Attribuutti (taidehistoria)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ignaz Hillebrandt, Pyhä Andreas 1721. Teoksen leijona on Pyhän Markuksen attribuutti.

Attribuutti (lat. attributum>attribuere = liittää johonkin, omistaa jollekin) tai tunnuskuva on esine tai käsite, joka liitetään henkilön tai allegorisen käsitteen yhteyteen tämän tunnistamiseksi. Keskiajan taiteessa attribuutit olivat tärkeitä pyhimysten ja personifioitujen käsitteiden tuntomerkkeinä. Attribuutti eroaa symbolista siten, että sillä ei ole tavallisesti esineellisen merkityksen lisäksi vertauskuvallista merkitystä. [1] Attribuutit ovat tärkeitä myös esimerkiksi muotokuvissa.

Attribuutit ovat yleisiä uskonnollisessa taiteessa. Esimerkiksi Neitsyt Marian attribuutti saattaa olla valkea lilja, tai arkkienkeli Mikaelin haarniska, kuoleman viikate tai tiimalasi. Sama esine voi tilanteesta riippuen liittyä eri henkilöön ja samalla pyhimyksellä voi olla useita erilaisia attribuutteja. Keskiajan lopulla vakiintui tiukka attribuuttijärjestelmä. [2]

Uskonnollisten hahmojen lisäksi myös myyttisillä tai historiallisilla henkilöhahmoilla saattaa olla attribuutteja. Attribuutteja ovat Pyhän Pietarin avaimet, Pyhän Katariinan pyörä, Vulkanuksen alasin tai Kupidon jousi. Niitä voidaan käyttää emblemaattisesti - esimerkiksi Pyhä Katariina voidaan esittää nojaamassa pyörään - attribuutteja voidaan myös käyttää monimutkaisemmin, esimerkiksi siten, että attribuutti ottaa sen kuvaaman henkilön paikan, kuten leijona, joka voi esittää Pyhää Markusta. Tällaisissa tapauksissa attribuutti toimii symbolin tavoin. [3]

Taiteessa olevien attribuuttien, symbolien ja allegorioiden tutkimista kutsutaan ikonografiaksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 42. Otava, 2000.
  2. Taiteen pikkujättiläinen, s. 49. WSOY, 1991.
  3. Paul Duro & Michael Greenhalgh: Essential Art History, s. 49. Bloomsbury, 1992. (englanniksi)