Antti Kurtti
| Antti Kurtti | |
|---|---|
.png) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. tammikuuta 1824 Kuusamo |
| Kuollut | 9. heinäkuuta 1895 Tornio |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | liikemies |
| Vanhemmat | Joosef (Juuso) Kurtti ja Anna Kreeta Matintytär Kallunki |
| Puoliso | Cajsa Maria Dahlgren |
| Lapset | Ferdinand Kurth, Evelina Kalm ent. Westergren os. Kurth, Anders Kurth nuorempi |
Antti Kurtti, käytti nimeä Anders Kurth tai Anders Kurt (24. tammikuuta 1824 Kuusamo – 9. heinäkuuta 1895 Tornio) oli 1800-luvun loppupuoliskon pohjoissuomalainen liikemies. Erityisesti hän tuli tunnetuksi sahojen omistajana. Hän hoiti liiketoimiaan pääosin Torniosta käsin.[1]
Antti Kurtti syntyi Kuusamossa Pyhäjärven rannalla Rukatunturin lähistöllä, jossa sijaitsi hänen syntymäkotinsa Kilpelä. Perheen pojista kaksi muutti jo nuorena siirtolaisiksi Amerikkaan. Kaksi jäi kotitilalleen. Veljeksistä Antti ja Matti siirtyivät sitten Tornion seudulle. Aikalaistietojen mukaan Antti Kurtti olisi käynyt jo 16-vuotiaana vuonna 1840 Tornion markkinoilla ja todennut Tornion seudun sopivaksi liiketoimintaan. Hän aloitti uransa kulkukauppiaana kiertäen ympäri Peräpohjolaa. Hän perusti vuonna 1844 kauppaliikkeen Rovaniemelle, ja vuonna 1849 hän osti maatilan Alatornion Raumolta Kuussaaresta. Antti Kurtti asui sitten pysyvästi Torniossa vuodesta 1853 alkaen. Hän oli hetken vuonna 1890 myös Tornion kaupunginvaltuuston jäsen.[2] Hän harjoitti laajaa kauppaa Lapin alueella ostaen muun muassa turkiksia ja myyden kahvia, tupakkaa, sokeria ja ruisjauhoa. Antin asuessa Torniossahänen veljensä Matti hoiti Rovaniemen liiketoimintaa. Nuorin veli Jooseppi muutti Kuusamosta myös Tornioon Kuussaaren tilalle. Antti Kurtti oli aikakautensa tunnetuimpia torniolaisia. Niinpä seudulla samaan aikaan elänyt Kalkkimaan pappi eli Pietari Herajärvi (1830-1885), runojen ja pilkkalaulujen tekijä, teki Antti Kurtista pilkkalaulun, joka on jäänyt elämän jälkipolville:
»Antti Kurtti Kuusamosta Pitkän Liisan poika, joka ei syö muuta kuin fiiliä ja voita»
tai
»Oottako kuulleet Kurtin vertaa - Kurtti on kuulutettu 16 kertaa»
Leimallisesti sahayrittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antti Kurtti osti kaupankäynnillä hankkimillaan varoilla 1860 Ylitornion Tengeliöjoelta Portimokosken eli Kristineströmin vesisahan, joka oli perustettu jo 1760. Kurtti uudisti sahan perusteellisesti vuonna 1865, jolloin siihen asennettiin höyryvoimakoneisto. Matti-veljen pojasta Otto Kurthista tuli tämän sahan hoitaja. Vuonna 1870-1871 käydyn Saksan ja Ranskan välisen sodan seurauksena puutavaran kysyntä nousi merkittävästi. Kristineströmin sahan lankku- ja lautatavara uitettiin lauttoina alas Tornionjokea joen suistoon Röyttään, jossa matkan aikana likaantunut sahattu puutavara puhdistettiin ja tapuloitiin ennen ulkomaille toimitusta.[1] [2]
Nimensä ruotsalaistanut Anders Kurth siirtyi Kuussaaresta Tornion keskustaan Suensaareen ostaessaan Tornion silloisen pääkadun Hallituskadun varrelta, juuri rakennetun Raatihuoneen vierestä uuden talon, jota kutsuttiin sen jälkeen Kurtin taloksi. Lisäksi hän rakennutti kesäasunnokseen huvilan joen rannalle Itäisen Rantakadun varrelle sairaalan viereiselle tontille. Huvilan piirustukset teki arkkitehti Lars Sonck. Se valmistui kuitenkin niin myöhään, että Anders Kurth ei ehtinyt asua siinä ennen kuolemaansa.[1] [3]
