Finnet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finnet-ryhmän logo

Finnet-ryhmä on 24 itsenäisen alueellisen puhelinyhtiön ja Finnet-liitto ry:n muodostama tietoliikennealalla toimiva ryhmittymä. Puhelinyhtiöt kuuluvat mukaan tytär- ja osakkuusyhteisöineen. Ryhmän yhtiöt tarjoavat monipuolisia tietoliikennepalveluja. Finnet-ryhmän yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2012 oli 370 miljoonaa euroa ja se työllistää noin 2000 henkilöä.[1]

Finnet-liitto ry on Finnet-ryhmän yhtiöiden elinkeino- ja toimintapoliittinen etujärjestö sekä yhteistyöfoorumi.

Finnet-ryhmän jäsenyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 lopulla Finnet-ryhmään kuuluivat seuraavat varsinaiset ja osakasjäsenet:[2]

  • Anvia Oyj (ent. Vaasan Läänin Puhelin ja Kokkolan Puhelin)
  • Blue Lake Communications Oy (BLC) (ent. Savonlinnan Puhelin Oy)
  • Eurajoen Puhelin Osk
  • FNE-Finland Oy
  • Härkätien Puhelin Oy (HTP)
  • Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö (IPP)
  • JAPO (ent. Alajärven Puhelinosuuskunta)
  • Kainuun Puhelinosuuskunta (KPO)
  • Kaisanet Oy
  • Karjaan Puhelin Oy
  • Keikyän Puhelin Osk (KPO Keikyä)
  • Kemiön Puhelinosakeyhtiö
  • Kymen Puhelin Oy (KYMP)
  • Laitilan Puhelin Osk (LPO)
  • Lounea Oy (entinen SSP Yhtiöt Oy)
  • LPOnet Oy Ab
  • Länsilinkki Oy
  • Mariehamns Telefon Ab
  • Mikkelin Puhelin Oyj (MPY)
  • Paraisten Puhelin Oy (PARTEL)
  • Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy (JNT)
  • Pohjois-Hämeen Puhelin Oy (PHPOY)
  • Tampereen Puhelin Oy
  • Vakka-Suomen Puhelin Oy (VSP)
  • Ålands Telefonandelslag

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisten puhelinyhtiöiden yhteistyön historia alkaa vuodesta 1921, jolloin alueelliset puhelinyhtiöt perustivat yhtymän nimeltään Puhelinlaitosten liitto, josta myöhemmin tehtiin Finnet-liitto. Suomessa puhelinyhtiöitä on enimmillään ollut yli 400. Puhelinyhtiöiden määrä väheni tuntuvasti yhdistymisten seurauksena ja valtion toimesta, joka otti syrjäseutujen huonosti kannattaneita operaattoreita haltuunsa.

Aluksi maassa olikin vain kaksi merkittävää teleoperaattorileiriä, yksityiset puhelinyhtiöt ja valtion lennätinlaitos. Tämä tilanne säilyi muuttumattomana 1980-luvulle asti, jolloin alalla alkoi tapahtua muutoksia. Valtiollisen TELEn monopolien hallitsemalle alalle sallittiin kilpailu. Helsingin Puhelinyhdistyksen, Puhelinlaitosten liiton jäsenten ja eräiden pankkien ja vakuutusyhtiöiden toimesta perustettiin dataliikenteeseen kilpaileva verkkoyhtiö nimeltä Datatie Oy.

Matkapuhelimien aika koitti, ja 1990-luvulla yksityiset puhelinyhtiöt perustivat Radiolinjan kilpailemaan Telecom Finlandiksi muuttuneen entisen lennätinlaitoksen kanssa. Telecom Finlandista tuli Sonera, jonka valtio yksityisti ja joka myöhemmin yhdistettiin ruotsalaisen Telian kanssa TeliaSoneraksi. Muuttuneella aikakaudella tarvittiin erilaista yrityskuvaa, joten yhteistyöjärjestö sai 1996 nimen Finnet-liitto.

