Edmund Backhouse

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Edmund Trelawny Backhouse (20. lokakuuta 1873 – 8. tammikuuta 1944) oli brittiläinen itämaiden tutkija, sinologi ja kielitieteilijä. Hänen kirjoillaan oli voimakas vaikutus länsimaiden käsitykseen Kiinaa 1644–1911 hallinneen Qing-dynastian viimeisistä vuosikymmenistä. Backhousen kuoleman jälkeen on kuitenkin selvinnyt että hänen teoksensa China Under the Empress Dowager (Kiina leskikeisarinnan alaisuudessa) päälähde oli väärennetty todennäköisesti Backhousen itsensä toimesta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Backhouse syntyi kveekariperheeseen Darlingtonissa Englannissa, hänen sukulaisiinsa kuului kirkonmiehiä ja oppineita. Vuonna 1918 hän peri baronetin aatelisarvon isältään Sir Jonathan Backhouselta, joka oli toiminut johtajana Barclays-pankissa. Hänen nuorempi veljensä Sir Roger Backhouse oli ensimmäisenä merilordina vuosina 1938–1939.[1]

Backhouse kävi Winchester Collegen sisäoppilaitoksen ja opiskeli Oxfordin yliopiston Merton Collegessa. Opinnot keskeytti hermoromahdus 1894 ja vaikka Backhouse palasi yliopistoon 1895 hän ei suorittanut loppututkintoa vaan joutui pakenemaan ulkomaille kerättyään itselleen suuret velat. [1] Backhouse saapui Pekingiin vuonna 1899 ja hän alkoi avustaa vaikutusvaltaista Times-lehden kirjeenvaihtajaa George Ernest Morrisonia kääntämällä kiinankielisiä tekstejä englanniksi koska Morrison ei osannut puhua eikä lukea kiinan kieltä. Backhouse välitti Morrisonille myös sisäpiirin tietoa mantšudynastian hovista vaikkei hänellä ollutkaan mitään todistettuja suhteita hovin merkkihenkilöihin. Tässä vaiheessa Backhouse hallitsi jo useita kieliä kuten venäjää, kiinaa ja japania. Hän vietti suuren osan loppuelämästään Pekingissä ja oli eri yhtiöiden ja yksityisten palveluksessa kielitaitonsa ja väitettyjen keisarinhoviyhteyksiensä ansiosta.[1]

Vuonna 1910 Backhouse julkaisi historiateoksen China Under the Empress Dowager ja vuonna 1914 teoksen 1914, Annals and Memoirs of the Court of Peking. Molemmat kirjat hän laati yhdessä brittitoimittaja J. O. P. Blandin kanssa. Kirjat loivat pohjan Backhousen maineelle Kiinan olojen asiantuntijana. Vuodesta 1913 alkaen Backhouse alkoi lahjoittaa kiinalaisia käsikirjoituksia Oxfordin yliopiston Bodleian Library-kirjastolle toivoen saavansa vastineeksi yliopistosta professuurin. Tämä hanke ei kuitenkaan onnistunut vaikka hän toimittikin yhteensä 8 tonnia erilaisia käsikirjoituksia kirjastolle vuosien 1913 ja 1923 välillä. Useiden käsikirjoitusten alkuperä asetettiin myöhemmin kyseenalaiseksi. Backhouse lahjoitti kaikkiaan noin 17 000 käsikirjoitusta, joiden joukossa oli myös todellissia helmiä, kuten 1400-luvun alkupuolelta peräisin ollut Yongle-ensyklopedia. [1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Backhouse työskenteli Britannian lähetystön salaisena agenttina ja järjesteli asekauppoja Kiinan ja Britannian välillä. Vuonna 1916 hän esiintyi keisarinhovin edustajana ja järjesti kaupat American Bank Note Companyn ja englantilaisen laivanrakentajan John Brown & Companyn kanssa. Kumpikaan yhtiö ei saanut vahvistusta kaupoille hovista ja kun yhtiöt yrittivät tavoittaa Backhousea hän oli jo poistunut maasta. Palattuaan Pekingiin vuonna 1922 Backhouse kieltäytyi enää keskustelemasta näistä kaupoista.

