Geishan muistelmat (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Geishan muistelmat
Memoirs of a Geisha
Memoirs of a Geisha juliste.jpg
Ohjaaja Rob Marshall
Käsikirjoittaja Robin Swicord
Tuottaja Lucy Fisher
Steven Spielberg
Douglas Wick
Säveltäjä John Williams
Pääosat Zhang Ziyi
Ken Watanabe
Gong Li
Michelle Yeoh
Yūki Kudō
Suzuka Ōgo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Sony Pictures Entertainment
Ensi-ilta 2005
Kesto 145 min
Alkuperäiskieli englanti ja japani
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Geishan muistelmat on Arthur Goldenin samannimisen kirjan pohjalta tehty Oscar-palkinnon voittanut elokuva vuodelta 2005. Suomen ensi-iltansa se sai keväällä 2006. Elokuvan on ohjannut Rob Marshall ja musiikin on säveltänyt John Williams. Pääosissa ovat muun muassa Zhang Ziyi, Ken Watanabe, Gong Li, Michelle Yeoh, Yūki Kudō ja Suzuka Ōgo. Japanilaisia esittävät Kudō, Ōgo, ja Watanabe ovat japanilaisia, kun taas Zhang ja Gong ovat kiinalaisia, ja Yeoh on malesialainen, jolla on kiinalaiset sukujuuret. Ōgo esittää nuorta Sayuria elokuvassa, joka oli kuvattu eteläisessä Kaliforniassa sekä useissa eri kohteissa Kiotossa, muun muassa Kiyomizu-temppelissä sekä Fushimi Inari-taisha-pyhäköllä.

Geishan muistelmat kertoo nuoresta tytöstä, Chiyo Sakamotosta, jonka perhe myy hänet orjuuteen Nitta-suvun geishataloon. Siellä hänen uusi perheensä lähettää hänet geishaopintoihin. Elokuva kertoo suurilta osin vanhemmasta Chiyosta ja hänen vaikeuksistaan geishana.

Elokuva on ollut ehdolla ja voittanut useita palkintoja, mm. kuusi Oscar-ehdokkuutta ja kolme voittoa: parhaasta kuvauksesta, parhaasta taiteellisesta ohjauksesta ja parhaasta puvustuksesta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva sijoittuu showa-kauden Japaniin ja kertoo Chiyo Sakamoton (lapsena Suzuka Ohgo, aikuisena Zhang Ziyi) tarinan. Chiyo on nuori ja köyhä japanilaistyttö, jolla on japanilaisille erikoislaatuiset siniset silmät. Chiyon ollessa yhdeksänvuotias, hänen vanhempansa myyvät hänet ja hänen isosiskonsa Satsun (Samantha Futerman) palvelijoiksi. Erään geishatalon omistaja nimeltä Äiti (Kaori Momoi) päättää ottaa Chiyon, mutta Satsu viedään hanamachin ”huvialueella” sijaitsevaan toiseen taloon. Okiyassa (geishatalo) Chiyo tapaa toisen nuoren tytön nimeltä ”Kurpitsa” (lapsena Zoe Weizenbaum, aikuisena Youki Kudoh). Molemmat tytöt lähetetään geishakouluun, mutta Chiyo häpäisee okiyan yrittämällä karata. Hänet pakotetaan tekemään töitä, jotta hän voisi maksaa okiyalle velkansa, joka koostuu hänen ostohinnastaan sekä Mameha-nimiselle tunnetulle geishalle (Michelle Yeoh) kuuluvan silkkikimonon korvaamisesta. Chiyo tuhrasi kimonon, sillä okiyan toinen geisha, kaunis ja julma Hatsumomo (Gong Li), kiristi hänet siihen. Kimonon sotkemisen johdosta Äiti ryhtyy hakkaamaan Chiyoa okiyan sisäpihalla, mutta Täti (Tsai Chin) taivuttelee Äidin antamaan lyömäkepin hänelle. Hän sanoo Chiyolle: ”Hakkaan sinua kovaa, jottei Äiti hakkaa sinua kovemmin.” Äiti menee sisälle kuuntelemaan radiota ja kääntää sen ääntä kovemmalle peittääkseen Chiyon huudot.