Finnet-yhteistyö alkoi kuitenkin hiljalleen rakoilla. Sitä olivat jo ennestään hallinneet isoimmat mukana olleet puhelinyhtiöt, jotka kokivat joutuneensa huonommin kannattaneiden yhtiöiden maksumiehiksi. Helsingin Puhelinyhdistys muuttui Helsingin Puhelimeksi ja myöhemmin Elisaksi. Helsingin Puhelin perusti Finnet Oy:n ja pyrki saamaan kaikki mukaan liiketoiminnalliseen yhteistyöhön löyhään, liiton yhteistyöhön verrattuna. Lopulta Elisa erosi ryhmästä vuosikymmenen lopulla. Elisa osti muut pois ensin Datatieltä ja sitten Radiolinjasta. Vaihtokaupassa Elisa luovutti Finnet Oy:n nimen. Elisan muita yritysostoja olivat mm. Tampereen, Jyväskylän ja Joensuun yhtiöt.

2000-luvun alussa taas Turun Puhelin päätyi Soneran leiriin. Finnet-yhtiöiden myytyä osuutensa Radiolinjasta Elisalle ne perustivat sen tilalle oman kilpailevan matkapuhelinoperaattorin DNA Finland Oy:n. Vuonna 2006 Finnet-yhteistyö alkoi jälleen repeillä. Suuret puhelinyhtiöt järjestivät keväällä Finnet Oy:n osakeannin, lisäsivät omistustaan yhtiössä ja luovuttivat alueelliset mobiiliverkkonsa (tukiasemat) sille.[3] Kännykkäoperaattori DNA:n kehittämisestä tuli erimielisyyksiä: isot puhelinyhtiöt halusivat harjoittaa toimintaa valtakunnallisesti DNA:n alaisena, kun taas pienet puhelinyhtiöt halusivat toimia itsenäisesti ja paikallisesti.

Vuoden 2007 alussa[4] liitosta erosivat [4] Kuopion Puhelin, Lohjan Puhelin, Lännen Puhelin, Oulun Puhelin, Päijät-Hämeen Puhelin ja Satakunnan Puhelin. Yhdessä nämä omistivat yli puolet DNA Finlandista. Eronneet yhtiöt yhdistävät liiketoimintonsa uudeksi valtakunnalliseksi operaattoriksi, DNA Oy:ksi, [5] joka aloitti toimintansa 1.7.2007.[6] Vuonna 2002 Finnet-leiristä irtautunut ja villiksi toimijaksi jäänyt Forssan seudun puhelin palasi Finnet-yhteistyöhön lokakuussa 2007.

Vuonna 2013 meni konkurssiin 11 Finnet-yhtiön yhdessä omistama Datame Oy, joka oli langattoman @450-laajakaistaverkon operaattori. Samalla konkurssiin meni myös Datamen tytäryhtiö puhelinoperaattori Dicame Oy, joka oli toiminut DNA:n matkapuhelinverkossa.[7]

Suomen teleoperaattorikentässä on näiden isojen muutosten jälkeen TeliaSonera, Elisa, DNA ja Finnet-ryhmä. Finnet-ryhmä on pienentynyt merkittävästi ja sen jäsenet ovat lankapuhelinmarkkinoiden hiipuessa joutuneet etsimään uudenlaisia tulonlähteitä. Monet pienistä puhelinyhtiöistä ovatkin ryhtyneet mittavaan yhteistyöhön tanskalaisen TDC:n kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Finnet-liitto Viitattu 19.12.2013
  2. Jäsenyhtiöiden yhteystiedot Finnet. Viitattu 19.12.2013.
  3. Vaalisto, Heidi: "Finnet-rintama repesi. 3.1.2007. Taloussanomat. Viitattu 3.1.2007.
  4. a b Riita repi Finnet-liiton kahtia. 3.1.2007. MTV3 Internet. Viitattu 3.1.2007.
  5. Finnet Oy:stä DNA Oy 4.5.2007. Lännen Puhelin.
  6. DNA Oy -konserni aloittaa toimintansa 1.7.2007. 1.7.2007. DNA Oy.
  7. Telekarelia: Datame Oy konkurssiin Julkaistu 28.11.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]