Backhouse eli vuoroin täysin eristyneenä länsimaisista piireistä asuen Pekingin kiinalaiskaupunginosien hutongeissa ja oli taas välillä länsimaisten yhtiöiden ja hallitusten palveluksessa. Vuonna 1939 hän sai turvapaikan Itävallan lähetystöstä ja hän tutustui myös Sveitsin konsuliin Richard Hoeppliin johon Backhouse teki vaikutuksen kertomuksillaan seksiseikkailuistaan ja homoseksuaalisuudesta vanhassa Pekingissä. Hoeppli suostutteli Backhouseen kirjoittamaan näistä aiheista muistelmat, vuonna 1943 kirjoitettu muistelmateos Décadence Mandchoue ilmestyi painettuna vasta vuonna 2013. Backhouse kirjoitti myös muistelmia elämästään Euroopassa ja nämä julkaistiin 2017 nimellä The Dead Past.[1][2]

Peking oli toisen maailmansodan aikana japanilaisten miehittämä ja Japani oli sodassa Britanniaa vastaan vuodesta 1941 alkaen. Tässä vaiheessa Backhousesta oli tullut fasismin kannattaja ja Japanin yhteistoimintamies. Hän toivoi kuumeisesti akselivaltojen voittoa sodassa ja Britannian imperiumin tuhoa. Backhouse kääntyi sodan aikana roomalaiskatoliseen uskoon vuonna 1942 ja hän kuoli 1944 70-vuotiaana Pekingin Pyhän Mikaelin sairaalassa. Hänet haudattiin Chalan katoliselle hautausmaalle Pingzemenin lähelle. Backhousen baronetinarvon peri hänen veljenpoikansa John Edmund Backhouse. [1]

Backhouse väitti että suuri osa hänen teoksestaan China Under the Empress Dowager perutui keisarinhovin korkean virkailijan Ching-shanin (景善; Jǐngshàn) pitämään päiväkirjaan, jonka Backhouse väitti löytäneensä asetuttuaan boksarikapinan jälkeen vuonna 1900 hiljattain kuolleen Ching-shanin kotitaloon. Useat tutkijat pitävät päiväkirjaa kuitenkin väärennöksenä ja vuonna 1991 Lo Hui-min julkaisi tästä vahvistavan todisteen (The Ching-shan Diary: A Clue to its Forgery, East Asian History, 1 (1991), 98–124).

Brittiläinen historioitsija Hugh Trevor-Roper kirjoitti Backhousen elämäkerran Hermit of Peking, The Hidden Life of Sir Edmund Backhouse, joka julkaistiin 1976. Hän sai vuonna 1973 käsiinsä Backhousen muistelmakäsikirjoituksen, jossa tämä kerskaili ollessaan suhteissa useisiin huomattaviin henkilöihin, heidän joukossaan lordi Rosebery, runoilija Paul Verlaine, eräs turkkilainen prinsessa, kirjailija Oscar Wilde ja erityisesti Kiinan leskikeisarinna Cixi. Backhousen väitti myös vierailleensa kirjailija Leo Tolstoin luona ja esiintyneensä Sarah Bernhardtin vastanäyttelijänä. Trevor-Roper piti Backhousen muistelmia pornografisina ja lopulta mielikuvituksen tuotteina.[1]

Derek Sandhausin mukaan Trevor-Roper ei kuitenkaan konsultoinut arvioissaan Kiinan olojen tuntijoita ja vaikka useat Backhousen muistelmissa esitetyt väitteet olivatkin perättömiä tai mielikuvituksen tuotteita, joukossa oli myös tositapauksiin perustuneita ja muiden vahvistamia havaintoja. Backhouse puhui keisarinhovissa käytettyjä kiinan, mantsun ja mongolin kieltä ja hänen kuvauksensa leskikeisarinna Cixin hovin ilmapiiristä ja tavoista saattoi olla luotettavampi kuin Trevor-Roper oli uskonut.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • China Under the Empress Dowager: Being the History of the Life and Times of Tzŭ Hsi; tekijät Edmund Backhouse ja J.O.P. (John Otway Percy) Bland. 1910 (Teos digitoituna Internet Archivessa)
  • Annals & memoirs of the court of Peking: (from the 16th to the 20th century); tekijät sir Edmund Backhouse ja J.O.P. (John Otway Percy) Bland. Heinemann, London 1914 (Internet Archive Wayback Machine-linkki teokseen)
  • Secret Annals of the Manchu Court 1. The Story of the Precious Pearl; tekijät sir Edmund Backhouse ja J.O.P. (John Otway Percy) Bland. The Atlantic, Volume 112. Atlantic Monthly Co 1913
  • Décadence Mandchoue: the China Memoirs of Edmund Trelawny Backhouse. Ellenshaw Books, Hongkong 2011 ISBN 978-9881944511
  • The Dead Past. Alchemie Books 2017 ISBN 978-1974652730

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hugh Trevor-Roper: A Hidden Life. The Enigma of Sir Edmund Backhouse. Macmillan, London 1976, ISBN 0-333-19883-2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme englanninkielistä podcastia Sir Edmund Backhousen elämästä:

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sir Edmund Backhouse, 2nd Baronet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Edmund_Backhouse&oldid=22027153”