Chiyo karkaa etsimään sisartaan Satsua, ja he sopivat tapaavansa eräällä sillalla seuraavana päivänä heti pimeän tultua voidakseen sitten paeta yhdessä. Kun Chiyo hiipii takaisin okiyaan, hän näkee Hatsumomon ja Koichi-nimisen nuoren miehen (Karl Yune) harrastavan seksiä eräässä vajassa. Äiti kuulee kohtauksen, minkä seurauksena Hatsumomo hätistää Koichin tiehensä ja lavastaa Chiyon varkaaksi. Hatsumomo tivaa Chiyolta, miksi tämä oikein palasi takaisin. (Hatsumomo oli luullut Chiyon lähtevän sinä päivänä lopullisesti, kuten Chiyo oli aikonutkin. Satsu oli kuitenkin taivutellut Chiyon odottamaan vielä seuraavaan päivään.) Chiyo uhkaa saada toisen selkäsaunan, jolloin hän kertoo Äidille Hatsumomon harrastaneen seksiä miehen kanssa. Äiti koettelee Hatsumomoa kimonon alta, minkä jälkeen hän läimäyttää tätä ja sanoo: ”Mitä oikein kuvittelet? Että geisha on vapaa rakastamaan? Ei ikinä.” Hatsumomo ei näe Koichia enää koskaan. Kun Chiyo karkaa jälleen paetakseen yhdessä Satsun kanssa, hän joutuu käyttämään eri reittiä. Koska okiyan portit ovat kiinni Hatsumomon aiheuttaman häväistyksen vuoksi, Chiyo kiipeää katolle ja näkee päämääränään olevan sillan kaukaisuudessa. Chiyo putoaa kuitenkin takaisin okiyan pihalle ja hänet viedään lääkärille. Äiti kertoo Chiyolle tämän suurista veloista ja sanoo, että Satsu on karannut edellisyönä ilman Chiyoa. Chiyo ei näe sisartaan enää koskaan, ja Äiti käskee häntä unohtamaan, että hänellä on koskaan edes ollut sisarta: ”Me olemme nyt sinun perheesi.” Sitten Äiti asettaa Chiyon vatsalle paketin, jonka sisällä on kirje (jonka Täti lukee Chiyolle, sillä Chiyo itse ei osaa lukea). Kirjeessä kerrotaan Chiyon äidin ja isän kuolemasta. Chiyo uskoo, etteivät asiat voi olla enää pahemmin, sillä pakoyrityksien vuoksi häntä ei enää kouluteta geishaksi. Sen sijaan hän joutuu työskentelemään orjana maksaakseen okiyalle velkansa.

Eräänä päivänä Chiyon itkiessä kadulla, hänen luokseen tulee Puhemies (Ken Watanabe) ja tämän geishaseuralaiset. Chiyo ei uskalla katsoa Puhemiestä silmiin, mutta tämä sanoo: ”Älä pelkää katsoa minua.” Sitten mies ostaa Chiyolle jääsorbettia (kakigōri) ja antaa hänelle nenäliinan, jossa on hieman rahaa. Puhemiehen osoittama ystävällisyys herättää Chiyon takaisin henkiin, ja hän päättää tulla geishaksi voidakseen olla vielä joskus osa Puhemiehen elämää. Hän kuluttaa rahat ruoan sijasta rukoukseen ja toivoo näkevänsä Puhemiehen uudestaan. Vuosia myöhemmin Mameha, Kioton kaunein ja jalomielisin geisha, ottaa nuoreksi naiseksi kasvaneen Chiyon siipiensä alle. Mamehan ohjauksessa Chiyosta tulee ensin maiko (harjoittelijageisha) ja sitten Sayuri, Kioton Gion-kaupunginosan kuuluisin geisha. Hatsumomosta tulee Sayurin kilpailija, ja hän suunnittelee tuhoavansa Sayurin. Geishana toimiessaan Sayuri tapaa Puhemiehen jälleen ja kaipaa kovasti tämän huomiota. Sen sijaan Sayurin on keskityttävä Puhemiehen ystävään ja liikekumppaniin, Nobuun (Kōji Yakusho), joka rakastuu Sayuriin nopeasti. Sayurin suosio kasvaa, ja Hatsumomo levittää hänestä valheita ja huhuja tuhotakseen hänen maineensa. Sillä välin Mameha aloittaa tarjouskisan Sayurin mizuagesta tehdäkseen Sayurista oikean geishan. Sayurista tehdään Kevättanssien päätanssija, ja hän hoitaa osansa upeasti ja kiinnittää useiden mahdollisten tarjoajien huomion. Heihin kuuluu muun muassa Mamehan danna Paroni (Cary-Hiroyuki Tagawa), joka kutsuu Sayurin talossaan pitämiin juhliin ja riisuu väkisin tämän vaatteet.

