HMS Brighton (I08)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Town-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Brighton.
USS Cowell
HMS Brighton
Zharkij
HMS Brighton
HMS Brighton
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bethlehem Steel Works, Fore River Shipyard, Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat
Kölinlasku 15. heinäkuuta 1918
Laskettu vesille 23. marraskuuta 1918
Palveluskäyttöön 17. maaliskuuta 1919
Palveluskäytöstä Britannian kuninkaalliselle laivastolle 23. syyskuuta 1940
Neuvostoliiton laivastolle 16. heinäkuuta 1944 nimellä Zharkiy
palautettu 28. helmikuuta 1949 romutettavaksi
Tekniset tiedot
Uppouma 1060 t
Pituus 95,83 m
Leveys 9,68 m
Syväys 2,79 m
Nopeus 35 solmua (65 km/h)
Miehistöä 101
Aseistus 4 x 4"/L50 tykkiä
4 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Brighton (viirinumero I08) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Cowell (DD-167), joka luovutettiin 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa laivoja tukikohdista -sopimuksen nojalla Kuninkaalliselle laivastolle. Alus luovutettiin 1944 edelleen Zharkiksi nimettynä Neuvostoliiton laivastolle, mistä se palautettiin 1949 romutettavaksi Britteinsaarille.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Fore River Shipbuilding Companyltä Quincystä Massachusettsista. Sen köli laskettiin 15. heinäkuuta 1918 ja alus laskettiin vesille puoli vuotta myöhemmin 23. marraskuuta nimettynä USS Cowelliksi kumminaan neiti E. P. Garney. Alus otettiin palvelukseen 17. maaliskuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti C. E. van Hook.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Cowell

Yhdysvaltain laivaston lentäjät tekivät toukokuussa historiallisen Atlantin ylilennon, jonka varmistamiseksi laivaston aluksia lähetettiin merelle. Cowell lähti 3. toukokuuta 1919 Bostonista Trepassey Bayhin, joka oli ensimmäinen pysähdyspaikka Atlantin ylilennettäessä. Alus palasi 22. toukokuuta Bostoniin valmistautuakseen palvelukseen Euroopassa. Se lähti 30. kesäkuuta New Yorkista liittyäkseen Adrianmerellä olevaan Yhdysvaltain laivasto-osastoon, jossa se oli yhteysaluksena sekä satama-aluksena Fiumessa Istriassa sekä Dalmatiassa Spalatossa ja Traussa. Alus lähti paluumatkalle Yhdysvaltoihin 23. lokakuuta.[1]

Alus siirrettiin 1. joulukuuta 1919 reserviin ja se sijoitettiin ensin Bostoniin ja myöhemmin Charlestoniin. Alus osallistui muiden reserviläisten mukana harjoitukseen Rhode Islandilla Newportin edustalla huhtikuusta lokakuuhun 1921, mistä se palasi Charlestoniin. Alus poistettiin 27. kesäkuuta 1922 palveluksesta Philadelphian laivastontelakalla, missä se oli ankkuroituna aina 17. kesäkuuta 1940 saakka, jolloin alus palautettiin palvelukseen Atlantin partio-osastoon. Alus risteili pitkin itärannikkoa aina 18. syyskuuta saakka, jolloin se saapui Halifaxiin Nova Scotiaan. Alus poistettiin palveluksesta 23. syyskuuta ja se luovutettiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle vielä samana päivänä osana tukikohtia hävittäjistä -sopimuksen mukaisesti.[1]

Britannian kuninkaallinen laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin Kuninkaallisen laivaston palvelukseen 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa nimellä HMS Brighton. Alus saapui 12. lokakuuta Plymouthiin, jossa se siirrettiin Devonportin telakalle muutostöitä varten. Alus määrättiin samalla palvelukseen 1. miinalaivueeseen Kyleen Lochalshiin.[2]

