Chris Osgood
| Chris Osgood | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. marraskuuta 1972 Peace River, AB |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Ozzie, the Wizard of Oz |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 80 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1992–2011 |
| Seurat |
Adirondack Red Wings (AHL) Detroit Red Wings (NHL) New York Islanders (NHL) St. Louis Blues (NHL) |
| NHL-varaus |
54. varaus, 1991 Detroit Red Wings |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Detroit Red Wings | 1996–1997 |
|
|
Detroit Red Wings | 1997–1998 |
|
|
Detroit Red Wings | 2007–2008 |
Chris Osgood (s. 26. marraskuuta 1972 Peace River, Alberta) on kanadalainen entinen jääkiekkomaalivahti ja kolminkertainen Stanley Cup -voittaja. Hän pelasi vuonna 1993 alkaneella ja vuonna 2011 päättyneellä NHL-urallaan kolmessa eri seurassa, Detroit Red Wingsissä, New York Islandersissa ja St. Louis Bluesissa.
NHL-ura (1991–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Detroit Red Wings[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Detroit Red Wings varasi Osgoodin NHL:ään numerolla 54 vuoden 1991 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella. Hän pelasi vuosina 1989–1992 juniorisarja WHL:ssä, seuroinaan Medicine Hat Tigers, Brandon Wheat Kings ja Seattle Thunderbirds, ennen siirtymistä AHL:n Adirondack Red Wingsiin, joka oli tuolloin Detroit Red Wingsin farmiseura.
Osgood vietti koko kauden 1992–1993 Adirondackissa. Seuraavalla kaudella, 1993–1994, hän teki läpimurtonsa NHL:ssä ja nousi kauden aikana useita maalivahteja (Osgoodin lisäksi Tim Cheveldae, Bob Essensa, Vincent Riendeau ja Peter Ing) peluuttaneen Detroit Red Wingsin ykkösmaalivahdiksi. Työsulun lyhentämällä kaudella 1994–1995 Osgood jäi Red Wingsin kakkosmaalivahdiksi seuran hankittua Mike Vernonin Calgary Flamesista. Detroit selvitti tiensä Stanley Cupin loppuotteluihin, joissa se kuitenkin hävisi New Jersey Devilsille suoraan neljässä ottelussa. Osgood pelasi pudotuspeleissä 1995 vain kahdessa ottelussa. Seuraavalla kaudella hän sai enemmän peliaikaa, ollen sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä joukkueensa enemmän otteluita pelannut maalivahti. Detroit eteni vuonna 1996 konferenssifinaaleihin, joissa se hävisi Colorado Avalanchelle.
Kaudella 1996–1997 Osgood ja Vernon saivat nimensä Stanley Cup -pokaaliin Detroitin voitettua Philadelphia Flyersin loppuotteluissa suoraan voitoin 4–0. Osgood pelasi enemmän otteluita runkosarjassa, mutta Vernon pelasi lopulta Detroitin kaikissa 20:ssä pudotuspeliottelussa. Osgood sai pudotuspeleissä 1997 peliaikaa yhteensä 47 minuuttia kahdessa ottelussa. Vuoden 1997 Stanley Cup -voiton jälkeen Vernon siirtyi San Jose Sharksiin ja Osgood vakiinnutti paikkansa Detroit Red Wingsin ykkösmaalivahtina. Detroit eteni seuraavalla kaudella jälleen Stanley Cupin loppuotteluihin ja voitti Washington Capitalsin suoraan neljässä ottelussa kesällä 1998. Hän jatkoi Detroitissa vielä seuraavat kolme kautta. Seuran muina maalivahteina toimivat tuohon aikaan muun muassa Ken Wregget ja Manny Legacé.
New York Islanders ja St. Louis Blues[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesällä 2001 Detroit hankki ykkösmaalivahdikseen Dominik Hašekin Buffalo Sabresista ja ennen uuden kauden alkua New York Islanders hankki Osgoodin Detroitin jätettyä hänet suojaamatta 28. syyskuuta 2001 järjestetyssä waiver draftissa. Osgood pelasi Islandersin maalivahtina kaudella 2001–2002 yhdessä Garth Snow'n kanssa ja kaudella 2003–2003 yhdessä Snow'n ja Rick DiPietron kanssa. Maaliskuussa 2003 Osgood siirtyi St. Louis Bluesiin. Hän oli St. Louisin ykkösmaalivahti kauden 2002–2003 lopun ja kauden 2003–2004. Seura ei päässyt jatkoon pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta kummallakaan kaudella. Vuonna 2004 St. Louisissa tehtiin kummallinen NHL-ennätys, kun kuusi eri maalivahtia pelasi nollapelin kyseisessä joukkueessa, samalla kaudella. Osgood oli yksi heistä.
