Enontekiön Lappi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Enontekiön Lappi (EnL, lat. Lapponia enontekiensis) [1] on Suomen toiseksi pohjoisin luonnontieteellinen maakunta ja eliömaakunta Enontekiön kunnan alueella. Enontekiön Lappi kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen ja alueen pohjoisosassa sijaitsee Kölivuoristoon kuuluva Käsivarren Yliperä, missä sijaitsevat Suomen kaikki yli tuhannen metrin korkeuteen yltävät vuoret. Maakunnan rajanaapureita ovat Kittilän Lappi (KiL) ja Inarin Lappi (InL) Suomessa, Torne lappmark (TL) Ruotsissa ja Troms (Tr) sekä Vest-Finnmark (VFi) Norjassa.

Eliöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen pohjoispuolella oli 1996 mennessä tavattu 148 lintulajia, joista 97 on pesiviä. [2] Enontekiön Hetassa tavatuista linnuista harvinaisimpia ovat mehiläissyöjä, isokihu, pikkutuulihaukka ja ruostesiipirastas. [3]

Kasvillisuus ja kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enontekiön Lapissa kasvillisuus muuttuu suuresti etelä-pohjoissuunnassa. Alue sijaitsee havupuiden pohjoisella kasvurajalla. Kuusimetsiä on aivan Enontekiön eteläosassa ja männyn pohjoisraja kulkee kunnan puolessavälissä. Tunturikoivu muodostaa metsänrajan noin 600 metrin korkeudella. Käsivarren pohjoisosan kasvillisuutta monipuolistavat kaledonisten kivikerrostumien dolomiitti ja ultraemäksiset syväkivet. [4]

Putkilokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääleinikki.

Enontekiön Lapin Lätäsenon pohjoispuolisesta osasta on 2000-luvun alkuun mennessä löydetty 678 putkilokasvitaksonia, joista suurin osa on alueella alkuperäisiä. [5] Niistä 40 ei esiinny muualla Suomessa (risteymiä ja pikkulajeja lukuun ottamatta): [6]

Lähes kaikki näistä lajeista ovat uhanalaisia tai lähes uhanalaisia. [7]

Edellä mainittujen kasvilajien lisäksi pikkulehdokin (CR) (Platanthera obtusata ssp. oligantha) ainoa kasvupaikka Suomessa on löydetty Enontekiön alueelta Kilpisjärveltä.[8][9]

Sammalet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat Suomen sammallajeista esiintyvät ainoastaan Enontekiön Lapissa, esimerkiksi: kiirunansammal (Oedipodium griffithianum), piekananpaasisammal (Schistidium poeltii), alppilapiosammal (Tortula systylia), napalovisammal (Lophozia polaris) ja pärskesammal (Eremonotus myriocarpus). [10] Vuonna 2009 Kilpisjärveltä löytyi turjanlovisammal (Lophozia murmanica) uutena lajina Suomessa. [11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 12. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Yleistä Kilpisjärven alueen luonnosta. Luettu 24.1.2011.
  3. Luontoon.fi: Hetan alueen linnusto. Luettu 24.1.2011.
  4. Luonnontieteellinen keskusmuseo: Enontekiön kasvillisuuden erityispiirteitä Luettu 20.1.2011.
  5. LTKM: Enontekiön alueellinen kasvistoselvitys Luettu 20.1.2011.
  6. LTKM: Enontekiön putkilokasvit Luettu 20.1.2011.
  7. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 189–203. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
  8. Saanan Luonnon Ystävät – Luomus ry:n tiedote Luettu 20.1.2011.
  9. Kasviatlas 2010: Pikkulehdokin (Platanthera obtusata) levinneisyys Suomessa
  10. Ympäristöopas 2009. Suomen uhanalaiset sammalet: Sammalten levinneisyys eliömaakunnissa
  11. LTKM: Turjanlovisammal Kilpisjärveltä Suomelle uutena lajina Luettu 24.1.2011.