Juhlien jälkeen Mameha saa kuulla tapahtuneesta ja uskoo Paronin ”turmelleen” Sayurin. Hänen mukaansa Sayurin mizuagelle ei välttämättä löydy enää tarjoajia, jos hänet todetaan ”arvottomaksi”. Sinä yönä korkeimman tarjouksen tekee eräs iäkäs tohtori nimeltä Tohtori Rapu (Randall Duk Kim), joka maksaa Sayurin mizuagesta 15 000 jeniä. Se on korkein mizuagesta koskaan tehty tarjous. Äiti päättää ”adoptoida” Sayurin oikyan perijäksi, joksi myös Kurpitsa ja Hatsumomo ovat halunneet. Myöhemmin Mameha kertoo Chiyolle, että tarjouskilvan viimeisillä metreillä mukana oli vain kaksi ihmistä: tri Rapu ja Paroni. Mameha päätti kilvan kuitenkin tri Ravun hyväksi Paronia kohtaan tuntemansa kiintymyksen vuoksi, vaikka Paronin tarjous olikin tri Ravun tarjousta korkeampi. Kotiin palattuaan Sayuri löytää huoneestaan Hatsumomon, joka on löytänyt Puhemiehen nenäliinan ja yrittää polttaa sen. Sauyri ja Hatsumomo alkavat tapella ja aiheuttavat vahingossa tulipalon. Romahduspisteessään oleva Hatsumomo yrittää polttaa loputkin talosta. Sitten hän lähtee okiyasta menettäen maineensa lopullisesti.

Sauyrin vauraan elämän keskeyttää toinen maailmansota. Puhemies varmistaa Sayurin ja Mamehan turvallisuuden, ja heidän on tehtävä raskasta työtä elantonsa eteen. Sayuri ja Mameha joutuvat erilleen, ja Sayuri päätyy kukkuloille kimonojen tekijäksi. Sodan jälkeen Sayuri pääsee jälleen Mamehan luokse, ja he ryhtyvät uudelleen geishoiksi tehdäkseen vaikutuksen amerikkalaiseen everstiin (Ted Levine), josta on tulossa Nobun ja Puhemiehen liikekumppani. Sayuri kohtaa jälleen Kurpitsan, josta on tullut rohkea ja keimaileva geishatyttö (käyttäytyen lähinnä kuin kurtisaani eikä kuin oikea geisha). He lähtevät matkalle Nobun, Puhemiehen ja armerikkalaisten kanssa Amami-saarille. Seurustellessaan onseniksi kutsutussa kuumassa lähteessä Sayuri osallistuu ”Totuus ja valheet” -nimiseen peliin ja alkaa kertoa, miten hän nuorena tyttönä tapasi ”komean miehen, joka oli ystävällinen ja osti minulle annoksen makeaa jäätä”. Ennen kuin hän ehtii jatkaa tarinaansa, Puhemies keskeyttää hänet ja vaihtaa puheenaihetta silminnähden vaivaantuneena kertomuksesta.

