Cixi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinan Keisarinna Cixi

Kiinan leskikeisarinna Cixi (慈禧太后, Wade-Giles: Tzu-hsi; 29. marraskuuta 1835 Peking15. marraskuuta 1908 Peking) oli yksi vaikutusvaltaisimmista naisista Kiinan historiassa Qing-dynastian aikana. Hän oli vuosina 1850–1861 hallinneen keisari Xianfengin jalkavaimo, vuosina 1861–1875 hallinneen keisari Tongzhin äiti ja vuosina 1875–1908 hallinneen keisari Guangxun adoptioäiti. Pian miehensä kuoleman jälkeen hän sai todellisen vallan käsiinsä ja hallitsi Kiinaa vanhoillisen hovin klikin tukemana.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kasvoi tavallisessa mantšuperheessä,[2] mistä Qing-dynastian seitsemäs keisari Xianfeng poimi hänet jalkavaimokseen. Hän nousi nopeasti jalkavaimoista tärkeimmäksi, ja synnytti keisarille pojan, kun varsinainen keisarinna Ci’an sai vain tyttäriä. Koska Cixi synnytti kruununperijän, hän sai keisarin kuoleman jälkeen arvonimekseen leskikeisarinna Cixi, vaikka ei ollut koskaan ollut varsinainen keisarinna.

Cixi sijaishallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarin kuoleman jälkeen Kielletty kaupunki jakaantui kahden perijättären kesken siten, että entinen keisarinna Ci'an hallitsi kaupungin itäosaaa (ja häntä kutsuttiinkin itäiseksi leskikeisarinnaksi) kun taas Cixi piti hallussaan palatsialueen länsiosaa, ja häntä kutsuttiin läntiseksi leskikeisarinnaksi. Keisari tiesi kuolemansa lähestyvän, ja koska kruununprinssi oli alaikäinen, hän oli ryhtynyt järjestelyihin sijaishallitsijan järjestämiseksi. Tulevat leskikeisarinnat, ennen kaikkea Cixi, kaappasivat kuitenkin itselleen vallan yhdessä prinssi Gongin kanssa, joka oli edesmenneen keisarin velipuoli. Aluksi nimellisenä keisarina toimi Cixin alaikäinen poika Tongzhi, joka jäi historiaan Tongzhi-restauraation ansiosta. Cixin aikana Kiina joutui kohtaamaan sisäisiä ja ulkoisia muutospaineita. Japanista kantautui tietoja Meiji-restauraatiosta. Kiinassa puhkesi Taiping-kapina (1856–1860), joka kuitenkin kukistettiin. Cixin hallitusajan suurin rakennuskohde oli Pekingin lähellä sijainnut Kesäpalatsi, jonka uudelleenrakennus alkoi vuonna 1880, silloin palatsin alue käsitti noin 290 hehtaaria. Englantilais-ranskalaiset joukot olivat polttaneet vanhan palatsin vuonna 1860.

Cixin, Ci'anin ja Gongin sijaishallinto päättyi virallisesti vuonna 1873, jolloin Tongzhista tuli täysi-ikäinen, mutta Cixi säilytti edelleen merkittävän vaikutusvallan. Tongzhin kuoltua vuonna 1875 Cixi järjesti uudeksi hallitsijaksi kolmivuotiaan sisarenpoikasa Guangxun, jonka hän myös adoptoi. Prinssi Gong toimi nimellisenä sijaishallitsijana, mutta Cixi ja Ci'an jakoivat todellisuudessa vallan vuoteen 1881, jolloin Ci'an kuoli. Kolme vuotta myöhemmin Cixi erotti myös Gongin, ja sai sen jälkeen vallan yksin käsiinsä. Keisari Guangxun tultua täysi-ikäiseksi vuonna 1889 Cixi vetäytyi nimellisesti viettämään yksityiselämää Kesäpalatsiinsa, mutta vaikutti edelleen päätöksentekoon järjestämällä erään sukulaisensa keisarin puolisoksi. Kun keisari Guangxu vuonna 1898 käynnisti sadan päivän uudistuksina tunnetun yrityksen modernisoida radikaalisti Kiinan hallintoa ja yhteiskuntaa, Cixi toteutti konservatiivisten virkamiesten ja sotilaiden tukemana vallankaappauksen, joka palautti hänet sijaishallitsijan asemaan ja maan todelliseen johtoon. Guangxu jäi yhä nimelliseksi hallitsijaksi, mutta kaikki uudistuslait kumottiin.[1][3]

