Batleika

Batleika

Mikhail Blištš. Valkovenäläinen teatteri Batleika. 1959

Batleika Valko-Venäjän postimerkissä.

Batleika (valkoven. батлейка), myös betleika, (valkoven. бетлейка) on Valko-Venäjällä 1500-luvun alusta lähtien keskiluokan ja talonpoikien piireissä laajalti levinnyt perinteinen kansannukketeatteri panoraamalaatikossa tai -kaapissa.

Slaavilaisten kansojen historian, kulttuurien, perinteiden ja vakaumuksien ominaispiirteisiin liittyvästi tällä alun perin jouludraamaa esittävällä muinaisella nukketeatterilla on monia valkovenäläisiä kansallisia nimiä kuten batleamka (syntymäpaikka) (valkoven. батлеэмка), bethlehem (valkoven. віфлеем), vjartep (seimi) (valkoven. вяртэп), jagornyi (rosoinen) (valkoven. ягорый), gerody (sankarit) (valkoven. героды), zvjazda (tähti) (valkoven. звязда), ostmejika (valkoven. остмэйка), tri krulja (kolme kierrosta) (valkoven. три круля), kukolniki (nukketeatterit) (valkoven. кукольники), ralešniki (valkoven. ралешники), štšapaniki (valkoven. шчапаники), jaselka (seimi) (valkoven. яселка), joista žlobia (punaniska) (valkoven. жлоб) pidetään epäsopivimpana nimenä tälle esteettiselle näytelmälle. Valko-Venäjän alueilla, jotka rajoittuvat Puolaan, käytetään nimitystä šopka (jouluseimi) (valkoven. шопка), johtuvasti puolankielisestä sanasta szopka eli seimi. Koska teatterin historia liittyy jouluun ja ”batleika” t. ” betleika” tarkoittaa suomeksi ”syntymää”, perinteisesti jokainen esitys alkoi uskonnollisella juonella, useimmiten tarinalla Jeesus Kristuksen syntymästä ja kuningas Herodeksesta, jonka tapahtumat veivät Betlehemiin, ja jossa päärooleissa olivat Maria ja hänen vauvansa.

Batleika on Valko-Venäjän varhaisin lavataidelaji, sen juuret yltävät sekä esikristillisiin (pakanallisiin) että kristittyihin uskontoihin. Batleikan panoraamalaatikon lavasteilla ja nukke-esityksillä välitettiin sekä kristityn että pakanallisen maailman käsitys, annettiin tragikoominen arvio elämästä ja kanoniset juonet niin Vanhasta kuin Uudesta testamentista, apokryfisesti käsitelleinä ja arkielämän törmäyksiin mukautettuina. Joidenkin mukaan batleika heijasti ja mallinsi eri aikakausien maailmanjärjestyksen ideoita, yhdisti rituaali-, taikuus- ja mysteeriesitykset karnevaaliteatteriin, saarnausteatterin saarnaa hylkäävän, uskonnollisen maalliseen teatteriin, käsikirjoitetun näytelmän improvisaatioon. Batleikaa pidettiin sosiokulttuurisena ilmiönä, joka liittyi jokapäiväiseen elämään ja filosofiaan, perinteisiin ja vakaumuksiin. Porvariston mielestä batleikan kanssa kulkeminen oli amatööriharrastus ja keino lisätulojen saantia varten.

