Viikate

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee työkalua. Viikate on myös musiikkiyhtye.
Kansanperinnettä pidetään yllä muun muassa erinäisillä kilpailuilla. Kuvassa viikateniittokilpailut IskelmäNiityt musiikkitapahtumasta kesällä 2009
Mies niittää viikatteella.

Viikate on maataloustyökalu, jolla niitetään heinää, viljaa tai kortetta yms. Viikate koostuu varresta, johon on kiinnitetty terä.

Viikatetta on kahta päälajia: Lyhytvartinen perinteinen suomalainen ja pitkävartinen ruotsalainen malli, joka on pääosin syrjäyttänyt lyhytvartisen.[1]

Uudenaikaisessa viikatteessa varren keskivaiheilla ja joskus päässäkin on kädensijat. Vanhemmissa viikatetyypeissä varsi on lyhyempi ja terän suunnassa käyrä.

Pitkävartisella viikatteella lyödään ainoastaan oikealta vasemmalle. Lyhytvartisella leikataan sekä oikealle että vasemmalle, siten että vasemman ja oikean käden paikkaa vaihdetaan varren päässä suuntaa muutettaessa.[1]

Viikatteen terä on aina käyrä, mutta lyhytvartisessa se on teroitettu molemmilta puolilta lähes samanlaiseksi. Tehtaassa valmistettujen viikatteiden terä on leveämpi kuin kotitekoisten ja niiden ulkosyrjä on käyristetty.[1]

Viikate on sukua sirpille, erona pidempi varsi ja terä. Se syntyi varhaiskeskiajalla Euroopassa. Suomessa viikatteita on pakanuuden aikana haudattu vainajan mukana, kuten muitakin työkaluja ja tarve-esineitä. Nykyisin viikatteen ovat pääosin korvanneet niittokoneet ja muut uudenaikaiset työkalut. Eurooppalaisessa kulttuurissa kuolemaa symboloiva Viikatemies kuvataan viikatteen kanssa.

Viikatetta on aluksi käytetty heinän, myöhemmin myös viljan niittämiseen. Viikatteita on sekä väärävartisia että suoravartisia. Vesiheinän niitossa käytetään vain suoravartista mallia.[1] Muita Suomessa käytettyjä nimiä ovat vikate, vikahde (vikahle, vikahre), viitake ja vikatin. Viikatteista 1900-luvulle tultaessa on käytössä ollut viisi päätyyppiä:[2]

  1. Väärävarsi
  2. Kaksipolvinen väärävarsi
  3. Suora oksavarsi
  4. Kynkkävarsi
  5. Pitkävarsi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d ”Viikate”, Otavan Iso Tietosanakirja 9, s. 1469. Helsinki: Otava, 1967.
  2. Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sanakirja. Piirrokset: Pirkko-Liisa Surojegin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08803-X.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.