HMS Montrose (D01)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Scott-luokan laivueenjohtajasta. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Montrose.
HMS Montrose
HMS Montrose
HMS Montrose
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hawthorn Leslie and Company, Wallsend
Kölinlasku 4. lokakuuta 1917
Laskettu vesille 10. kesäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 14. syyskuuta 1918
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 31. tammikuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1605 t (kuiva)
2086 t (max)
Pituus 101,35 m (kokonaispituus)
Leveys 9,68 m
Syväys 3,45 m
Koneteho 40000 hv
Nopeus 36,5 solmua
Miehistöä 170
Aseistus 5 x 4,7" (120 mm) BL Mk I -tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykki
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Montrose (viirinumerot D01 ja I01) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Scott-luokan laivueenjohtaja, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin huhtikuussa 1917 Hawthorn Leslie and Companyltä Hebburnistä Newcastlesta osana vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelmaa. Tilaus oli toisinto 1916 Cammell Lairdille osoitetusta tilauksesta. Aluksen köli laskettiin 4. lokakuuta 1917 ja se laskettiin vesille 10. kesäkuuta 1918.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1921 HMS Montrose oli Atlantin laivaston 4. hävittäjälaivueen johtoaluksena, mistä se siirrettiin laivueen mukana Välimeren laivastoon. Laivueen lakkauttamisen jälkeen vuonna 1931 alus siirrettiin reserviin, mistä se palasi palvelukseen miehitettynä reserviläisillä elokuussa 1939 Weymouthissa pidettyyn reservikatselmukseen. Alus ei palannut reserviin, vaan se siirrettiin sodanajan sijoituksensa mukaisesti 19. hävittäjälaivueeseen Plymouthiin.[1]

Alus aloitti 3. syyskuuta sodanjulistamisen jälkeen saattueiden suojaamisen luoteisen reitin alueella sekä Kanaalissa. Se siirrettiin tammikuussa 1940 Harwichiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen Pohjanmeren saattueiden suojaksi, mistä se siirrettiin edelleen maaliskuussa läntisen reitin alueelle Atlantin saattueiden suojaksi. HMS Montrose suojasi 3. huhtikuuta saattuetta OG24 yhdessä HMS Veloxin, HMS Verdunin, HMS Wakefulin, troolari HMT Leeds Unitedin sekä kahden Ranskan laivaston hävittäjän kanssa. Aluksen viirinumero vaihtui toukokuussa I01:ksi.[1]

HMS Montrose siirrettiin 26. toukokuuta Doverin alaisuuteen tukemaan liittoutuneiden joukkojen evakuointia Dunkerquesta. Alus kuljetti 28. toukokuuta 925 sotilasta Doveriin. Alus palasi kesäkuussa Harwichiin Pohjanmeren saattueiden suojaksi. Alus suojasi 27. heinäkuuta miinanraivausoperaatiota Aldeburghin edustalla, kun se joutui ilmahyökkäyksen kohteeksi. Alus vaurioitui liikuntakyvyttömäksi. Sen keula katkesi ja sen runko kärsi pahoja vaurioita. Alus hinattiin Harwichiin, missä se siirrettiin telakalle korjattavaksi. Palattuaan palvelukseen tammikuussa 1941 alus liittyi Harwichissa laivueeseensa, jonka mukana se palasi Pohjanmeren saattueiden suojaksi. Tästä tehtävästä HMS Montrose määrättiin heinäkuussa 1942 Kotilaivastoon ja se siirtyi elokuussa uuteen tehtäväänsä Scapa Flowhun.[1]

HMS Montrose suojasi 6. syyskuuta Neuvostoliittoon matkaavaa saattuetta PQ18 Loch Ewestä Islannin edustalle. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta, minkä jälkeen se liittyi taistelulaivojen HMS Ansonin, HMS Duke of Yorkin sekä risteilijä HMS Jamaican muodostamaan kaukosuojausosastoon. Alus aloitti 25. syyskuuta paluumatkan Scapa Flowhun Kotilaivaston mukana. Alus vapautettiin lokakuussa Kotilaivastosta, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa Harwichiin. Alus määrättiin marraskuussa takaisin Kotilaivastoon, jonne se siirtyi joulukuussa.[1]

Alus suojasi 5. tammikuuta 1943 taistelulaivoja HMS King George V:tä, HMS Howea ja risteilijä HMS Jamaicaa yhdessä HMS Musketeerin, HMS Queensboroughin, HMS Raiderin, HMS Worcesterin ja Puolan laivaston ORP Piorunin kanssa. Osasto muodosti Kuolan niemimaalta Loch Eween palaavan saattueen RA51 kaukosuojauksen. Alus oli 23. tammikuuta suojaamassa samoja aluksia yhdessä HMS Echon, HMS Eclipsen, HMS Faulknorin, HMS Inglefieldin, HMS Raiderin, HMS Queensboroughin ja ORP Piorunin kanssa, kun osasto muodosti saattueen JW52 kaukosuojauksen. Se aloitti 26. tammikuuta paluumatkan Scapa Flowhun osaston mukana.[1]

HMS Montrose vapautettiin helmikuussa tehtävistään Kotilaivastossa, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa Harwichiin. Alus oli 18. helmikuuta taistelussa Saksan laivaston E-veneiden kanssa, kun se suojasi miinojenlaskua Lowestoftin edustalla. Alus määrättiin toukokuussa 1944 osallistumaan Normandian maihinnousun tukemiseen. Alus muodosti hävittäjä HMS Whitshedin, korvettien HMS Boragen ja HMS Loosestrifen sekä moottorivene ML-119:n kanssa Force L:n Saattajaryhmä 104:n.[1]

Alus siirtyi 5. kesäkuuta Harwichiin, jossa se liittyi saattueeseen L4. Saattueeseen kuului 12 LST:tä ja 27 LCT:tä, jotka kuljettivat läntisen osaston joukkoja maihinnousuun. Operaation viivästyessä saattue lähti 6. kesäkuuta merelle nimettynä ETL1:ksi. Alus palasi Harwichiin saattueen päästyä maihinnousualueelle.[1]

HMS Montrose törmäsi 7. kesäkuuta 1944 yhdysvaltalaisen kauppalaivan kanssa, jolloin se kärsi pahoja vaurioita. Alus odotti vaurioiden arviointia aina joulukuulle. Se todettiin tammikuussa 1945 täysin tuhoutuneeksi ja siten korjauskelvottomaksi. Alus sijoitettiin helmikuussa poistolistalle, minkä jälkeen se makasi ankkurissa elokuulle odottaen myyntiä. Alus myytiin 27. tammikuuta 1946 BISCOlle, joka siirsi aluksen Hughes Bolcowille romutettavaksi. Alus hinattiin romuttettavaksi Blythiin vielä samana vuonna.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]