Batleikan syntyminen

Joidenkin lähteiden mukaan varhaisimmat esimerkit nukketeattereista, seimikokoelmista ja batleikasta tulivat muinaisesta Kreikasta. Batleikan synty ja kehitys liittyvät ensisijaisesti uskontoon, jolloin ensin oli pakanallisuus ja myöhemmin kristinusko. Kristillinen kirkko olemassaolonsa ensimmäisinä vuosisatoina hylkäsi kaiken pakanallisen taiteen kuin syntisen toiminnan, jolta tämä nukketeatteri säästyi. Siihen aikaan batleikat olivat luultavasti staattisia, kiinteitä seimiasetelmia nukkeineen eli ns. jaselkkoja, jossa maisemamaton taustalle asetetut monihahmoiset nukkekoostumukset kuvasivat Betlehemiä, taimitarhoja ja Jeesusvauvaa. Härkä ja aasi nojasivat seimen seinään, lähemmäs Neitsyt Mariaa ja Josephia. Tämä aihe ei ollut ainoa kirkon panoraamoissa, esitelmiä oli myös Aatamin ja Eevan kohtalosta, kuninkaan Heroksen määräämästä vauvojen tappamisesta, ristiinnaulitsemisesta jne. Tämä perinne juurtui lopullisesti 400-luvulla, paavi Sixtus III: n aikana, jolloin länsimaiset munkit yhä enemmän alkoivat ylläpitää niitä esitelmiä edistämään kristillistä opetusta. Varhaisen keskiajan 1200-luvulla Tuomas Akvinolainen ja Bonaventura hyväksyivät nukketeatterit pitäen niitä ”turvallisina viihteinä jumalallisille sieluille”. Joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1223 (t. 1233) Franciscus Assisilainen oli esitellyt panoraaman Kristuksen syntymästä, jolloin veistoksellisia kuvia saattoi siinä samassa laatikossa kantaa harteilla ja kuljettaa kylästä kylään. Paikan päällä laatikon etuseinä poistettiin paljastaessa maiseman paimenten, metsästäjien ja kolmen kirkon kanssa. Tämän pienen kantamuksen syvennyksessä oli seimi, jossa Neitsyt Maria piti sylissään vastasyntynyttä Kristusta, ja heidän yläpuolella näkyi tähtiä ja enkeleitä. Poikalapset lauloivat: "Täällä Kristus on tullut, ottanut pois syntimme ..." Näytelmän esittäjä selitti, mitä laatikossa näkyy, ja sitten pojat lauloivat taas kerran. Esityksen päättivät kolme viisasta miestä tuomisineen.

Joulupanoraamoja oli 1400-luvun alussa, mm. Lyypekissä vuonna 1437, samoin kuin monissa Ranskan kaupungeissa ja muuallakin maan laitamilla, joissa fransiskaaniveljestön saarnaajat matkustivat, mukana joulua kuvaavat nuket, ja pitivät esityksiä yksinomaan raamatullisilla aiheilla. Samoin oletetaan, että jaselka saapui ensin Puolaan ja sitten Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Venäjälle. Ajan kuluessa "kaapissa" olevien kuvakkeiden sijaan ilmestyi veistettyjä veistoksia, jotka puolestaan alkoivat liikkua yksinkertaisen mekanismin, pyörien tai lankojen avulla, joihin hahmot kiinnitettiin. Valko-Venäjälle batleika-teatteri saapui Puolasta ja Ukrainasta 1500-luvun alussa ja tästä juurtuneesta taidemuodosta ja uskonnollisesta instrumentista tuli vähitellen lasten ja aikuisten suosikkiharrastus. Liikkumattomat nukketeatterit, joista batleikat olivat saaneet alkunsa, eivät hävinneet, vaan pysyivät Valko-Venäjän ja muiden kansojen kulttuurissa.

Myöhemmin ilmestyi koomisia päivittäisistä aiheista välinäytöksiä vuorotellen kanonisten kohtausten kanssa. Ajan myöten batleikassa yhdistettiin uskonnollista mystiikkaa ja arjen realismia, jumalanpalvelusta ja jumalanpilkkaa. Ohjelmistoon alettiin ottaa kirkollisten pääesityksien jälkeen yleensä lyhyitä satiirisia juttuja tavallisesta valkovenäläisestä talonpojasta, hyväntuulinen hösöttäjästä, jonka ovela ja ystävällinen huumori johti huipentumiseen ja lopulta onnelliseen loppuun. Koska maalliset hahmot ja tapahtumat olivat tuttuja, ymmärrettäviä ja tunnistettavissa, oli maallinen ohjelmisto suositumpi. Yleensä ne oli humoristisia kohtauksia, joissa painotettiin poliittisia ja sosiaalisia tapahtumia, sankarit puhuivat täällä omasta puolestaan ja useimmiten monologin muodossa. Vuoropuheluesitykset kuvasivat jokapäiväistä arkea, joissa oli joskus sosiaalinen painopiste. Hyvien ja pahojen voimien välinen antagonismi sekä ihmisten vuorovaikutukset tekivät batleikasta kansallisen lavataiteen, joka pyrki säilyttämään tavallisen näyttämön menestyskappaleiden ja kansankertomuksien varantoa satiirisista lääkäreistä-šarlataaneista, ilkeistä maanomistajista, kreiveistä ja ahneista kauppiaista, vastakohtina yleviä sankareita, epäitsekkäitä rosvoja ja uhrautuvia nuoria naisia. Esityksiä usein järjestettiin käsityöpajojen yhteydessä suurten messujen ja pyhien aikana.