Muutostöiden valmistuttua tammikuussa 1941 alus siirtyi Kyleen liittyen laivueeseensa, jossa se suojasi miinalaivueen miinalaivoja luoteisen reitin alueen miinanlaskuissa sekä suojasi Islannin ja Britteinsaarten välisiä saattueita. Alus saattoi 6. helmikuuta HMS Lancasterin, HMS St. Albansin ja HMS Charlestownin kanssa apumiinalaivoja HMS Southern Prince ja HMS Port Quebec laskettaessa pohjoistasulkua operaatiossa SN7A, jolloin osaston suojana oli risteilijä HMS Nigeria. Se saattoi 17. helmikuuta miinalaivoja operaatioissa SN7B ja SN68A Kotilaivaston suojatessa operaatioita.[2]

Kotilaivasto suojasi 24. huhtikuuta operaatiota SN7D, jossa HMS Brighton saattoi apumiinalaivoja HMS Menestheus ja HMS Southern Prince laskettaessa miinoja Tanskan salmeen. 7. toukokuuta Kotilaivasto suojasi operaatiota SN9A, jolloin HMS Brighton saattoi apumiinalaiva HMS Agamemnonin laskemaan miinoja Färsaarten kapeikkoon.[2]

Laivueen komentosuhteiden vaihtuessa 13. toukokuuta 1. miinalaivueen hävittäjät siirrettiin 17. hävittäjäviirikköön. Alus suojasi 18. toukokuuta joukkojenkuljetussaattueet DS1 ja SD1 Islantiin ja takaisin. Alus liittyi 31. toukokuuta saattueeseen WS8X HMS Legionin, HMCS Saguenayn, HMS St. Mary'sin, HMS Sherwoodin, HMS Vansittartin, HMS Wild Swanin, HMS Wivernin ja Puolan laivaston ORP Piorunin kanssa. Alus erkani 3. kesäkuuta saattueesta paikallissaattueen mukana palaten Clydeen, jossa se jatkoi paikallissaattueiden suojaamista.[2]

Alusta tarvittiin 8. kesäkuuta Kylessä, josta se saattoi 10. kesäkuuta HMS Impulsiven ja HMS St. Mary'sin kanssa apumiinalaivat HMS Agamemnonin ja HMS Menestheuksen laskemaan miinoja Färsaarten kapeikkoon operaatioissa SN64A ja 64B, joiden suojana oli Kotilaivasto. Alus saattoi 16. kesäkuuta HMS St. Mary'sin ja HMS Wellsin kanssa samoja aluksia laskettaessa miinoja Färsaarten pohjoispuolelle operaatiossa SN66 Kotilaivaston suojaamana.[2]

HMS Brighton saattoi 25. kesäkuuta HMS St. Mary'sin ja HMS Castletonin kanssa Kotilaivaston alusten suojatessa HMS Menestheusta ja HMS Agamemnonia laskettaessa miinoja Islannin rannikolle operaatiossa SN70B. Alus kolaroi Färsaarten lähellä tiheässä sumussa risteilijä HMS Kenyan kanssa, jolloin se kärsi pahoja vaurioita, mitkä johtivat lopulta keulan katkeamiseen. Pahoin vaurioitunut alus hinattiin 27. kesäkuuta tilapäiskorjauksia varten Islantiin, mistä se lähti 30. kesäkuuta hinattuna Clydeen.[2]

Alus siirrettiin 2. heinäkuuta Clydessä telakalle, mistä se palasi 30. lokakuuta 1. miinalaivueeseen. Se saattoi 31. lokakuuta HMS Offan, HMS Oribin ja HMS Onslowin kanssa HMS Welshamin, HMS Menestheuksen ja HMS Port Quebecin laskemaan miinoja Färsaarten pohjoispuolelle operaatiossa SN83A, jota suojasi risteilijä HMS Sheffield. Alus saattoi 9. marraskuuta HMS Newarkin, HMS Charlestonin ja HMS Montrosen kanssa HMS Menestheuksen ja HMS Port Quebecin jatkamaan miinanlaskua samalle alueelle operaatiossa SN83A, jonka suojana oli HMS Kenya. Se joutui erkanemaan osastosta seuraavana päivänä myrskyn aiheuttaman konevian vuoksi, ja alus liittyi Islantiin matkanneeseen saattueeseen.[2]

