Blaga Dimitrova
| Blaga Dimitrova | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1922 Bjala Slatina |
| Kuollut | 4. toukokuuta 2003 Sofia |
| Ammatti | kirjailija |
Blaga Dimitrova (bulg. Блага Димитрова, 2. tammikuuta 1922 – 4. toukokuuta 2003) oli bulgarialainen kirjailija ja maan kommunistihallinnon aikainen toisinajattelija. Dimitrova toimi lyhyen aikaa tammikuusta 1992 kesäkuuhun 1993 myös maansa varapresidenttinä Želju Želevin presidenttikaudella.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blaga Dimitrova syntyi 2. tammikuuta 1922 Bjala Slatinassa ja hän varttui nuoruutensa Veliko Tărnovossa. Lopulta hän lähti opiskelemaan slavistiikkaa Sofian yliopistolle maan pääkaupunkiin. Dimitrova valmistui vuonna 1945 ja jatkoi opintojaan Neuvostoliitossa ensin Maksim Gorkin kirjallisuustieteen instituutilla Moskovassa ja sittemmin Pietarissa. Valmistuttuaan Pietarista tohtoriksi hän alkoi työskennellä tehden lapsille ja nuorille suunnattuja aikakausijulkaisuja, sekä populaaritieteen teoksia. Dimitrova osasi puhua sujuvasti paitsi useita slaavilaisia kieliä, mutta mtös ruotsia, saksaa ja vietnamia. Hän käänsikin bulgariaksi klassista runoutta ja esimerkiksi Adam Mickiewiczin teoksen Pan Tadeusz. Ajoittain hän kirjoitti myös omia runojaan.[1]
Omaan runouteensa Dimitrova alkoi keskittyä hänen ajautuessaan kauemmaksi sosialistisesta realismista. Hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa oli Lirika eli vapaasti kääntäen "Lyriikat" vuodelta 1959. Vuodet 1966–1972 Dimitrova vietti asuen Vietnamissa maassa käytävän sodan aikaan toimien rauhanliikkeessä. Vuonna 1969 hän oli myös osallistunut kommunistiseen Maailman rauhanneuvoston kokoukseen Berliinissä ja vastaavaan tapahtumaan Moskovassa vuonna 1971. Kommunistiseen rauhanliikkeeseen osallistumisen ohella hänen kirjallinen tyylinsä alkoi kuitenkin muuttua virallisesti hyväksytyn kirjallisen tyylin vastaiseksi. Tämä näkyy esimerkiksi teoksessa Lavinata ("Lumivyöry") vuodelta 1971. Dimitrovalla alkoi samalla olla myös yhä suurempia vaikeuksia saada julkaistuksi töitään, minkä lisäksi hän herätti julkistakin kritiikkiä. Kritiikin kohteeksi joutui esimerkiksi Dimitrovan yhdessä miehensä Jordan Vasilevin kanssa kirjoittama Elisaveta Bagrjanan elämäkerta. Teoksen kolmannen niteen julkaisu kiellettiin. Vuonna 1981 kiellettiin myös Dimitrovan romaani Liceto.[1]
Suurin piirtein 1980-luvun puolivälissä oli syntynyt bulgarialaisten oppineiden ryhmä, joka vaati kattavia poliittisia uudistuksia. Dimitrovasta tuli ryhmän toimija. Hän kritisoi esimerkiksi hallinnon pyrkimyksiä pakkobulgarialaistaa Bulgarian turkkilaiset. Hänen teoksensa Ime vuodelta 1985 kertoo aiheesta. Vuonna 1988 Dimitrova liittyi Želju Želevin Sofian yliopistolla perustamaan glasnostia ja perestroikaa kannattaneeseen ryhmään. Kun seuraavana vuonna järjestettiin bulgarialaisten kirjailijoiden kokous, Dimitrova kritisoi kovaäänisesti kollegoidensa hiljaisuutta Todor Živkovin johtaman Bulgarian hallinnon sortotoimien aikana.[1]
Dimitrova oli saanut toiminnallaan suurta kansansuosiota. Kommunistihallinnon lopulta kaatuessa Bulgarian presidentiksi nousi tammikuussa 1992 Želju Želev ja Dimitrovasta tuli Bulgarian varapresidentti. Dimitrova tosin erosi tehtävästään jo 30. kesäkuuta 1993 mainiten varapresidentin olevan kyvytön virkansa puolesta vaikuttamaan maan asioihin. Päätöksen taustalla oli myös Dimitrovan yhteydet oikeistolaiseen Demokraattisten voimien liittoon. Sittemmin Dimitrova lukeutui maan johtaviin oppineisiin. Hän julkaisi bulgariaksi länsimaisia artikkeleja, sekä omia runollisia filosofisia esseitään. Dimitrova kuoli Sofiassa 4. toukokuuta 2003.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 200-201. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
