Georg Ture Engelbert Gadd
Georg Ture Engelbert Gadd (26. tammikuuta 1873 Kronstadt, Pietarin kuvernementti, Venäjä[1] – 30. kesäkuuta 1952 Kööpenhamina, Tanska[2]) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.[1]
Gaddin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Otto Viktorinus Gadd ja Natalie Sjöman ja puoliso vuodesta 1903 Ellen Nielssen. Myös hänen veljestään Alexander Gideon Adalbert Gaddista tuli kontra-amiraali, setä Georg Ludvig Gadd oli puolestaan vara-amiraali.[1]
Gadd valmistui Pietarin merikadettikoulusta 1894, jolloin hänet ylennettiin midshipsmaniksi ja määrättiin palvelukseen Mustanmeren laivastoon. Seuraavan vuoden lokakuussa hän siirtyi Itämeren laivastoon, toimien 1895–1896 torpedovene Viborgin vahtipäällikkönä. Syksyllä 1896 hän palveli panssarilaiva Alexander II:n vahtiupseerina Välimeren risteilyllä ja vuoden lopusta alkaen vahtiupseerina Admiral Nahimoville ja risteilijä Rurikilla Tyynellämerellä. Hänet ylennettiin luutnantiksi huhtikuussa 1899, kesällä hän palasi Kronstadtiin aluksi kadettialus Afrikan vahtiupseeriksi ja sitten torpedovene 122:n päälliköksi. Vuonna 1902 hänet määrättiin risteilijä Bojarin rakennuttamisen taloudenhoitajaksi Kööpenhaminaan. Seuraavana vuonna hän osallistui aluksen Kaukoidän matkaan ja palveli sen jälkeen vuoden 1904 alkuun saakka torpedoveneiden Bditeljnyi ja Siljnyi päällikkönä.[1]
Venäjän–Japanin sodan alussa Gadd toimi Siljnyin päällikkönä, alus tuhoutui taistelussa japanilaisia vastaan. Gadd haavoittui vaikeasti, mutta toipui sodan loppuun mennessä ja määrättiin torpedovene Bojkin päälliköksi. Japanilaiset upottivat myös Bojkin ja Gadd haavoittui uudelleen. Kesällä 1905 hänet siirrettiin Viaporin merikomppanian ja höyrylaiva Katajanokan päälliköksi, kapteeniluutnantiksi hän yleni 1907. Vuosina 1908–1914 Gadd toimi torpedovene Protshnyin päällikkönä, tykkivene Korejetsin vanhempana upseerina, torpedovene Razjaštšin päällikkönä, kuljetusalus Habarovskin päällikkönä ja eskaaderitorpedovene Sibirskij'n päällikkönä. Hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi joulukuussa 1909. Gadd komensi mainittuja aluksia ensimmäisen maailmansodan alussa 1914–1915, yleten 1. luokan kapteeniksi joulukuussa 1914. Hän oli 1915–1917 ensin torpedovenedivisioonista muodostetun osaston päällikkö, sitten linjalaiva Andrei Pervozvannyin päällikkö ja vuoden 1917 alussa kahdesta taistelulaivaprikaatista muodostetun osaston päällikkö. Gadd ylennettiin kontra-amiraaliksi huhtikuussa 1917.[1]
Venäjän vallankumouksen jälkeen Gadd erosi laivaston palveluksesta ja siirtyi Helsinkiin. Suomen sisällissodan aikana hän osallistui Tallinnasta tuodun sotamateriaalin kätkemiseen. Hän muutti heti sodan jälkeen pysyvästi Kööpenhaminaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Gadd, Georg Thure Engelbert Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Geni: Georg Ture Engelbert Gadd (Viitattu 15.5.2020)
|
