Carmelo Anthony
| Carmelo Anthony | |
|---|---|
 Carmelo Anthony |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carmelo Kyam Anthony |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1984 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Koripalloilija | |
| Lempinimi | Melo [1] |
| Pelipaikka | Pieni laitahyökkääjä |
| Pituus | 203 cm |
| Paino | 103 kg |
| Nyk. joukkue | Los Angeles Lakers |
| Sarja | NBA |
| NBA-varaus |
3. varaus 2003 (Denver Nuggets) |
| Pelaajaura | |
| Seurajoukkueet | |
| 2003–2011 2011–2017 2017–2018 2018–2019 2019–2021 2021-2022 |
Denver Nuggets New York Knicks Oklahoma City Thunder Houston Rockets Portland Trail Blazers Los Angeles Lakers |
| Maajoukkueet | |
 Yhdysvallat |
|
| Aiheesta muualla | |
| FIBA | |
Carmelo Kyam Anthony (s. 29. toukokuuta 1984 New York, New York) on yhdysvaltalainen koripalloilija, pelipaikaltaan pieni laitahyökkääjä (engl. small forward).[2]. Anthony on ensimmäinen ja ainoa kolmeen olympiavoittoon yltänyt mieskoripalloilija.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ammattilaisuraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ammattilaisuraansa Anthony pelasi yliopistokoripalloa Syracusen yliopiston joukkueessa. Vuonna 2003 hän oli johdattamassa Orangemen-ryhmää NCAA:n I-divisioonan mestaruuteen. Syracuse voitti mestaruusturnauksen loppuottelussa Kansasin yliopiston joukkueen pistein 81–78, ja Anthony teki ottelussa kaksikymmentä pistettä ja otti kymmenen levypalloa. NCAA-turnauksen päätteeksi hänet nimettiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi (Most Outstanding Player). Valinnan tekee vuosittain uutistoimisto Associated Press. Anthony oli ensimmäisellä ja ainoalla yliopistokaudellaan muun muassa joukkueensa paras pistemies ja eniten levypalloja ottanut pelaaja.[4]
NBA-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Denver Nuggets varasi Anthonyn NBA:han numerolla kolme vuoden 2003 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Jo ensimmäisellä NBA-kaudellaan, 2003–2004, hän oli joukkueensa paras pistemies tehtyään yhteensä 1 725 pistettä 82 runkosarjaottelussa, keskimäärin 21 pistettä ottelua kohden. Levypalloissa hän sijoittui Nuggetsin sisäisessä tilastossa kolmanneksi Marcus Cambyn ja Nenên jälkeen. Hänet nimettiin kuudesti, runkosarjakauden joka kuukautena, NBA:n läntisen konferenssin kuukauden tulokkaaksi ja vuoden tulokas -äänestyksessä hän sijoittui toiseksi Cleveland Cavaliersin LeBron Jamesin jälkeen[5]. Hänet nimettiin myös tulokkaiden tähdistökentälliseen. Anthonylla oli suuri rooli Nuggetsin nostamisessa jälleen pudotuspelijoukkueeksi, sillä ennen vuotta 2004 Nuggets pelasi pudotuspeleissä edellisen kerran vuonna 1995[6]. Joukkue putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Minnesota Timberwolvesille[7].
Anthony oli viemässä Nuggetsia pudotuspeleihin myös toisella runkosarjakaudellaan, jolla hän teki keskimäärin 20,8 pistettä ottelua kohden, yhteensä 1 558 pistettä 75 ottelussa. Nuggets putosi jälleen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, tulevaa mestaria San Antonio Spursia vastaan. Kaudella 2005–2006 Anthony paransi selvästi tahtiaan aiempiin kausiin nähden. Hänen runkosarjan pistekeskiarvonsa oli 26,5 (pisteitä 80 ottelussa yhteensä 2 122), kahdeksanneksi paras NBA:n tilastossa. Hän johdatti seuransa pudotuspeleihin myös keväällä 2006, mutta Nuggetsin pudotuspelitaival katkesi ensimmäisellä kierroksella.
