesämökki ja juoksupyörä (halkaisijaltaan yli 20 cm).Vesi tulee vaihtaa joka toinen päivä.Siivouksen helpottamiseksi hamsterille voi laittaa wc-laatikon, joka täytetään kuivikkeella tai puupuristepelleteillä sen voi täyttää myös eläinkaupoista löytyvillä jyrsiän wc-laatikon hiekalla, mutta koskaan ei saa wc:n hiekkana käyttää luonnosta löytyvää hiekkaa ynm koska hamsteri voi niellä luonnon hiekkaa joka takertuu sen elimistöön. Materiaalina hamsterin tarvikkeissa kannattaa suosia metallia, pahvia, puuta ja keramiikkaa, sillä muovi voi jyrsittynä olla eläimelle vaarallista.

Koska hamsterin hampaat ovat ns. avojuuriset eli kasvavat koko ajan pituutta, tulee sillä aina olla tarjolla jyrsittävää. Sopivia jyrsittäviä ovat muun muassa myrkyttömät puunoksat (näitä ovat esim. omenapuu) ja siementangot. Joskus hamsterin hampaat kuitenkin kasvavat liian pitkiksi. Silloin niitä voi käydä lyhennyttämässä eläinlääkärillä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamsterin perusruokaa on hyvälaatuinen siemenseos, jota on oltava aina tarjolla. Siemenseoksia voi sekoittaa keskenään ja niihin voi lisätä itse erilaisia pähkinöitä, kuivattuja kasviksia ja hedelmiä, kissan tai koiran kuivamuonaa yms. Lisäksi hamsterille on tarjottava tuoreruokaa pieninä määrinä vähintään muutaman kerran viikossa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä voi antaa vaikka päivittäin; proteiinipitoisia ruokia (lihaa, kalaa, kananmunaa) muutaman kerran viikossa. Hamsterit syövät mielellään myös erilaisia soseita ja puuroja.

Suosi tuoreruokinnassa aina mieluummin tuoretta ja maustamatonta ruokaa kuin säilykkeitä ja valmisruokia. Tuoreet kasvikset, lihat ym. sisältävät huomattavasti vähemmän hamsterille haitallisia lisä- ja säilöntäaineita ja vastaavasti taas enemmän hyödyllisiä vitamiineja ja hivenaineita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yigit, N. & Kryštufek, B.: Mesocricetus auratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  2. Wilson & Reeder: Mesocricetus auratus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 232. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkäsnimistö 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 2.5.2010.
  5. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 45. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]