Paluu Detroit Red Wingsiin ja uran lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osgood palasi Detroit Red Wingsiin elokuussa 2005, jolloin teki seuran kanssa sopimuksen vapaana agenttina. Kaudella 2005–2006 hän jakoi Detroitissa torjuntavastuun Manny Legacén kanssa ja oli kaudella 2006–2007 selkeä kakkosmaalivahti Dominik Hašekin ollessa ykkösmaalivahti. Kaudella 2007–2008 Osgood syrjäytti Hašekin Detroitin ykkösmaalivahtina ja otti kauden päätteeksi uransa kolmannen Stanley Cup -voiton, pelattuaan upeat pudotuspelit. Hän pelasi vuonna 2008 tilastollisesti parhaan pudotuspelikeväänsä saavutettuaan torjuntaprosentin 93,0 ja päästettyjen maalien keskiarvon 1,55 sekä pelattuaan kolme nollapeliä, joista kaksi Pittsburgh Penguinsia vastaan pelatun loppuottelusarjan kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Hän pääsi pelaamaan loppuotteluissa myös vuonna 2009, jolloin Detroit kuitenkin hävisi mestaruuden Pittsburghille.
Kaudella 2009–2010 Osgood menetti Detroitin ykkösmaalivahdin aseman Jimmy Howardille ja kaudella 2010–2011 hän oli sivussa suuren osan kaudesta nivusvamman, tarkemmin niin sanotun urheilijan tyrän vuoksi. Jälkimmäisen kauden aikana hänestä tuli 27. joulukuuta 2010 NHL-historian kymmenes maalivahti, joka on saavuttanut runkosarjassa yli 400 voitto-ottelua.
Osgood ilmoitti pelaajauransa päättymisestä 19. heinäkuuta 2011.[1] Hän pelasi 17 kautta kestäneellä NHL-urallaan yhteensä 744 runkosarjaottelua ja 129 pudotuspeliottelua. Runkosarjassa hänelle kertyi 401 voitto-ottelua sekä 50 nollapeliä ja pudotuspeleissä 74 voitto-ottelua sekä 15 nollapeliä.
NHL-uran merkkipaaluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osgood sai urallaan kahdesti William M. Jennings Trophyn maalivahtina, jonka joukkue on päästänyt NHL:n runkosarjakaudella vähiten maaleja, vuonna 1996 yhdessä Mike Vernonin ja vuonna 2008 yhdessä Dominik Hašekin kanssa. Hänet valittiin kerran NHL:n toiseen tähdistökentälliseen, vuonna 1996, ja hän pelasi kahdesti NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 1996 ja 2008.
Kaudella 1995–1996 Osgoodista tuli NHL-historian kolmas maalivahti, jonka nimiin on merkitty maali, ja Ron Hextallin jälkeen toinen, joka on tehnyt sen laukomalla kiekon itse maaliin. Tämä tapahtui maaliskuussa 1996 pelatussa ottelussa Hartford Whalersia vastaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chris Osgood Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Chris Osgood The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Chris Osgood Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Chris Osgood Hockey-Reference.com-sivustolla (englanniksi)
- Chris Osgood TSN.ca-sivustolla (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Chris Osgood retires with 401 wins ESPN.com. 19.7.2011. Viitattu 20.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Wigge, Larry: Oh, shoot! Goalie Osgood fulfills long-range goal. The Sporting News, 18.3.1996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
| Edeltäjä: Ed Belfour Niklas Bäckström & Manny Fernandez |
William M. Jennings Trophyn voittaja 1996 (yhdessä Mike Vernonin kanssa) 2008 (yhdessä Dominik Hašekin kanssa) |
Seuraaja: Martin Brodeur & Mike Dunham Tim Thomas & Manny Fernandez |