Don DeLillo

Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kuvaa teoksissaan amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Elämä ja ura

DeLillon vanhemmat ovat italialaisia siirtolaisia. Hän opiskeli Fordhamin yliopistossa ja valmistuttuaan työskenteli viisi vuotta copywriterina. Kirjallisuuden pariin hän päätyi toimitettuaan kirjallisuusantologian.

DeLillon ensimmäisen teoksen Americana (1971) päähenkilö on televisiotuottaja, joka lähtee matkalle halki Amerikan. Toinen romaani End Zone (1972) sijoittuu jalkapallokentälle. Great Jones Street (1973) käsittelee rock- ja huumeluolia. Romaani Ratner’s Star (1976) pohjautuu Lewis Carrollin kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tieteiskertomuksen päähenkilönä on 14-vuotias Billy Twilling, joka on saanut Nobel-palkinnon.

DeLillon läpimurtoteos on romaani Valkoinen kohina, joka sai National Book Award -kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985. Hän kirjoitti sen palattuaan kotimaahan asuttuaan pitkähkön aikaa Kreikassa ja matkusteltuaan Euroopassa ja Lähi-idässä. Hän havahtui huomaamaan, että hänen poissa ollessaan yhdysvaltalainen elämänmuoto oli kokenut suuren muutoksen. Muutos johtui ennen kaikkea televisiosta ja supermarketeista. Valkoisen kohinan päähenkilö on yliopiston opettaja J. A. K. Gladney. Hän on pohjoisamerikkalaisen Hitler-tutkimuksen laitoksen esimies Kukkulan collegessa. Kanslerin ehdotuksesta hän on muuttanut etunimensä Jack arvokkaammaksi kirjainyhdistelmäksi J. A. K.

Romaani Vaaka käsittelee John F. Kennedyn murhaan liittynyttä salaliittoteoriaa ja Lee Harvey Oswaldia. Teoksen Mao II aiheena ovat puhemies Mao Tse-tung ja Andy Warhol.

Don DeLillon 900-sivuinen Alamaailma ilmestyi vuonna 1997. Teoksesta hänelle on myönnetty Jerusalem-palkinto ja Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian William Dean Howells -mitali.

Kirjallisuuskriitikko Harold Bloom pitää DeLilloa Thomas Pynchonin, Philip Rothin ja Cormac McCarthyn ohella eturivin amerikkalaisena kirjailijana. DeLillo kaihtaa julkisuutta. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös näytelmiä.

DeLillon romaanit on suomentanut Helene Bützow, joka sai työstään valtion kääntäjänpalkinnon vuonna 2001.

Teokset

• Americana (1971)
• End Zone (1972)
• Great Jones Street (1973)
• Ratner's Star (1976)
• Players (1977)
• Running Dog (1978)
• Amazons (1980) (DeLillo käytti "Cleo Birdwell" pseudonyymiä)
• The Names (1982)
• Valkoinen kohina. (White noise, 1985.) Suom. Helene Kortekallio. Keltainen kirjasto 203. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6537-5.
• Vaaka. (Libra, 1988.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 234. Tammi, 1989. ISBN 951-30-9101-5.
• Mao II. (Mao II, 1991.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 268. Tammi, 1993. ISBN 951-30-6537-5.
• Alamaailma. (Underworld, 1997.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 315. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1140-7.
• Esittäjä. (The Body Artist, 2001.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 332. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2015-5.
• Cosmopolis. (Cosmopolis, 2003.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 354. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2659-5.
• Putoava mies. (Falling man, 2007.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 391. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4041-0.
• Omegapiste. (Point Omega, 2010.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 423. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-4041-0.

Näytelmät

• The Day Room (ensiesitys 1986)
• Valparaiso (ensiesitys 1999)
• Love-Lies-Bleeding (ensiesitys 2006)

Kirjallisuutta

• Mikko Kallionsivu: ”Se mitä tulee jälkeen. Don Delillon Putoava mies (Falling Man 2008). Kirja-arvostelu. Niin & Näin: filosofinen aikakauslehti 3/2009, ss. 116 – 118.
• Mikko Kallionsivu: ”Osta henkesi edestä! Don DeLillon Valkoinen kohina, kuolemanpelko ja konsumerismi. Kirjallisuudentutkijain aikakauslehti Avain 2/2004, ss. 43 – 53.
• Jukka Petäjä: Don DeLillo. Teoksessa Ulkomaisia kertojia 1. Toim. Riitta Aarnio ja Ismo Loivamaa. Helsinki: BTJ kirjastopalvelu, 1998.

Aiheesta muualla

• The Don DeLillo Society
• Don DeLillon Amerikka
• Thinking about DeLillo’s White Noice
• In the ruins of the future, Don DeLillo, the Guardian 22.12.2001
• Suomentaja Helene Bützowin haastattelu
• Leena Krohn: Déjà vu
• "Miljonääri-Eric" Sami J. Anteroisen arvio Don DeLillon Cosmopolis-romaanista
• ”DeLillo tekee kielestä suloisen käärinliinan” Sami J. Anteroisen arvio Don DeLillon romaanista Esittäjä
• Irina Sirkka: ”DeLillo hypnotisoi myös käännöksenä”. Kiiltomato 16.1.2003
• Mikko Kallionsivu: ”We Simply Walk Toward the Sliding Doors: White Noise as a Postmodern Ars Moriendi. Teoksessa Making Sense of: Dying and Death, toim. Laura Cruz. Probing the Boundaries 18. Oxford: Inter-Disciplinary Press 2004, ss. 21–29.
• Mikko Kallionsivu: ”Osta henkesi edestä! Don DeLillon Valkoinen kohina, kuolemanpelko ja konsumerismi. Avain 2/2004, s. 43–53