Liekovarpio
Sivulta puuttuu | Liekovarpio | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Cassiope tetragona (L.) D. Don |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Liekovarpio Wikispeciesissä |
Liekovarpio (Cassiope tetragona) on kanervakasveihin kuuluva, pohjoisen tundran ja vuoristojen varpukasvi.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Liekovarpio on 10–30 cm korkeaksi kasvava pysty- ja jäykkävartinen varpu. Lehdet ovat talvehtivia, limittäin vastakkain ja varrenmyötäisiä. Lehden lapa on neulasmainen ja 3–5 mm pitkä. Varren haarojen kärkiosien lehtihangoissa olevat kukat ovat yksittäin, pitkäperäisiä ja nuokkuvia. Valkoinen teriö on kellomainen, viisijakoinen ja 6–8 mm pitkä. Heteitä kukassa on 10 kappaletta. Suomessa liekovarpio kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[1]
Levinneisyys [muokkaa]
Liekovarpio on pohjoinen, arktinen laji, jonka päälevinneisyysalue alkaa Uralilta ja jatkuu tundra- ja vuoristoalueilla itään läpi Siperian ja edelleen Alaskaan, Pohjois-Kanadaan, Grönlantiin ja Huippuvuorille. kaukana muusta levinneisyysalueesta lajilla on erillinen esiintymä Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisilla suurtuntureilla ja Kuolan niemimaalla.[2] Suomessa liekovarpiota tavataan ainoastaan Enontekiön Lapissa Käsivarren alueen suurtuntureilla.[3]
Elinympäristö [muokkaa]
Liekovarpion päälevinneisyysalueilla laji on tyypillinen tundran kasvilaji.[2] Fennoskandiassa sen elinympäristöä ovat korkeiden tuntureiden ylärinteiden kankaat ja kivikot. Laji on kalkinsuosija.[1]
Käyttö [muokkaa]
Toisinaan liekovarpiota viljellään kivikkokasvina puutarhoissa.[2] Arktisilla seuduilla liekovarpiota on yleisesti käytetty polttoaineena.[4]
Lähteet [muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 209.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Kantljung (ruots.) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liekovarpion levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.
- ↑ LuontoPortti: Liekovarpio Viitattu 27.3.2011.