Boksarikapinan ollessa huipussaan kesällä 1900 ja kapinallisten piirittäessä länsimaiden lähetystökorttelia Pekingissä Cixi päätti asettua kapinallisten tueksi ja painosti Kiinan hallitusta julistamaan sodan länsivalloille. Kahdeksan ulkovallan interventio johti kuitenkin nopeasti Pekingin valtaukseen ja Cixi joutui pakenemaan pääkaupungista. Kiinalle nöyryyttävä rauhansopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1901.[3] Cixi palasi Pekingiin seuraavana vuonna.[1] Qing-dynastian valta oli jo pahasti heikentynyt, ja vuodesta 1905 alkaen Cixin hallitus alkoi pakon edessä toteuttaa vuonna 1898 torjuttuja uudistuksia, muun muassa lakkauttamalla keisarillisen virkatutkintojärjestelmän. Cixi kuoli vuonna 1908. Keisari Guangxun kuolemasta ilmoitettiin vain päivää ennen hänen kuolemaansa.[1][3] Tämä johti epäilyihin, että Cixi olisi myrkyttänyt keisarin. Vuonna 2008 tehty tutkimus tuki oletusta, että Guangxu myrkytettiin arsenikilla, mutta Cixin syyllisyydestä ei ole kyetty löytämään mitään todisteita.[1] Uudeksi keisariksi tuli Guangxun veljenpoika Pu Yi.[4]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarinna Cixi tunnetaan hyvin yltäkylläisyydestään. Hänen jäämistössään oli esimerkiksi 3000 laatikkoa "arkikoruja".[5] Yhdellä aterialla hanellä saattoi olla 150 ruokalajia.[2]

Cixin merkitystä on arvioitu eri tavoin. Jo hänen omana aikanaan länsimaiset hallitukset pitivät häntä Venäjän Katariina Suuren, Englannin Elisabet I:n sekä Egyptin Hatšepsutin ja Kleopatran ohella historian merkittävimpiin kuuluvana nais­hallitsijana.[6] Myöhemmin häntä on kuitenkin usein arvosteltu ankarasti: häntä on pidetty julmana tyrannina, hallitsijaksi täysin epä­pätevänä tai jopa molempina. Erityisesti häntä on syytetty siitä, että hänen vallan­kaappauksensa vuonna 1898 keskeytti keisari Guangxun aloittamat sadan päivän uudistukset.[7]

Uudempien historioitsijoiden, esimerkiksi Jung Changin mukaan Cixiin kohdistunut arvostelu on kuitenkin ollut ­epä­oikeuden­mukaista. Hänen aikanaan Kiina oli suurissa vaikeuksissa, mutta kaikesta huolimatta, Jung Changin mukaan pitkälti juuri Cixin ansioista, maassa pystyttiin toteuttamaan monia tärkeitä uudistuksia turvautumatta väkivaltaan. Maahan rakennettiin ensimmäiset rautatiet, saatiin käyttöön sähkö, lennätin ja puhelin. Kiinassa korvattiin myös vuosi­tuhansia vastaava ­koulutus­järjestelmä länsi­maisten esikuvien mukaisilla kouluilla ja yliopistoilla, ja otettiin käyttöön nyky­aikaiset tavat harjoittaa kansain­välistä kauppaa ja diplomatiaa. Kiinassa toteutettiin myös lehdistön vapaus, joka hänen valta­kautensa lopulla oli laajempi kuin se on maassa ollut koskaan aikaisemmin tai myöhemminkään. Cixi päätti myös tehdä lopun vanhasta tavasta sitoa tyttöjen jalat, joskin tämän tuskallisen tavan lopettaminen kesti aikansa. Cixin valtakauden lopulla suunniteltiin myös perustus­lailliseen monarkiaan siirtymistä ja yleisen ään­oikeuden käyttöön­ottoa, joskaan suunnitelmia ei ehditty toteuttaa ennen vuoden 1911 Xinhai-vallankumousta, jossa Kiinasta tuli tasavalta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cixi.
  1. a b c d e Cixi (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 16.3.2014.
  2. a b The Life of Empress Cixi China Now magazine.
  3. a b c Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 3, s. 102–105. Tammi. Helsinki 2001.
  4. Leino, J.: Leskikeisarinna Cixi Radio86.fi.
  5. National Geographic Shop
  6. Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna, s. 489. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23807-2.
  7. ”Kiina”, Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2969. Otava, 1978. ISBN 951-1-04658-6.
  8. Jung Chang, s. 487