Kaudella 2006–2007 Anthony saavutti sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä NBA-uransa tuohon mennessä parhaat pistekeskiarvot. Runkosarjassa hänen keskiarvonsa oli 28,9 (yhteensä 1 881 pistettä 65 ottelussa) ja pudotuspeleissä 26,8 (134 pistettä viidessä ottelussa). Hänen runkosarjan pistekeskiarvonsa oli tuolla kaudella NBA:n toiseksi paras Los Angeles Lakersin Kobe Bryantin keskiarvon 31,6 jälkeen ja pudotuspeleissä kolmanneksi paras Bryantin ja Washington Wizardsin Antawn Jamisonin keskiarvojen jälkeen. Joulukuussa 2006 Anthony sai 15 ottelun pelikiellon lyötyään vastustajajoukkueen pelaajaa Mardy Collinsia kasvoihin ottelussa New York Knicksiä vastaan. Samassa ottelussa kentältä ajettiin ulos yhteensä kymmenen pelaajaa, viisi Nuggets-pelaajaa ja viisi Knicks-pelaajaa, ja pelikiellon sai myöhemmin seitsemän pelaajaa.[8] 18. helmikuuta 2007 Anthony pelasi ensimmäistä kertaa NBA:n tähdistöottelussa, johon hänet ja Josh Howard valittiin Yao Mingin ja Carlos Boozerin jouduttua jäämään pois loukkaantumisten vuoksi.[9] Myöhemmin hän on pelannut NBA:n tähdistöottelussa yhdeksästi, vuosina 2008 ja 2010–2017[2]. Nuggets eteni myös keväällä 2007 pudotuspeleihin, mutta putosi jatkosta ensimmäisellä kierroksella voitoin 1–4 tulevaa mestaria San Antonio Spursia vastaan.
Anthonyn pistekeskiarvo oli Denver Nuggetsin paras joka kausi kautta 2007–2008, jolla hänen edelleen sijoittui Allen Iverson, lukuun ottamatta. Hän teki tuolla kaudella keskimäärin 25,7 pistettä ottelua kohden, ja teki sen uransa suurimmalla onnistumisprosentilla, 49,2. Hänen levypallojen keskiarvonsakin oli hänen uransa huippua, 7,4 per ottelu. Nuggets selvitti tiensä hädin tuskin vuoden 2008 pudotuspeleihin, Golden State Warriorsin ohi, mutta putosi ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Lakersia vastaan voitoin 0–4.
Kaudella 2008–2009 Anthony saavutti George Gervinin NBA-ennätyksen eniten pisteitä yhden neljänneksen aikana tehneenä pelaajana tehtyään 10. joulukuuta 2008 33 pistettä Minnesota Timberwolvesia vastaan pelatun ottelun kolmannella neljänneksellä. Hän teki ottelussa kaikkiaan 45 pistettä 80 prosentin tarkkuudella.[10] Kaudella 2008–2009 Anthony teki 1 505 pistettä 66 runkosarjaottelussa, keskiarvolla 22,8. Nuggets voitti 82 runkosarjaottelusta 54, sijoittuen toiseksi lännessä Los Angeles Lakersin jälkeen.
Anthony mursi oikeasta kädestään luun 4. tammikuuta 2009 Nuggetsin pelatessa Indiana Pacersia vastaan. Arvioitu paranemisaika oli 3–4 viikkoa ja hän palasikin Nuggetsin riveihin 30. tammikuuta 2009. Kevään 2009 pudotuspeleissä Nuggets viimein selvitti tiensä läpi ensimmäisen kierroksen, voittaen New Orleans Hornetsin 4–1. Tämä oli Anthonyn kuuden vuoden uran aikana ensimmäinen kerta. Nuggets voitti myös toisella kierroksella vastaan asettuneen Dallas Mavericksin 4–1. Kolmannessa pelissä Dallasia vastaan Anthony ratkaisi pelin heittäen viimeisellä sekunnilla kolmen pisteen heiton tilanteessa 103–105. Denver Nuggets eteni lännen finaaliin, jossa he kuitenkin hävisivät Los Angeles Lakersille voitoin 2–4.
