Kiirunankello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiirunankello
Campanula uniflora upernavik 2007-07-11 1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Kellokasvit Campanulaceae
Suku: Kellot Campanula
Laji: uniflora
Kaksiosainen nimi
Campanula uniflora
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kiirunankello Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kiirunankello Commonsissa

Kiirunankello (Campanula uniflora) on arktisen alueen kellokasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiirunankello kuvattuna Grönlannissa.

Yksivartinen kiirunankello on pienikokoinen, 5–20 cm pitkä maitiaisnesteinen kalju ruoho. Kasvin lehdet sijaitsevat varressa kierteisesti ja ovat ehyt- tai matalaan nyhälaitaisia. Lyhytruotiset aluslehdet ovat puikean soikeita tai pitkulaisia ja pituudeltaan 1–2 cm. Varsilehdet ovat suikeita tai tasasoukkia, lähes ruodittomia ja pituudeltaan 2–5 cm. Vaaleansiniset, nuokkuvat kukat ovat yksittäin. Kukan teriö on kapean kellomainen, 7–10 mm pitkä, noin sikiäimen pituinen. Verhiönliuskat ovat teriönmyötäisiä. Kiirunankello kukkii Suomessa heinäkuussa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiirunankelloa esiintyy paikoittain Yhdysvalloissa, Kanadassa, Grönlannissa, Islannissa ja Venäjällä.[2] Skandinaviasta kiirunankelloa löytyy Norjan ja Ruotsin tuntureilta sekä Suomen Enontekiöltä. Ensimmäisen kerran laji löydettiin Suomesta vuonna 1914 Pikku-Mallalta. Merkittävä osa Suomen tunnetuista kiirunankellon esiintymistä sijaitsee suojelualueilla.[3] Suomessa laji on rauhoitettu.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kiirunankellon esiintymät ovat lähinnä keskipaljakalla, korkeimmillaan tuhannessa metrissä. Tavallisesti lajia löytää puolivarjoisilta, pohjoiseen viettäviltä avoimilta kalliohyllyiltä. Kiirunankello on kalkinsuosija.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Väre, Henry: Kiirunankello. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 90.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 400.
  2. Den virtuella floran: Fjällklocka (ruots.) Viitattu 15.2.2011.
  3. a b Väre 1997, s. 90.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]