Alfred La Liberté
Joseph-François Alfred La Liberté (10. helmikuuta 1882 Saint-Jean, Québec, Kanada – 7. toukokuuta 1952 Montreal, Québec, Kanada) oli kanadalainen säveltäjä, pianisti, pedagogi ja luennoitsija. Hän aloitti pianonsoiton opiskelun aikuisiällä, ja hänen opettajiensa joukossa olivat Dominique Ducharme ja Émiliano Renaud. Le Passe-Temps julkaisi 26. huhtikuuta 1902 hänen isänmaallisen laulunsa Le Canada, jonka tekstin oli kirjoittanut Octave Crémazie.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1902 La Liberté lähti Berliiniin jatkamaan opiskelua Paul Lutzenkon, Ernst Baekerin ja Wilhelm Klatten johdolla. Hän pääsi hoveihin esiintymään, mutta palasi Kanadaan, piti 22. marraskuuta 1906 hyvin menestyksekkään resitaalin ja ryhtyi opettamaan sekä Montrealissa että Ottawassa. Kuultuaan Aleksandr Skrjabinin saapumisesta New Yorkiin La Liberté kirjoitti tälle helmikuussa 1907 ja lähti ihailemansa säveltäjän kutsumana New Yorkiin. Skrjabinin kehotuksesta hän lähti takaisin Eurooppaan, jossa hän vietti lisää aikaa Berliinissä ja työskenteli Teresa Carreñon kanssa. Brysselissä hän kohtasi jälleen Skrjabinin ja ryhtyi opiskelemaan tämän johdolla. La Liberté piti resitaaleja Lontoossa.[1]
Palattuaan Montrealiin vuonna 1911 La Liberté avasi studion ja ryhtyi edistämään Skrjabinin teosten tunnettavuutta. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti studion New Yorkiin, jossa hänen työskentelynsä lopetti ensimmäinen maailmansota. Montrealissa La Liberté opetti vuosina 1926–1935 Vincent d'Indy -koulussa. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Hélène Baillargeon, Morris Davis, Gérald Desmarais, Hector Gratton, Djane Lavoie-Herz, Antonio Létourneau, Marie-Thérèse Paquin, Wilfrid Pelletier ja Bernard Pinsonneault.[1]
Skrjabinin ja La Libertén ystävyys oli niin syvää, että Skrjabin uskoi jotkin käsikirjoituksensa ystävänsä haltuun. Ekstaasin runoelman ja viidennen pianosonaatin käsikirjoitukset pysyivät Montrealissa vuoteen 1972, jolloin La Libertén leski sijoitti ne Skrjabinille omistettuun museoon Moskovaan. La Liberté ihaili paitsi Skrjabinia, myös Nikolai Medtneriä ja Marcel Dupréa. Molemmat omistivat hänelle teoksiaan.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harvat La Libertén suurimuotoista töistä tulivat valmiiksi. Kunnianhimoisin teos Soeur Béatrice on kolminäytöksinen ooppera, josta kuitenkin on olemassa vain pianonuotinnos. Osia on esittänyt konsertissa Rodolphe Plamondon.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
