Downshifting
Downshifting eli downshiftaus, tai leppoistaminen[1] tai elämän kohtuullistaminen[2] on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus sekä elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.[1] Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan.[2]
Sisällysluettelo |
Tavoitteet [muokkaa]
Stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan pyrkiminen sekä loputtomat ylityöt ovat ominaisia nykypäivän yritysmaailmassa. Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkään romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun sekä unettomuuteen. Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Näin ihmiselle keskeisimpiä asioita nähdään työn sijaan olevan mm. perhe, ystävät, elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät, ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä sekä mielenrauha.
Seuraukset [muokkaa]
Downshiftaamisen vaikutuksista yhteiskuntaan tiedetään vielä toistaiseksi hyvin vähän, sillä termi on lanseerattu käyttöön vasta 2000-luvulla. Ilmiönä aate on kuitenkin hyvin vanha. Sen juuret ovat itämaisessa filosofiassa ja sen voidaan nähdä olevan ominaisempaa kehitysmaille kuin hyvinvointivaltioille.lähde? Länsimaissa pelätäänkin, että yleistyessään aate voisi johtaa kulutusyhteiskunnan rapistumiseen, elintason ja peruspalveluiden laskuun, työttömyyden rajuun nousuun ja perinteisten sukupuoliroolien vahvistumiseen. Ideologian perusajatus on kuitenkin, että aidosti hyvinvoiva yhteiskunta tulee menestymään ja vaikka ei tulisikaan, olisi siellä eläminen mielekkäämpää kuin suorituskeskeisessä valtiossa, missä yhteiskunnan hyvinvointi laitetaan ihmisen hyvinvoinnin edelle.
Nuoren sukupolven kapinana [muokkaa]
Ilmiö on ominainen Y-sukupolvelle (Generation Y) eli vuosituhannen vaihteen jälkeen aikuistuvalle sukupolvelle, joka on varttunut vakaan taloustilanteen aikana. Sukupolvelle taloudellinen hyvinvointi on itsestäänselvyys ja avioerot ja burnoutit arkipäivää. Downshiftaaminen voidaan siis nähdä myös kapinana aikaisempaa sukupolvea (X-sukupolvi) vastaan tai vaihtoehtoisesti kiittämättömyytenä toimivaa yhteiskuntaa varten nähtyä työtä kohtaan. Aatteen toivotaan parhaassa tapauksessa poistavan työikäisten stressiä sekä vähentävän nuorten masentuneisuutta ja tarvetta eskapismiin.[2]
Arvostelua [muokkaa]
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen mukaan leppoistaminen on itsekästä ja ihmisten pitäisi tehdä enemmän töitä, jotta he kartuttaisivat yhteistä kassaa, josta hyvinvointipalvelut maksetaan.[3] Apusen mukaan ihminen toteuttaa itseään parhaiten tekemällä oikeaa, merkityksellistä työtä[4].
Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtajan Leena Linnainmaan mukaan downhsiftaus saattaa pysäyttää naisen etenemisen työuralla. Koska downshiftaus houkuttelee erityisesti koulutettuja, hyvässä asemassa olevia naisia, se saattaa myös voimistaa vanhoja sukupuolirooleja lisäämällä naisten vastuuta kodista.[4]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Heikki Hiilamo: Leppoistaminen voisi ratkaista ongelmia 27.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.12.2012.
- ↑ a b c Downshifting Yle Kotimaa. Viitattu 26.5.2011.
- ↑ "Seuraa minua ja menesty", Anu Silfverberg, HS NYT 20/2012, s. 14-17
- ↑ a b Partanen, Minttu-Maaria: Downshiftaus saattaa vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja 22.11.2011. Yle Uutiset. Viitattu 19.12.2012.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Davis, Kaarina: Irti oravanpyörästä. Helsinki: Nemo, 2010. ISBN 978-952-240-034-5.
- Henriksson, Tom & Stranius, Leo: Ekopop: Ekologisen ja onnellisen elämän opas. Helsinki: Avain, 2011. ISBN 978-951-692-842-8.
- Hodgkinson, Tom: Joutilaisuuden ylistys. (How to be idle, 2005.) Suomentanut Risto K. Träff. Helsinki: Basam books, 2006. ISBN 952-5534-42-1.
- Hodgkinson, Tom: Vapauden ylistys. (How to be free, 2006.) Suomentanut Osmo Saarinen. Helsinki: Basam books, 2007. ISBN 978-952-5534-66-5.
- Hodgkinson, Tom: Joutilaat vanhemmat. (The idle parent, 2009.) Suomentanut Mirja Muurinen. Helsinki: Basam books, 2009. ISBN 978-952-5734-48-5.
- Honoré, Carl: Slow: Elä hitaammin!. (In praise of slow: How a worldwide movement is challenging the cult of speed, 2004.) Suomentanut Outi Huovinen. Helsinki: Bazar, 2006. ISBN 951-9107-67-3.
- Kopomaa, Timo: Leppoistamisen tekniikat. Into-pamfletti 09. Helsinki: Like: Into, 2008. ISBN 978-952-01-0209-8.
- Küstenmacher, Tiki Werner: Vähemmän on enemmän elämässä. (Simplify your life, 2002). Helsingissä: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23718-1.
- Naish, John: Riittää jo: Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. (Enough: Breaking free from the world of more, 2008.) Suomentanut Heli Naski. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-563-7.
- Ojala, Kari: Irti tavarasta. Helsinki: Etukeno, 2009. ISBN 978-952-99593-9-6.
- Rajander-Juusti, Ritva: Kohtuus kaikessa: Enemmän elämää vähemmällä. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-379-8.
- Schönburg, Alexander von: Tyylikkään köyhäilyn taito. (Die Kunst des stilvollen Verarmens, 2005.) Suomentanut Raija Nylander. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-475-3.
Sivulta puuttuu