Alpo Hukka
Alpo Mauno Sakari Hukka (22. syyskuuta 1916 Sortavalan maalaiskunta – 4. heinäkuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen rovasti ja lähetysjohtaja.[1][2][3]
Alpo Hukan isä oli veturinkuljettaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1935 Sortavalan lyseosta ja opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa. Hukka vihittiin papiksi 1939. Hän toimi sotavuosina 1940–1944 sotilaspastorina sekä Suomen Rautatieläisten Kristillisen Yhdistyksen sihteerinä 1939–1945. Sotien jälkeen hän lähti vuonna 1946 Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijäksi Lounais-Afrikkaan Ambomaalle (nykyinen Namibia) yhdessä vaimonsa Leenan kanssa. Hukka toimi Ambomaalla pappisseminaarin ja ammattikoulun opettajana sekä aluerovastina ja pappisseminaarin rehtorina. Hän oli parin vuoden ajan vuonna 1956 perustetun Ambo-Kavangon kirkon johtajana ja toimi kirkon johtajaksi ja piispaksi myöhemmin tulleen Leonard Aualan mentorina.[1][2]
Hukka palasi perheineen Suomeen 1963 sen jälkeen kun Auala oli valittu Ambo-Kavangon kirkon piispaksi. Hän toimi sitten Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajana 1967–1981. Eläkkeelle jäätyään hän opiskeli kiinan kieltä Pekingissä ja toimi sittemmin kiinan kielen opettajana ja Kiinaan suuntautuneiden retkien johtajana. 1990-luvulla hän oli aloittamassa seurakuntatoimintaa ja rippikouluja Venäjän Karjalassa ja hän kartoitti usean vuoden ajan Sortavalan vanhan suomalaisen hautausmaan hautapaikkoja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirelius | Tötterman | Hirn | Mustakallio | Tarkkanen | Paasio | Paunu | Vapaavuori | Vuorela | Hukka | Smedjebacka | Pinola | Paunonen | Rissanen | Steffansson | Parhiala