E-oppiminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

E-oppiminen, e-opetus, eLearning, verkko-oppiminen tai verkko-opetus on oppimista ja opetusta, tiedon hakemista, soveltamista ja ymmärtämistä verkon (käytännössä Internetin) avulla.

Verkko-opetus on tieto- ja viestintätekniikan, erityisesti verkkotekniikan, hyödyntämistä oppimisessa ja opetuksessa. Monimuoto-opetus ja etäopetus sen osana ovat tärkeitä verkko-opetuksen ja -oppimisen muotoja.

E-oppimisen käsitettä käytetään opetuksen ja opetuksen kentällä monessa eri yhteydessä ja merkityksessä. E-oppiminen onkin jonkinlainen sateenvarjokäsite jota voidaan käyttää puhuttaessa esimerkiksi tietoverkkojen hyödyntämisestä etäopetuksessa, monimuoto-opetuksessa, sulautetussa opetuksessa sekä tietokoneavusteisen, tietoverkkoa hyödyntävän itseopiskelun yhteydessä.

E-oppiminen ja verkko-opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-oppiminen liittyy läheisesti verkko-opetukseen joka voidaan jakaa karkeasti ryhmitellä kolmeen erilaiseen tyyppiin:

E-oppimisella eli verkko-oppimisella tarkoitetaan tieto- ja informaatioteknologian käyttöä oppimisen menetelmänä, toimintatapana tai välineenä. E-oppiminen on sosiaalinen prosessi, ja siihen kuuluu vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa ihmisten kesken. E-oppiminen mahdollistaa opiskelun oppijalle parhaiten sopivaan aikaan, sopivalla tahdilla ja sopivassa paikassa. Oppimateriaalit voidaan jakaa joko synkronisesti (reaaliajassa, yleensä luokkahuoneessa) tai etänä asynkronisesti (aikaviiveellä johonkin sopivaan aikaan).

Verkko-oppiminen on sellaista koulutusta, jäsenneltyä informaatiota ja kasvatusta, joka toteutetaan tieto- ja viestintätekniikan avustuksella. Tieto- ja viestintätekniikan työkaluja voivat olla Internet, intranetit, tietokonepohjainen teknologia tai vuorovaikutteinen televisio.

Verkkovuorovaikutuksessa on monia huomioitavia erityispiirteitä verrattuna kasvokkain tapahtuvaan kanssakäymiseen. Koska nonverbaalista viestintää on vain vähän tai ei lainkaan, ilmeitä ja eleitä mallintamaan voidaan käyttää hymiöitä. Osallistujien voi olla myös vaikea tuntea olevansa yhteydessä keskenään ja kykenevänsä vaikuttamaan ryhmän toimintaan. Aktiivinen palautteen antaminen ja saaminen auttaa yhteisen ymmärryksen saavuttamista. [2]

E-oppimiseen kuuluu myös laaja pääsy tiedonlähteisiin ja palveluihin. E-oppiminen voi laajentaa ja rikastaa oppimiskokemusta. E-oppimiseen liittyy usein odotuksia hyödyistä liiketoiminnalle; näitä voivat olla kulujen säästö ja tehokkuus.

Kun e-oppimisesta tai verkko-oppimisesta puhutaan, pitäisi kysyä, tarkoitetaanko tällä

  • tietoverkkojen hyödyntämistä opiskeluaiheeseen liittyvässä tiedonhaussa
  • oppimismateriaalin julkaisemista verkossa
  • oppimistehtävien julkaisemista verkossa
  • oppimistehtäviä tai testejä, jotka oppija ratkaisee verkossa ja saa niistä verkon kautta automaattisen palautteen
  • ajankohtaisista asioista tiedottamista verkossa
  • oppijoiden ratkaisujen julkaisemista verkossa
  • ryhmätöitä verkossa
  • vuorovaikutusta verkossa
  • oppimisympäristön tai -alustan käyttöä opetuksen tukena
  • monimuoto-opetusta verkossa
  • monimuoto-opetusta verkossa maantieteellisesti kaukana toisistaan oleville oppijoille
  • etäopetusta verkossa, jossa oppijat ja opettaja eivät koskaan näe toisiaan
  • itseopiskelua verkossa.[1]

Verkko-opetus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomea pidetään joltain osin verkko-opetuksen kärkimaana. Suomessa on muun muassa virtuaaliyliopisto sekä virtuaaliammattikorkeakoulu. Kemi-Tornion ammattikorkeakoululle on myönnetty UNESCO King Hamad Bin Isa Al-Khalifa Prize -palkinto verkko-opetuksesta.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kalliala, Eija: Verkko-opettamisen käsikirja. Finn Lectura, 2002.
  2. Järvelä, Häkkinen, Lehtinen: "Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö", WSOY, 2006
  3. Materiaalia UNESCO King Hamad Bin Isa Al-Khalifa Prize-palkinto -tiedotustilaisuuteen (pdf) 20.12.2006. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.12.2007.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]