Grigore Niculescu-Buzești
| Grigore Niculescu-Buzești | |
|---|---|
| Romanian ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Mihai Antonescu |
| Seuraaja | Constantin Vișoianu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta, 1908 Sarata, Romanian kuningaskunta |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1949 (41 vuotta) New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | diplomaatti, poliitikko |
| Puoliso | Ecaterina Stirbei (1902-1946) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen talonpoikapuolue (1945-1946) |
Grigore Niculescu-Buzești (1. elokuuta, 1908 Sarata, Romanian kuningaskunta – 12. lokakuuta, 1949 New York, Yhdysvallat) oli romanialainen poliitikko, joka toimi sodan aikaisen diktaattorin Ion Antonescun vallasta syöksemisen jälkeen maansa ulkoministerinä syksyllä 1944.[1]
Grigore Niculescu-Buzești syntyi nykyisen Ukrainan alueella Saratassa, historiallisessa Bessarabiassa Budžakin alueella. Hän opiskeli Bukarestin yliopistossa ja valmistui vuonna 1929 sen oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Sen jälkeen 1930-luvulla hän työskenteli Romanian ulkoministeriön palveluksessa sijoituspaikkoinaan Romanian Kansainliiton lähetystö Genevessä 1933-1935, Tukholman lähetystö 1937-1939 ja Riian lähetystö 1939-1940. Kotimaahan palattuaan hän toimi Bukarestissä ulkoministeriössä osastopäällikkönä.[1] Lähetystöneuvos Niculescu-Buzești vieraili vuonna 1943 Helsingissä Romanian valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa solmittaessa Suomen ja Romanian välistä kauppasopimusta.[2]
Niculescu-Buzești toimitti roolissaan tietoja nuorelle kuningas Mikaelille ja hänen lähipiirilleen ohi vallassa olevan marsalkka Antonescun. Kuninkaan lähipiiriin kuuluivat mm. prinssi Barbu Știrbey, jonka tyttären kanssa Niculescu-Buzești oli naimisissa. Hänen lankonsa oli Romanian salaisen palvelun silloinen päällikkö.[1] Kuningas Mikael vangitutti marsalkka Antonescun 23. elokuuta 1944, jonka jälkeen uudeksi pääministeriksi nimitettiin kenraali Constantin Sănătescu ja ulkoministeriksi Niculescu-Buzești.[3] [4] Hallitus oli lyhytikäinen, sillä sen korvasi reilua kuukautta myöhemmin uusi kommunistien kasvanutta valtaa myötäilevämpi kenraali Nicolae Rădescun hallitus. Niculescu-Buzeștin ura Romanian ulkoministeriössä päättyi keväällä 1945, jolloin kommunistien tukema Petru Groza muodosti hallituksen ja erotti mm. Niculescu-Buzeștin ulkoministeriöstä[1], joka liittyi toukokuussa 1945 Iuliu Maniun johtaman oppositiopuolueen Kansallisen talonpoikapuolueen (PNT) jäseneksi[1]. Opposition toiminnan vaikeutumisen vuoksi Niculescu-Buzești lähti maasta vuoden 1946 lopulla ja siirtyi maanpakolaisuuteen Sveitsiin.[1] Kommunistien otettua vallan Romaniassa Niculescu-Buzești oli poissaolevana syytettyjen penkillä yhdessä mm. puoluejohtaja Iuliu Maniun sekä oikeudesta poissaolevien entisten ulkoministerien Grigore Gafencun ja Constantin Vișoianun kanssa marraskuussa 1947 saaden 10 vuoden vankeustuomion.[5]
Vuoden 1947 lopussa kuningas Mikael oli pakotettu poistumaan myös maasta. Niculescu-Buzești keskusteli hänen kanssaan kansallisen komitean muodostamisesta, jossa olisi edustettuna Romanian talonpoikaispuolue, liberaalit ja sosiaalidemokraatit. Myös maanpakoon lähtenyt kenraali Nicolae Rădescu oli toiminnan johtaja.
Leukemiaa sairastanut Niculescu-Buzești kuoli lokakuussa 1949 New Yorkissa 41-vuotiaana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Grigore Niculescu-Buzeşti Enciclopedia Romaniei. Viitattu 2.1.2022. (romaniaksi)
- ↑ Suomen ja Romanian kaupallinen sopimus. Helsingin Sanomat, 20.8.1943, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Victor Rădulescu-Pogoneanu: Dezvăluiri despre 23 august. Cum l-am arestat pe Mareșal historia.ro. Viitattu 2.1.2022. (romaniaksi)
- ↑ Romania luopunut sodasta. Helsingin Sanomat, 24.8.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Juliu Maniu tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Helsingin Sanomat, 12.11.1947, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.1.2022.