Myöhemmin eversti yrittää maksaa Sayurille ”palveluksista”, mutta tämä kieltäytyy. Nobu näkee heidät yhdessä ja tulee tuohtuneena Sayurin puheille (uskoen, että eversti ja Sayuri ovat tehneet keskenään sopimuksen). Nobu paljastaa viimein tunteensa Sayurille ja haluaa ryhtyä tämän dannaksi. Sayuri järkyttyy ja kehittelee suunnitelman nöyryyttääkseen itseään everstin kanssa Nobun silmien edessä. Sayuri pyytää Kurpitsaa tuomaan Nobun hylätylle teatterille tiettyyn aikaan, jotta Nobu ”törmäisi” siellä Sayuriin ja everstiin kesken suudelman. Kurpitsa kuitenkin kantaa Sayurille kaunaa sen vuoksi, että Äiti päättikin lopulta adoptoida Sayurin eikä häntä, joten hän tuo paikalle Nobun sijasta Puhemiehen. Kurpitsa toteaa Sayurille: ”Nyt tiedät, miltä se tuntuu.” Sayuri uskoo menettäneensä Puhemiehen ainiaaksi.

Muutamaa päivää myöhemmin Sayuri heittää Puhemiehen nenäliinan jyrkänteeltä mereen. Sitten hän kutsun palata takaisin teehuoneelle, jossa hänelle ilmoitetaan, että hänelle on ilmestynyt dannaehdokas. Sayuri uskoo sen olevan Nobu ja menee odottamaan tätä. Nobun sijasta paikalle ilmestyykin Puhemies. Puhemies kertoo tietävänsä Sayurin todellisen henkilöllisyyden ja sanoo: ”Älä pelkää katsoa minua, Chiyo.” Hän kertoo Sayurille pyytäneensä Mamehaa ryhtymään Sayurin opettajaksi, jotta tämä voisi toteuttaa unelmansa ja tulla geishaksi. Viimein Sayuri paljastaa Puhemiehelle rakastaneensa tätä yli viisitoista vuotta. Elokuva päättyy Puhemiehen ja Sayurin syleillessä ja suudellessa toisiaan ja kävelessä sitten kauniissa, kivien ja vesiputousten koristamassa japanilaisessa puutarhassa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaalaiset kriitikot antoivat erilaisia palautteita elokuvasta, sekä ylistäviä, että kritisoivia. Japanissa ja Kiinassa vastaanotto oli ajoittain hyvin negatiivista, johtuen monista tekijöistä, mitkä liittyivät elokuvan näyttelijävalintoihin, oikeellisuuteen ja suhteestaan historiaan.

Kiinassa hallitus kielsi elokuvan, koska japanilaiseen tarinaan oli valittu esiintymään myös kiinalaisia näyttelijöitä. Elokuvan saadessa ensi-iltansa 2005 Kiinan ja Japanin väliset suhteet olivat erityisen tulehtuneet ja kiinalainen hallitus koki kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisen elokuvassa liian herkäksi aiheeksi historiallisesti. [1]

Sekä Japanissa, että länsimaalaisten harrastajien joukossa joitakin on "häirinnyt" sekä alkuperäisessä kirjassa muutamat historiallisista käytännöistä poikkeavat seikat. Elokuvassa geishojen kimonot, hius- ja meikkityylit ja tanssilikkeet poikkeavat perinteisestä, vieläkin geishoilla käytössä olevista malleista.

Matkallaan Tokioon mainoskampanjallaan eräs iäkäs japanilaisnainen lähetti Zhang Ziyille, joka esittää Geishan muistelmissa pääosan Sayuri-geishana kirjeen ja paketin. Kirjeessä hän kertoi työskennelleensä geishana ja liikuttuneensa nähdessään elokuvan trailerin. Paketissa hän antoi Ziyille lahjaksi useita arvokkaita antiikkikimonoita. Ziyi liikuttui kyyneliin naisen eleestä ja kutsui hänet elokuvan Japanin ennakkonäytökseen ja lupasi pukeutua tilaisuuteen yhteen kimonoista.[2]

Elokuvan japaninkielinen nimi on "Sayuri" päähenkilön mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Geishan muistelmat 6.3.2006. Stara. Viitattu 10.3.2009.
  2. Geishan muistelmat 18.10.2005. The Star Online. Viitattu 11.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]