Hitausliike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hitausliike (engl. slow movement), tai hidastaminen, on ajattelutapa, jossa tavoitellaan asioiden tekemistä mahdollisuuksien mukaan rauhallisella ja hitaalla tahdilla. Sen suosio lisääntyi maailmalla varsinkin 2000-luvulla. Melu, saatavilla oleminen ja niiden kaltaiset ilmiöt ovat asioita, joille liikkeen on arvioitu toimivan vastakkaisena voimana.[1] Tavoitteena on asioiden tekeminen oikealla nopeudella.[2]

Muun muassa hidas ruokailu, hidas seksi sekä vapaa-ajan vietto ja matkustaminen kiireettä edustavat hitausliikkeen ideologiaa. Carl Honorén mukaan se, että nopeutta pidetään liian suuressa arvossa, johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen ja turhautumiseen. Kiireinen ihminen saattaa nimittäin pitää itseään hidastavia henkilöitä eräänlaisina vihollisinaan ja raivostua pienimmästäkin vaikeudesta esimerkiksi paikasta toiseen liikkuessaan. Honoré myös arvelee, että nopeudesta saatava suhteellinen etu häviää, jos kaikki kiitävät "samalla radalla".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carl Honoré, Slow – elä hitaammin! Alkuteos: In Praise of Slow, suom. Outi Huovinen, Bazar , 2007
  • Timo Kopomaa: Leppoistamisen tekniikat. Like, 2008. ISBN: 978-952-01-0209-8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaarina Timonen: Hitaus kunniaan! (Ilta-Sanomat 24.11.2007, s. 29)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aamusydämellä: Elämän leppoistaminen 19.1.2009. YLE TV 1.
  2. Lampikoski, Timo: Hidasta! Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä, s. 49. Jyväskylä: PS-kustannus, 2009. ISBN 978-952-451-423-1.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.