Batleika-panoraamalaatikko tehtiin noin 3 mm paksuisesta vanerista, siinä olivat puiset reunat ja sitä valmistaessa säilytettiin sen muinaiset tyypilliset piirteet ja värillisellä paperilla koristelu. Muinaisina aikoina laatikot tehtiin melko isot ja nukkeja liikutettiin alhaalta laatikon pohjassa olevien aukkojen kautta tai lattiassa olevia rakoja pitkin. Käytössä olivat oljista ja paperista, geometrisesti valmistetut nuket kaiverruksineen ja kirjontoineen. 1700-luvulla perinteisessä kansannukketeatterissa pyrittiin realistiseen vaikutelmaan ja lavasteiksi tehtiin mielivaltaisen kokoinen talo, joka saattoi olla pienen yöpöydän kokoinenkin. Etuseinä tehtiin kankaasta, joka putosi ja nousi kuin teatterin esiriippu. Käytettiin sivukatteita ja taustakuvia, taustalla maalatut tähdet, ikkunat tai ristit. Taiteellisten metafoorien joukossa oli kellotorni, josta kellonsoitto ilmoitti esityksen alkamisen, ja kirkon ikonostaasin sekä seinämaalauksien jäljitelmä.

Yksikerroksisia batleikoja varten nuket kiinnitettiin puisiin tai metallisiin sauvoihin, joiden avulla niitä ohjattiin ylhäältä. Käytössä oli litteitä varjoteatteria varten, myös langoissa riippuvia tai käsi- ja hansikas- sekä sätkynukkeja. Nuken varsi ja runko olivat yleensä pehmeää puuta, täytteenä käytettiin villaa, riepuja tai paperia, vaatetukseen kirkkaita kankaita, nahkaa, samettia ja brokaattia. Jokaisella nukella olivat piirteensä, esimerkiksi kuningas Herodeksen pää tehtiin irrotettavaksi, koska sen piti tulla irti näytelmän lopussa. Yleensä nuket olivat pituudeltaan keskimäärin 23 - 27 cm, mutta oli jopa 35 cm kokoisia tavallaan esittämään konnia. Näytelmillä oli musiikillinen säestys ja taustalla soivat lauluille lisäksi joskus pelkkä soitinmusiikki. Yleensä soitettiin viulua, dulcimeria, huilua, tamburiinia ja haitaria. Koko esitys kesti kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin tekstistä ja musiikillisesta säestyksestä riippuen. Näytelmässä mukana saattoi olla jopa 40 henkilöä. Teatterin erityispiirteenä oli, että avainrooli tekstin rakentamisessa kuului sävellyksien säestykselle ja tärkeä draamassa oli valmiiden tunnettujen henkisten kansanrunojen ja -laulujen käyttö. Myös symboliikan paikalla oli oma erityinen osuus, jossa yleensä ”paratiisi” oli ylemmän tason tai kerroksen vasemmalla puolella ja “helvetti” alemman oikealla puolella. Nukketeatterit ja mukana olevat muusikot ja kuoro menivät talosta taloon tai järjestivät esityksiä kauppakeskuksissa. Kyläläiset yhdistivät esitykset tiiviisti joulurituaaliin, joita seurattiin kynttilänpäivään saakka, mutta kaupungeissa teatterit saattoivat kiertää ympäri vuoden, yleensä viranomaisten kutsusta käsityöpajojen tiloissa suurten torimarkkinoiden tai pyhien yhteydessä.

Tyypillisimmät batleikat Valko-Venäjällä

Valko-Venäjän tyypillisimmät batleikat olivat:

• yksikerroksisia, jolloin ne muistuttivat valkovenäläisen talonpojan taloa ja lavasteet olivat melko vaatimattomia sekä yksinkertaisen näköisiä, että yleisön huomio ei herpaantuisi lavalla tapahtuvasta toiminnasta. Tällaisen teatterin ohjelmisto koostui yleensä tarinoista Kristuksen syntymästä ja maagilaisten palvonnasta.