Kurtti ja hänen kuolemansa jälkeen jälkeläiset omistivat Kristineströmin sahan vuoteen 1901 saakka, ja lisäksi hän hankki omistukseensa 1875 Ruotsin puolella Haaparannalla sijainneen Salmin höyrysahan. Salmin sahan oston yhteydessä Kurtti muutti myös nimensä ruotsinkieliseen muotoon Anders Kurth. Hänelle ei olisi ollut kuitenkaan ei-ruotsalaisena oikeutta harjoittaa sahatoimintaa Ruotsissa, jonka takia Ruotsin viranomaiset pysäyttivät sahan. Tilanne ratkesi Anders Kurthin eduksi niin, että hän myi sahan muodollisella kaupalla tyttärelleen Evelinalle, joka oli naimisissa ruotsalaisen kanssa. Näin saha saattoi jatkaa toimintaansa.[1] [2]
Vuonna 1870 Kurtti oli ostanut lisäksi Rovaniemellä sijainneen Sinetän vesisahan. Sinetän saha siirtyi jo 1889 Leontej Tichanoffille, ja saha lopetettiin melko pian sen jälkeen 1896. Kurtti omisti Rovaniemellä myös Pöyliön myllyn, ja hän jatkoi sahaustoiminnan ohella myös elintarvikkeiden kauppaa.[1]
Antti Kurtin kuolema ja toiminnan jatko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antti Kurtti kuoli yllättäen 71-vuotiaana 9. heinäkuuta 1895. Edellisenä päivänä hän oli kirjoittanut Kristineströmin sahan isännöitsijälle kirjeen, jossa antoi tarkat ohjeet tukkien hankinnasta ja varastoinnista. Antin veljenpoika Isak kirjoitti välittömästi kuin jatkoksi Antin kirjeeseen:
»Patruuna on nyt vaipunut kuolemaan. Määräykset hänen kirjeessään tämän kuun 8. päivältä ovat sittenkin noudatettavat. Patruuna-vainajan hautajaiset pidetään ensi tulevana perjantaina, jolloin antakaa sahan seisoa sekä tarjotkaa vakinaiselle työväelle sahassa ja maanviljelyksessä ynnä heidän perheilleen ruokaa ja kahvia sekä merkitkää siltäkin päivältä tavallinen määrä tunteja työlistoillenne.»
Antti Kurtti oli avioitunut vuonna 1850 oululaisen raatimiehen tyttären Cajsa Maria Dahlgrenin kanssa. Heillä oli kolme lasta: Ferdinand (s. 1854), Evelina (s. 1858) ja Anders (s. 1864). Antin puoliso oli kuollut jo vuonna 1870. Matti-veljellä oli neljä poikaa: Isak, (s. 1860), Stefan, Ferdinand ja Otto. Heistä siis Isak ja Otto toimivat mukana Antin Kurtin liiketoimissa.[1]
Antti Kurtti oli tehnyt neljä vuotta ennen kuolemaansa testamentin, jolla käytännössä koko omaisuus siirtyisi Evelina-tyttärelle. Evelinan kuitenkin tuli antaa tietty summa kehitysvammaisen veljensä Ferdinandin elatukseen ja toisen veljen Andersin mahdollisten perillisten koulutukseen. Anders-poika oli epäonnistunut liiketoimissaan, ja näin menettänyt isänsä luottamuksen. Testamenttia moitittiin ja lopputulos oli, että Evelina ja hänen toinen puolisonsa Einar Kalm hyväksyivät kaikkia tyydyttävän sopimuksen. Sen mukaan testamenttia ei itse asiassa pantukaan toimeen. Kaikki kolme perillistä muodostivat avoimen yhtiön. Kalmin pariskunta myi vuonna 1899 osuutensa yhtiöstä Antin veljen Matin vanhimmalle pojalle Isakille, joka oli ollut siihen mennessä setänsä Antin koulutettavana ja johtanut Salmin sahaa. Yhtiön nimeksi tuli nyt And. Kurth & Co. Yhtiölle valmistui vuonna 1901 uusi saha Kuusiluodon saarelle Tornion edustalla. Samana vuonna päättyi sahaus Kristineströmillä ja Haaparannan Salmen sahalla vuonna 1903. Sahaustoiminta keskittyi siis Kuusiluotoon.[1] [3]
Yhtiölle kasautui seuraavina vuosina taloudellisia ongelmia. Niiden syntyyn olivat syynä sekavat omistussuhteet, ilmeisen epäpätevät palkatut sukulaiset Kuusiluodon sahaa johtaneen Isak Kurtin kuoltua vuonna 1908, vaikeat työtaistelut ja ensimmäinen maailmansota, joka keskeytti toiminnan vuosiksi. Yhtiön omistus siirtyi asteittain 1910-luvulta lähtien Rosenlew Oy:lle ja lopullisesti Kurtin nimi katosi vuonna 1933.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Toini Wilen: Antti Kurtti Kuuusamosta. Pohjolan Sanomat, 10.6.1981, nro 23.
- ↑ a b c Ilkka Teerijoki: Tornion historia 2: 1809-1918, s. 207-208. Tornion kaupunki, 2007. ISBN 978-952-99540-2-5.
- ↑ a b c Kalervo Törmänen: "Antti Kurtti Kuusamosta Oulun Sukututkija. 1999:2. Oulun sukututkimusseura ry. Viitattu 15.10.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
