Kellot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Kellot voi viitata myös soittimeen.
Kellot
Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Kellokasvit Campanulaceae
Suku: Kellot Campanula
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kellot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kellot Commonsissa

Kellot (Campanula) on 300 ruohovartista kasvilajia käsittävä suku kellokasvien (Campanulaceae) heimossa. Lajirunsaimpia kellot ovat Välimeren alueella, erityisesti sen itäpuolella. Euroopassa lajeja on 140–150 ja samoin Turkissa runsaasti. Kelloja kasvaa myös troopiikin alueella vuoristoissa. Jotkin harvat lajeista ovat varpumaisia, kuten Azoreilla kasvava azorienkello (Campanula vidalii). Sukuun sisältyy suuri määrä koristekasveina viljeltyjä lajeja ja kelloista on paljon jalostettu näyttävästi kukkivia lajikkeita. Toisaalta kelloihin kuuluu lajeja, jotka etelämpänä ovat hankalia rikkakasveja, kuten Suomessa vanhana koristekasvina tunnettu vuohenkello (C. rapunculoides). [1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellot ovat tavallisesti monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden lehdet ovat varressa kierteisesti. Kukan terälehdet ovat osin yhteenkasvaneet kellomaiseksi teriöksi, jonka mukaan kellot ovat suomenkielisen nimensä saaneet. Teriö on väriltään usein sininen tai valkea.[2]

Kellolajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3][4]

Kellot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kelloja kasvaa koko maassa etelästä pohjoiseen.[5] Kellolajeja tavataan vakiintuneena kaikkiaan kymmenen. Niistä vain neljän, kiirunan-, kurjen-, varsan- ja kissankellon, katsotaan olevan alkuperäisiä. Loput ovat vanhempia tai uudempia tulokaslajeja.[2] Lisäksi neljä lajia, hiiren-, rastaan-, maarian- ja ketunkello, on havaittu hyvin harvinaisina satunnaistulokkaina.[6] Jossain määrin vieraan luonteinen on myös sammakonkello, joka on levinnyt Pohjois-Amerikasta heinänsiemenen mukana, ja jota kasvaa Pohjoismaissa vain muutamassa paikassa Hämeessä.[4][6] Lajeista selvästi yleisimmät ovat kissankello ja harakankello, joista kissakello kasvaa koko maassa.[6] Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Lampinen, R. & Lahti, T. a: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Campanula-suvun levinneisyyskartta) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 13.6.2010.
  • Lampinen, R. & Lahti, T. b: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Campanula-lajit) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 13.6.2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 120. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
  2. a b Hämet-Ahti et al. 1998
  3. Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. (suomenkieliset nimet). Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  4. a b Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio, s. 579-585. Tammi, 2005. ISBN 9513129241.
  5. Lampinen & Lahti 2010 a
  6. a b c Lampinen & Lahti 2010 b
  7. Keski-Pohjanmaan maakuntatunnukset Keski-Pohjanmaan liitto. Viitattu 18.4.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.