• kaksikerroksiset batleikat liikkuvilla nukeilla olivat käytössä Polesian alueella, mm. kaupungeissa Bobruisk, Mazyr ja Kapatkievičy. Tämäntyyppinen batleikalaatikko oli iso, usein yli kahden metrin korkuinen, ja rakennelmalla oli yhdestä kolmeen kupolia. Yläkerta esitti taivasta, siinä pidettiin raamatullisiin teemoihin liittyviä näytöksiä. Keskellä oli kultapaperilla koristeltu alkovi, jossa oli kaukalo ja siinä Jeesus-vauva. Alemman kerroksen "maa" oli vaatimattomampi, siinä oli Herodeksen palatsi ja valtaistuin. Tällä kerroksella saattoi esiintyä myös paholaisen pää "helvettiin" johtavan symbolisen sisäänkäynnin kohdalla.

• 1800-luvun loppupuolella Minskin alueella jaettiin kaksikerroksinen batleika erityisellä pyöreällä, neliömäisellä tai kuusikulmaisella tornilla, jossa olivat ovet.

• varjoteatterin periaatteella batleikan löytöpaikkana oli Suražin ja Veližin kaupungit Vitebskin provinssissa. Tämäntyyppisessä teatterissa yhdistyivät yksikerroksisen batleikan ja varjoteatterin ominaispiirteet. Se näytti kolmikupoliselta kirkolta ja näyttämö oli öljytyn paperin peitossa. Kupolit sisälsivät metallirenkaita näytelmään osallistuneine sankarieineen sekä kynttilän, niin että esitelmää varten avattiin ikkunaluukut, sytytettiin kynttilä ja pyöritettiin renkaita näytelmän juonelle vastaavasti.

• batleika läpinäkyvillä koristeilla, jotka muuttuivat esityksen aikana, oli yleistä Valko-Venäjällä XIX-luvun lopussa ja XX alussa. Se oli yksinkertainen kahteen osaan jaettu laatikko, joissa jokaisessa kaksi kerrosta, ja jonka yläosassa oli kaksi kukkoa. Sen mitat olivat noin 1,5x1,5m. Laatikko valaistaan kynttilöillä, jotka sijaitsivat batleikan reunoilla, ja ne vuorostaan valaisivat silkkipaperille maalattuja läpinäkyviä maisemia.

Näille lisäksi Mogilevissa oli laajalti levinnyt kolmitasoinen batleika, jossa käytettiin käsinukkeja ja marionetteja. Niissä ylimmän kerroksen taivaalle ja alimman helvetille lisäksi oli keskimmäinen kerros välinäytöksiä varten.

Yleisin Valko-Venäjän alueella oli kaksikerroksinen batleyka yksinkertaisilla koristeilla. Suurten kaupunkien lisäksi nukketeatterit myös kiersivät maaseutua ja syrjäisissä kylissä. Nukketeatteri oli ensisijaisesti aikuisten huvia vuoteen 1858 saakka, jolloin nukketeatteriin tuotiin satu ja nukketeatterimestarit esiintyivät lapsille. XIX-luvun lopulla ja XX-luvun alkupuolella valkovenäläisellä batleikalla oli perheen perinteitä. Kuorossa oli sekä lapsia että aikuisia tai tuotantoon osallistui pieni musiikillinen yhtye, joka koostui usein batleikaperheen jäsenistä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kehittyi batleikateatteri, jonka näytelmiin osallistuivat ”elävät” näyttelijät.

Batleikat kiersivät 1900-luvun alkuun saakka. Lokakuun vallankumouksen jälkeen nämä kansalliset nukketeatterit alkoivat vähentyä, johon vaikutti kommunistisen puolueen ja kirkon välinen piirteiltään erilainen maailmankatsomus. Neuvostoliiton vuosina tämän teatterin juonta pidettiin joko liian rohkeana ja kiistanalaisena tai omituisesti epäselvänä. Viimeisimmät nauhoitetut näytelmät pidettiin Slutskin alueella 1960-luvun alkupuolella. Nykyään muutama harrastaja elvyttää tätä kansallista nukketeatteria. Vuonna 1989 Galina Žarovina perusti Grodnon alueen Mir-kaupunginkylässä museon ja teatteristudion "Batleika".

• 
  Jeesuksen syntymäkirkko Betlehemissa
• 
  Pyhä arkkienkeli Gabrielin kirkko Nasaretissa
• 
  Pyhän Marian haudan kirkko Jerusalemissa
• 
  Aleksandrovskoe maalaistalo Jerusalemissa
• 
  Batleika -nuket