Don DeLillo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kuvaa teoksissaan amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DeLillon vanhemmat ovat italialaisia siirtolaisia. Hän opiskeli Fordhamin yliopistossa ja valmistuttuaan työskenteli viisi vuotta copywriterina. Kirjallisuuden pariin hän päätyi toimitettuaan kirjallisuusantologian.

DeLillon ensimmäisen teoksen Americana (1971) päähenkilö on televisiotuottaja, joka lähtee matkalle halki Amerikan. Toinen romaani End Zone (1972) sijoittuu jalkapallokentälle. Great Jones Street (1973) käsittelee rock- ja huumeluolia. Romaani Ratner’s Star (1976) pohjautuu Lewis Carrollin kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tieteiskertomuksen päähenkilönä on 14-vuotias Billy Twilling, joka on saanut Nobel-palkinnon.

DeLillon läpimurtoteos on romaani Valkoinen kohina, joka sai National Book Award -kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985. Hän kirjoitti sen palattuaan kotimaahan asuttuaan pitkähkön aikaa Kreikassa ja matkusteltuaan Euroopassa ja Lähi-idässä. Hän havahtui huomaamaan, että hänen poissa ollessaan yhdysvaltalainen elämänmuoto oli kokenut suuren muutoksen. Muutos johtui ennen kaikkea televisiosta ja supermarketeista. Valkoisen kohinan päähenkilö on yliopiston opettaja J. A. K. Gladney. Hän on pohjoisamerikkalaisen Hitler-tutkimuksen laitoksen esimies Kukkulan collegessa. Kanslerin ehdotuksesta hän on muuttanut etunimensä Jack arvokkaammaksi kirjainyhdistelmäksi J. A. K.

Romaani Vaaka käsittelee John F. Kennedyn murhaan liittynyttä salaliittoteoriaa ja Lee Harvey Oswaldia. Teoksen Mao II aiheena ovat puhemies Mao Tse-tung ja Andy Warhol.

Don DeLillon 900-sivuinen Alamaailma ilmestyi vuonna 1997. Teoksesta hänelle on myönnetty Jerusalem-palkinto ja Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian William Dean Howells -mitali.[1]

Kirjallisuuskriitikko Harold Bloom pitää DeLilloa Thomas Pynchonin, Philip Rothin ja Cormac McCarthyn ohella eturivin amerikkalaisena kirjailijana.[2] DeLillo kaihtaa julkisuutta. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös näytelmiä.

DeLillon romaanit on suomentanut Helene Bützow, joka sai työstään valtion kääntäjänpalkinnon vuonna 2001.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Americana (1971)
  • End Zone (1972)
  • Great Jones Street (1973)
  • Ratner's Star (1976)
  • Players (1977)
  • Running Dog (1978)
  • Amazons (1980) (DeLillo käytti "Cleo Birdwell" pseudonyymiä)
  • The Names (1982)
  • Valkoinen kohina. (White noise, 1985.) Suom. Helene Kortekallio. Keltainen kirjasto 203. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6537-5.
  • Vaaka. (Libra, 1988.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 234. Tammi, 1989. ISBN 951-30-9101-5.
  • Mao II. (Mao II, 1991.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 268. Tammi, 1993. ISBN 951-30-6537-5.
  • Alamaailma. (Underworld, 1997.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 315. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1140-7.
  • Esittäjä. (The Body Artist, 2001.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 332. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2015-5.
  • Cosmopolis. (Cosmopolis, 2003.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 354. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2659-5.
  • Putoava mies. (Falling man, 2007.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 391. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4041-0.
  • Omegapiste. (Point Omega, 2010.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 423. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-4041-0.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Day Room (ensiesitys 1986)
  • Valparaiso (ensiesitys 1999)
  • Love-Lies-Bleeding (ensiesitys 2006)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Kallionsivu: ”Se mitä tulee jälkeen. Don Delillon Putoava mies (Falling Man 2008). Kirja-arvostelu. Niin & Näin: filosofinen aikakauslehti 3/2009, ss. 116 – 118.
  • Mikko Kallionsivu: ”Osta henkesi edestä! Don DeLillon Valkoinen kohina, kuolemanpelko ja konsumerismi. Kirjallisuudentutkijain aikakauslehti Avain 2/2004, ss. 43 – 53.
  • Jukka Petäjä: Don DeLillo. Teoksessa Ulkomaisia kertojia 1. Toim. Riitta Aarnio ja Ismo Loivamaa. Helsinki: BTJ kirjastopalvelu, 1998.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Don DeLillo's Awards Perival.com. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
  2. DePietro, Thomas (toim.): Conversations With Don DeLillo, s. 115. University Press of Mississippi, 2005. ISBN 1-57806-704-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]