Videoneuvottelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sotilaita videoneuvottelussa.

Videoneuvottelu tarkoittaa kahden tai useamman osallistujan välistä keskustelua, jossa hyödynnetään tekniikan mahdollistamaa kuvan ja äänen siirtoa reaaliaikaisesti paikasta toiseen.

Usein videoneuvottelua käydään erityisistä videoneuvottelutiloista, joiden varustukseen voi kuuluua videoneuvottelulaitteen lisäksi tv, dataprojektori, videokamera, dokumenttikamera, kaiuttimet, mikrofoni, ym. Tietokoneiden prosessoritehojen kasvettua on viime vuosina ollut myös mahdollista käyttää erityisiä videoneuvotteluohjelmia vaikkapa kannettavassa tietokoneessa, jotka web-kameran ja headsetin kanssa mahdollistavat lähes vastaavan toiminnallisuuden.

Käyttötarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videoneuvottelua käytetään yleisesti mm. kokouksissa ja etäopetuksessa. Sen etuja ovat nopeus ja vaivattomuus - ei tarvitse matkustaa mahdollisesti useita tunteja päästäkseen paikalle, vaan poikkeaminen lähimpään videoneuvotteluvarustettuun tilaan riittää - tai vaihtoehtoisesti neuvotteluun voi osallistua vaikka omalta tietokoneeltaan.

Kustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videoneuvottelun alkuaikoina videoneuvottelulaitteistot olivat erittäin kalliita, jopa satoja tuhansia euroja. Vielä vuosituhannen vaihteessa ryhmäneuvottelulaitteiden hinta liikkui kymmenen tuhannen yläpuolella, mutta nyt laitteita saa jo reilusti halvemmallakin. Vaihtoehtoisesti voi investoida videoneuvotteluohjelmaan, joita saa jo muutamilla sadoilla euroilla – tällöin toki tarvitaan lisäksi itse tietokone varusteineen. Myös avoimen lähdekoodin ratkaisut, kuten Macin XMeeting alkavat vähitellen saavuttaa kaupallisia ratkaisuja.

Aiemmin, videoneuvotteludatan liikkuessa joko satelliittien tai ISDN-yhteyksien kautta, käytettävä kaistanleveys ja mahdollinen kaukopuhelu- tai ulkomaanmaksu tekivät kustannuksista melkoisia. Nykyään suurin osa videoneuvotteluista tapahtuu Internetin välityksellä, jolloin kustannukset ovat murto-osassa - näkyvät normaalina verkkoliikenteenä.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videoneuvottelun yleisimpiä standardeja ovat Internetin kautta toimiva H.323, ISDN-pohjaisessa puhelinverkossa kulkeva H.320, uusien 3G-puhelinten tukema H.324m sekä nopeahkosti yleistyvä SIP. Lisäksi monet erilaiset kuvan ja äänen yhdistävät pikaviestinohjelmat, kuten Skype, iChat tai Windows Live Messenger voidaan myös laskea videoneuvotteluun kykeniviksi, vaikka ne eivät usein tue yleisiä standardeja ja näin ollen niillä voidaan yleensä keskustella vain toisen samanlaisen ohjelman kanssa. Eri valmistajien telepresence-ratkaisujen yhteensopivuudessa on tapahtunut kehitystä viimeaikoina. Telepresence-tiloja voi myös vuokrata tuntikäyttöön [1].

Tavanomaisesti videoneuvotteluyhteydet ovat kahden osallistujan välisiä, ja useamman osallistujan välisiin videoneuvottelukonferensseihin tarvitaan usein erityistä tekniikkaa - esimerkiksi erityisiä videoneuvottelusiltoja (engl. MCU), joiden avulla voidaan yhdistää useita osallistujia samaan kokoukseen. Siltoja on eri tasoisia, ja kehittyneemmät mahdollistavat erilaisia toimintoja, kuten kuvajakojen vaihtelun (kuka/ketkä näkyvät kuvassa, minkä kokoisina jne). Myös jotkut kehittyneemmät videoneuvottelulaitteet voivat sisältää siltaominaisuuksia.

Videoneuvottelun ohessa käytetään usein jonkinlaista datajakoa, jossa esimerkiksi puhujan tietokoneen kuva saadaan myös välitettyä osallistujille reaaliajassa. Tähän soveltuvia tekniikoita on useita, eräänä esimerkkinä H.320/H.323-videoneuvottelun piirissä toimiva H.239 -protokolla, mutta usein tähän käytetään vaikkapa webkonferenssiohjelmia tai VNC-pohjaista jakoa.

Nykyaikainen SaaS (software as service) videoneuvottelujärjestelmä pohjautuu flash tai WebRTC teknologiaan. Uusia pelureita markkinoilla on esimerkiksi Konffa (www.konffa.com)

Ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs yleinen ongelma Internetin välityksellä käytävässä videoneuvottelussa ovat palomuurit - suurin osa videoneuvottelustandardeista on melko herkkiä suljetuille porteille tai osoitteenmuunnokselle, mikä voi aiheuttaa ongelmia. Tähän onkin kehitetty erilaisia ratkaisuja, kuten VPN-yhteyksien käyttö tai erilaiset välityspalvelimet.

Viime vuosituhannella videoneuvottelua vaivanneet korkeat kustannukset ja huono laatu ovat yhteyksien halvetessa ja tekniikan parantuessa jääneet taka-alalle. Ongelmia voi kuitenkin syntyä otettaessa yhteyksiä tällaisiin vanhempiin laitteisiin, joita vielä on kuitenkin käytössä.

Psykologisella tasolla videoneuvottelussa ongelmia aiheuttaa mm. kuvan ja äänen pakkaamisesta, siirrosta ja purkamisesta aiheutuva pieni viive. Tämä vaikeuttaa esimerkiksi spontaanissa keskustelutilanteessa puhujan vaihtumista, ja saattaa aiheuttaa sekaannuksia useamman henkilön alkaessa puhua päällekkäin. Selkeät puheenvuorot auttavat asiaa huomattavasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.