Alus siirrettiin 8. joulukuuta Clydessä telakalle, mistä se palasi 30. maaliskuuta 1942 suojaamaan Islannin reitin saattueita. Alus palasi toukokuussa Kyleen miinalaivueen saattajaksi. Se saattoi 8. toukokuuta laivueen miinalaivat laskemaan miinoja Färsaarten matalikolle operaatiossa SN3A. Alus erkani 10. toukokuuta osastosta suojaamaan Islannin reitin saattueita.[2]

Alus palasi 1. miinalaivueeseen ja se suojasi 11. kesäkuuta laivueen miinalaivat uudelleen Färsaarten matalikolle operaatiossa SN3B. Alus saattoi 20. kesäkuuta apumiinalaiva HMS Southern Princen laskemaan miinoja Butt of Lewisiin operaatiossa SN27B. Seuraavana päivänä alus siirtyi laivueesta erikoistehtävää varten Kotilaivastoon.[2]

HMS Brighton, HMS Southern Prince, HMS Agamemnon, HMS Menestheus, HMS Castleton ja HMS St. Mary's muodostivat Force X:n, joka muodosti Kotilaivaston operaation ES valesaattueen suojaten Jäämeren saattuetta PQ17. Force X vapautui saattueen hajaannuttua tehtävästään palaten miinalaivueeseen.[2]

Alus saattoi 10. heinäkuuta Kotilaivaston alusten suojaamana miinalaivat Färsaarten matalikon miinoittamiseen operaatiossa SN3C. Se saattoi 31. heinäkuuta miinalaivat Färsaarten ja Islannin välisen kapeikon miinoittamiseen operaatiossa SN82. Alus saattoi 21. elokuuta risteilijä HMS Auroran ja kolmen Kotilaivaston hävittäjän suojaamana miinalaivat Tanskan salmen miinoittamiseen operaatiossa SN73.[2]

Alus saattoi 2. syyskuuta risteilijä HMS Jamaican suojaamana miinalaivat uudelleen Tanskan salmeen operaatiossa SN89. Se siirrettiin 5. syyskuuta luoteisen reitin alaisuuteen suojaamaan saattueita.[2]

HMS Brighton palasi lokakuun lopulla miinalaivueeseen. Alus saattoi 1. marraskuuta miinalaivat täydentämään pohjoista sulkua operaatiossa SN3F, mitä oli siirretty huonon sään vuoksi. Operaatiosta vapauduttuaan alus siirrettiin huollettavaksi Rosythiin. Joulukuussa alus määrättiin ilmavoimien maalilaivaksi.[2]

Alus poistettiin tammikuussa 1943 1. miinalaivueen 17. hävittäjäviiriköstä ja se muutettiin huhtikuuhun mennessä maalilaivaksi. Alus aloitti toukokuussa Irlannin merellä ja Clyden alueella palveluksensa maalilaivana. Se määrättiin joulukuussa siirtymään Pohjanmerelle, jonne se siirtyi tammikuussa 1944.[2]

Alus kolaroi 13. tammikuuta troolari HMS Star of the Waven kanssa ja se joutui Invergordoniin korjattavaksi. Vaurioiden kartoituksen jälkeen korjaukset keskeytettiin helmikuussa ja alus siirrettiin reserviin. Se siirtyi Tyneen, jossa se ankkuroitiin. Maaliskuussa alus oli valmis reserviin.[2]

HMS Brighton valittiin huhtikuussa korjausten jälkeen toimitettavaksi Neuvostoliiton pohjoiselle laivastolle. Alus oli toukokuussa Tynessä korjattavana.[2]

Neuvostoliiton laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton laivaston Zharki

Alus siirrettiin 16. heinäkuuta Neuvostoliiton laivastolle, joka nimesi sen Zharkiksi. Alus lähti 17. elokuuta saattueen JW69 mukana Kuolan niemimaalle yhdessä muiden siirrettävien alusten kanssa.[2]

Se palveli pohjoisessa laivastossa saattajana, kunnes palautettiin 4. maaliskuuta 1949 Rosythissä kuninkaalliselle laivastolle. Alus todettiin käyttökelvottomaksi ja se sijoitettiin poistolistalle.[2]

Alus myytiin välittömästi BISCOlle, joka siirsi romuttamisen MacLellanille. Se saapui vielä samana vuonna hinattuna romutettavaksi Bo'nessiin 18. toukokuuta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]