HMS St. Albans (I15)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS St. Albans
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding Company
Kölinlasku 23. maaliskuuta 1918
Laskettu vesille 4. heinäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 23. syyskuuta 1940
Palveluskäytöstä Norjan laivastolle 22. huhtikuuta 1941 nimellä KNM St. Albans
palautettu syyskuussa 1942
Neuvostoliiton laivastolle 16. heinäkuuta 1944 nimellä Dostoiny
palautettu 28. helmikuuta 1949
myyty romutettavaksi 4. huhtikuuta 1949
Tekniset tiedot
Uppouma 1306 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,42 m
Syväys 2,97 m
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 122
Aseistus 4 x 4" tykkiä
2 x 3" ilmatorjuntatykkiä
12 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS St. Albans (viirinumero I15) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Thomas, joka luovutettiin Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Newport Newsistä Virginiasta Newport News Shipbuilding and Dry Dock Companyltä. Sen köli laskettiin 23. maaliskuuta 1918 ja alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta kumminaan luutnantti Clarence Crase Thomasin (26. joulukuuta 1886 - 28. huhtikuuta 1917) leski rouva Evelyn M. Thomas. Alus otettiin palvelukseen 25. huhtikuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään Harry A. McClure.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Thomas teki Yhdysvaltain itärannikolla koulutuspurjehduksia sekä osallistui erilaisiin harjoituksiin, kunnes se poistettiin palveluksesta 30. kesäkuuta 1922 Philadelphiassa. Alus sai runkonumeron DD-182 17. heinäkuuta 1920, jolloin laivasto otti käyttöön alfa-numeerisen runkonumerojärjestelmän. Alus makasi ankkurissa Philadelphian laivastontelakalla, kunnes se palautettiin palvelukseen 17. kesäkuuta 1940.[1]

Alus liitettiin Atlantin laivaston 79. hävittäjäviirikköön, jonka mukana se osallistui koulutukseen ja harjoituksiin itärannikolla ennen siirtymistään Halifaxiin, jonne se saapui 18. syyskuuta. Alus luovutettiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle 23. syyskuuta ja se poistettiin alusluettelosta 8. tammikuuta 1941.[1]

HMS St. Albans[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS St. Albans otettiin palvelukseen 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa Nova Scotiassa. Alus lähti Britteinsaarille 29. syyskuuta ja vierailtuaan St. John'ssa Newfoundlandissa se saapui Belfastiin Pohjois-Irlantiin 9. lokakuuta. Se jatkoi edelleen Plymouthiin, josta se siirrettiin 11. lokakuuta Devonportin telakalle huollettavaksi ja muutostöitä varten. Se palasi palvelukseen marraskuun alussa 1. miinalaivueeseen Kyle of Lochalshiin, jonne se oli sijoitettu kolmen sisaraluksensa HMS St. Marys'n, HMS Bathin ja HMS Charlestownin kanssa.[2][1]

Alus irrotettiin 18. marraskuuta laivueestaan ja se määrättiin sisaralustensa HMS Bathin ja HMS St. Marysin kanssa suojaamaan saattuetta WS4B, josta ne erkanivat seuraavana päivänä palaten laivueisiinsa. Alus suojasi 26. marraskuuta HMS Bathin, HMS Charlestownin ja HMS St. Marysin kanssa laivueen pohjoisensulun miinanlaskua operaatiossa SN11.[2]

Alus suojasi 8. joulukuuta viirikkönsä mukana 1. miinalaivuetta, joka vahvisti pohjoista miinasulkua operaatiossa SN10A. Alus suojasi 18. joulukuuta HMS Bathin kanssa saattuetta WS5A luoteisen reitin läpi. Alukset erkanivat saattueesta 20. joulukuuta, kun HMS Harvester, HMS Highlander ja HMS Vesper vastaanottivat saattueen suojaamistehtävän.[2]

Tammikuun 1941 alus suojasi viirikkönsä mukana miinalaivuetta, joka täydensi ja laajensi miinoituksia. Alus siirrettiin 11. helmikuuta Chathamin laivastontelakalle huollettavaksi, ja se vastaanotti maaliskuussa edelleen telakalla ollessaan tiedon siirrosta Norjan laivastolle.[2]

KNM St. Albans[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen uusi norjalainen miehistö vastaanotti aluksen huhtikuussa. Aluksen huolto valmistui 14. huhtikuuta ja se siirrettiin 22. huhtikuuta Norjan laivastolle laina-aluksena. Se lähti Scapa Flow'hun koulutettavaksi Kotilaivastoon. Alus määrättiin toukokuussa 7. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Se kolaroi 3. toukokuuta Scapa Flow'n eduustalla HMT Albernin kanssa upottaen troolarin. Aluksen koulutus keskeytettiin ja se siirrettiin korjattavaksi.[2]


Alus määrättiin joulukuussa 1943 siirrettäväksi reserviin ja se lähti Britteinsaarille. Tammikuusta 1944 alkaen alus makasi palveluksesta poistettuna ankkurissa, kunnes se määrättiin luovutettavaksi huollettuna Neuvostoliitolle. Alus siirrettiin 2. kesäkuuta Hebburnissa Palmersin telakalle.[2]

Dostoiny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus luovutettiin 16. heinäkuuta 1944 virallisesti Neuvostoliiton pohjoiselle laivastolle nimettynä Dostoinyksi. Elokuussa alus lähti kohti Murmanskia. Se palveli Pohjoisessa laivastossa ain vuoteen 1948 saakka, jolloin se palautettiin Britannialle 28. helmikuuta. Sen nimi palautettiin HMS St. Albansiksi, jonka jälkeen sen varastot tyhjennettiin ja alus laitettiin poistolistalle. Alus myytiin 4. huhtikuuta BISCOlle romutettavaksi. Alus saapui hinattuna Metal Industriesin romuttamolle Charlestowniin lähelle Rosythiä 18. toukokuuta 1949.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]