Gaston Bachelard
Wikipedia
Gaston Bachelard (27. kesäkuuta 1884 – 16. lokakuuta 1962) oli ranskalainen filosofi, joka nousi arvostettuun asemaan Ranskan akatemiassa. Hänen merkittävimmät työnsä ovat tieteenfilosofian ja poetiikan alalla. Bachelard esitteli käsitteet "epistemologinen este" (obstacle épistémologique) ja "epistemologinen halkeama" (rupture épistémologique) tieteenfilosofiaan. Hän on vaikuttanut moniin ranskalaisiin filosofeihin 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, mukaan lukien Michel Foucault ja Louis Althusser.
[muokkaa] Teoksia
- L'intuition de l'instant (1932)
- Le nouvel esprit scientifique (1934)
- La formation de l'esprit scientifique (1938)
- La psychanalyse du feu (1938)
- La philosophie du non (1940)
- L'eau et les rêves (1942)
- L'air et les songes (1943)
- La terre et les rêveries du repos (1946)
- La terre et les rêveries de la volonté (1948)
- Le Rationalisme appliqué (1949)
- La poétique de l'espace (1958)
- La poétique de la rêverie (1960)
- La flamme d'une chandelle (1961)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Association des Amis de Gaston Bachelard (ranskaksi)