Anthony teki Denver Nuggetsissa pelatessaan, seitsemän ja puolen kauden aikana, kaikkiaan 13 970 pistettä pelattuaan 564 runkosarjaottelua. Hän on kautta aikain kolmanneksi eniten pisteitä Nuggetsin riveissä tehnyt pelaaja Basketball Hall of Fameen valittujen Alex Englishin ja Dan Isselin jälkeen.
Anthony siirtyi helmikuussa 2011 New York Knicksiin suuressa pelaajakaupassa. Hänen lisäkseen Knicksiin siirtyivät Chauncey Billups, Renaldo Balkman, Anthony Carter ja Shelden Williams, kun Nuggets sai Raymond Feltonin, Wilson Chandlerin, Danilo Gallinarin ja Timofei Mozgovin, kolme varausvuoroa sekä kolme miljoonaa dollaria.[11]
24. tammikuuta 2014 Anthony teki ottelussa Charlotte Bobcatsia vastaan henkilökohtaisen piste-ennätyksensä ja Knicksin uuden seuraennätyksen, 62 pistettä.[12] Anthony pelasi Knicksissä kaikkiaan seitsemällä kaudella, kauden 2016–2017 loppuun,[2] ja on seuran historian seitsemänneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja[13]. Runkosarjakaudella 2012–2013, jolla hän pelasi 67 ottelua, hänen pistekeskiarvonsa 28,7 oli koko liigan paras.[2] Saman kauden pudotuspeleissä hänen pistekeskiarvonsa 28,8 oli liigan toiseksi paras Kevin Durantin keskiarvon 30,8 jälkeen.[14] Knicks eteni pudotuspeleihin Anthonyn kolmella ensimmäisellä kaudella ja menestyi parhaiten juuri vuonna 2013, jolloin se eteni kahdeksan parhaan joukkoon, pudotuspelien toiselle kierrokselle. Sittemmin joukkue jäi neljästi peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle.[15]
Syyskuussa 2017 Anthony siirtyi Oklahoma City Thunderiin pelaajakaupassa, jossa Knicks sai vaihdossa kaksi pelaajaa, keskushyökkääjä Enes Kanterin ja laitahyökkääjä Doug McDermottin, sekä yhden varausvuoron, varaustilaisuuden 2018 toiselta kierrokselta.[16] Heinäkuussa 2018 Atlanta Hawks osti Anthonyn,[1] joka ei kuitenkaan ehtinyt pelata seurassa vaan siirtyi samana kesänä Houston Rocketsiin.[17]
Tammikuussa 2019 Anthony myytiin Chicago Bullsiin, joka kuitenkin suunnitteli hankkiutuvansa eroon Anthonystä peluuttamatta tätä.[18] Marraskuussa 2019 hän teki sopimuksen Portland Trail Blazersin kanssa ja pelasi NBA:ssa ensi kertaa yli 12 kuukauden tauon jälkeen. Toukokuussa 2023 Anthony ilmoitti lopettavansa koripallouransa. Anthony ei ollut pelannut NBA:ssa yli vuoteen ennen ilmoitustaan virallisesta lopettamisesta. [19]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Yhdysvallat
| |||
| Miesten koripallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | ||
| Kultaa |
Lontoo 2012 | ||
| Kultaa |
Rio de Janeiro 2016 | ||
 Pronssia |
Ateena 2004 | ||
| MM-kilpailut | |||
| Pronssia |
Japani 2006 | ||
| Amerikan-mestaruuskilpailut | |||
| Kultaa |
Yhdysvallat 2007 | ||
Anthony on edustanut Yhdysvaltain koripallomaajoukkuetta aikuisten arvokilpailuissa vuodesta 2004 lähtien. Hän pelasi tuona vuonna Ateenan olympialaisissa, joissa joukkue voitti pronssia. Hän oli osa pronssille jäänyttä joukkuetta myös maailmanmestaruuskilpailuissa 2006, jotka pelattiin Japanissa. Hän on ollut voittamassa kultaa Amerikan-mestaruuskilpailuissa 2007, Pekingin olympialaisissa 2008, Lontoon olympialaisissa 2012 sekä Rio de Janeiron olympialaisissa 2016.[20][21][3]
Anthonyn valinta Yhdysvaltain olympiajoukkueeseen vuonna 2016 teki hänestä ensimmäisen neljästi Yhdysvaltain olympiajoukkueeseen valitun mieskoripalloilijan.[22] Yhdysvallat voitti turnauksessa kultaa, ja Anthonysta tuli näin ensimmäinen ja vuoteen 2016 mennessä ainoa kolme olympiakultaa voittanut mieskoripalloilija. Hän lopetti maajoukkueuransa Rion kisojen jälkeen.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anthonyn isä, jonka mukaan hänet on nimetty, oli puertoricolainen ja hänen äitinsä Mary on afroamerikkalainen. Hänen isänsä Carmelo Iriate kuoli Anthonyn ollessa kaksivuotias ja hänen äitinsä kasvatti hänet yksinhuoltajana. Anthony syntyi ja eli ensimmäiset elinvuotensa Brooklynissä New Yorkissa ja nuoruutensa hän asui Baltimoressa Marylandissa, jonne hänen perheensä muutti Carmelon ollessa kahdeksanvuotias.[23]
Anthony avioitui heinäkuussa 2010 televisiojuontaja Alani ”La La” Vazquezin kanssa.[24] Heillä on yksi yhteinen lapsi, maaliskuussa 2007 syntynyt poika Kiyan.[25]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Carmelo Anthonyn verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Anthonyn pelaajaprofiili NBA:n verkkosivuilla (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ellentuck, Matt: Thunder trade Carmelo Anthony to the Hawks for Dennis Schroder, but Melo won’t be in Atlanta for long Sbnation. 19.7.2018. Viitattu 20.7.2018.
- ↑ a b c d Carmelo Anthony Basketball-Reference.com. Arkistoitu 22.10.2021. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Carmelo Anthony: No N.B.A. Title, but Lots of Olympic Gold The New York Times. 25.9.2017. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ DeCourcy, Mike: Fresh-squeezed orangeman: Carmelo Anthony carries Syracuse to its first NCAA championship and proves to have the juiciest game of any college freshman—ever. The Sporting News, 14.4.2003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ LeBron James wins NBA Rookie of Year InsideHoops.com. 20.4.2004. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Carmelo's 24 and 10 pace rout ESPN.com. 24.4.2004. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Wolves End Playoff Drought NBA.com. 30.4.2004. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Suspensions total 47 games from Knicks-Nuggets fight ESPN.com. 20.12.2006. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Howard, Anthony To Replace Yao, Boozer NBA.com. 9.2.2007. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Melo scores NBA record 33 in quarter as Nuggets cruise ESPN.com. 10.12.2008. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Knicks, 'Melo get their wishes with blockbuster deal National Basketball Association. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Anthony teki upean piste-ennätyksen - "Tämä on uskomatonta" YLE Urheilu. Viitattu 25.1.2014.
- ↑ New York Knicks Career Leaders Basketball-Reference.com. Arkistoitu 21.9.2022. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ 2013 NBA Playoffs Summary Basketball-Reference.com. Arkistoitu 20.6.2013. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ New York Knicks Basketball-Reference.com. Arkistoitu 6.1.2010. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Begley, Ian: Carmelo Anthony officially a member of Thunder ESPN.com. 25.9.2017. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Wojnarowski, Adrian: Carmelo Anthony signs deal with Rockets 13.8.2018. ESPN. Viitattu 28.10.2018. (englanniksi)
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-10608822
- ↑ Lopez, Andrew: Stats aside, Carmelo Anthony, Trail Blazers encouraged by season debut 19.11.2019. ESPN. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Carmelo Anthony USABasketball.com. Arkistoitu 8.8.2012. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Zillgitt, Jeff: USA men survive Spain to win basketball gold medal USATODAY.com. 12.8.2012. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Melo Named to USA Team, 1st to Be Selected to Four Olympic Teams NBA.com/Knicks. 27.6.2016. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Maese, Rick: Ever close to home – Wherever he goes, Carmelo Anthony cherishes Baltimore. Baltimore Sun, 7.8.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2011. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ziegbe, Mawuse: Carmelo Anthony, La La Vazquez Throw Star-Studded New York Wedding MTV.com. 12.7.2010. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Margaret, Mary: LaLa Vazquez Has a Boy with NBA's Carmelo Anthony People.com. 7.3.2007. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carmelo Anthony Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
