Aasianhiirihaukka
| Aasianhiirihaukka | |
|---|---|
 Aasianhiirihaukka Ukishimagaharan luonnonpuistossa Japanissa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Hiirihaukat Buteoninae |
| Suku: | Hiirihaukat Buteo |
| Laji: | japonicus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Aasianhiirihaukan levinneisyys |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Aasianhiirihaukka[3] (Buteo japonicus) on hiirihaukkojen sukuun kuuluva pienikokoinen haukkalaji, jota tavataan nimensä mukaisesti Aasiassa. Sitä on pidetty ja pidetään toisinaan edelleenkin yleisemmän hiirihaukan alalajina. Aasianhiirihaukasta itsestäänkin tunnetaan neljä alalajia, jotka eroavat toisistaan sekä ulkonäöltään että levinneisyydeltään.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koko ja ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukka on pienikokoinen ja tanakka haukka; täysikasvuisena sen pituus vaihtelee 40 senttimetristä 59 senttimetriin.[4][5][6] Koiraan paino on 630–810 grammaa ja naaraan 515–970 grammaa. Alalajit B. j. toyoshimai ja B. j. oshiroi ovat B. j. japonicusta pienikokoisempia ja lyhytsiipisempiä.[5] Aasianhiirihaukan nokka on pieni ja hento ja pyrstö leveä ja lyhyt. Myös sen siivet ovat suhteellisen lyhyet ja leveät, ja sen siipiväli on 109–136 senttimetriä.[4][5]
Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täysikasvuisen aasianhiirihaukan väritys vaihtelee, mutta tyypillisesti yläpuoli on tummanruskea ja alapuoli luonnonvalkoinen tummanruskeilla laikuilla, jotka ulottuvat kyljistä tai reisistä alarintaan.[5] Rinnassa on tyypillisesti vaihtelevia juovia ja pää on muita yläosia vaaleampi. Aasianhiirihaukalla on keltainen nokka, jonka kärki on harmaa. Täysikasvuisen haukan silmät ovat ruskeat, ja nuorella haukalla niiden väri vaihtelee vaaleanharmaasta vaaleanruskeaan.[6][5] Kyljet ja reidet ovat tummat ja nilkat keltaiset.[5][7]
Siiven alapuolen lentosulat ovat vaaleat ja peitinhöyhenet vaaleanruskeat.[5] Käsisiiven sulat ovat valkeat ja kärjistään mustat.[7] Pyrstön väritys vaihtelee harmaanruskeasta harmahtavan valkoiseen ja sen alaosa on vaalea harmailla juovilla.[5][6] Nuori aasianhiirihaukka muistuttaa täysikasvuista, mutta sillä on vaaleampi iiris ja juovikkaampi pyrstö.[4] Alalaji B. j. toyoshimai on yleensä B. j. japonicusta vaaleampi ja B. j. oshiroi tummempi sekä punertavampi.[5]
Samannäköiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukka muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon hiirihaukkaa, jonka alalajinakin sitä on pidetty.[4][8] Luonnossa voikin olla mahdotonta erottaa lajit varmasti toisistaan.[4] Hiirihaukka on kuitenkin aasianhiirihaukkaa ruskeampi ja pyöreäsiipisempi. Lisäksi aasianhiirihaukalla on pidempi pyrstö.[8]
Aasianhiirihaukka voidaan nopealla silmäyksellä sekoittaa myös hyvin samankokoiseen haarahaukkaan, varsinkin sen istuessa hiljaa sähköpylvään päällä vaanimassa saalista. Lajeilla on kuitenkin merkittäviä eroja, esimerkiksi haarahaukan pyrstö on pidempi ja lovipäinen. Lennossa aasianhiirihaukan siivet ovat leveät ja pyöreät kärjestä, haarahaukan taas pitkät ja leveät. Samannäköinen laji on myös piekana, jolla on aasianhiirihaukan tavoin vaalea alaosa ja tummat kyljet. Se on kuitenkin aasianhiirihaukkaa suurempi ja vaaleampi. Lisäksi aasianhiirihaukalta puuttuu piekanan höyhenten harmaus ja valkoinen pyrstön tyvi.[9] Muita samannäköisiä lajeja ovat arohiirihaukka, mongolianhiirihaukka, idänmehiläishaukka, isotöyhtöhaukka sekä jalokotka.[4][10]
Lentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukka lentää hitain ja raskain siiveniskuin.[5] Lennossa sen siivet ovat pyöreät kärjestä.[9] Aasianhiirihaukka liitää siivet suorina poiketen muista hiirihaukoista, joiden siivet ovat liitäessä V-asennossa.[4] Toisinaan se myös leijuu ilmassa lyhyitä aikoja.[5]
Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukka ääntelee usein ja kaikkina vuodenaikoina.[4] Sen kutsuääni on kovaääninen ”kiiii-kiiii” tai ”piijuu”, jota kuulee enimmäkseen lennossa.[5] Aasianhiirihaukan ääntely kuulostaa samalla tavalla naukuvalta kuin hiirihaukan ääntely, mutta on sitä kovaäänisempää.[7]
Levinneisyys, elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukkaa tavataan pesivänä itäisestä Siperiasta (Sahalin mukaan lukien) Japanin Hokkaidoon asti sekä talvehtivana Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.[10] Alalaji B. j. toyoshimai on kotoperäinen Ogasawarasaarilla ja alalaji B. j. oshiroi Daitosaarilla.[5] B. j. oshiroi saattaa olla hävinnyt.[11] Aasianhiirihaukan elinympäristöä ovat metsät sekä metsäiset mäet ja laaksot.[4][5] Se pesii yleensä havupuissa, mutta myös metsäisillä kallioilla.[4]
_on_the_pole_(31620166751)_(cropped).jpg)
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukka käyttää ravinnokseen pikkunisäkkäitä, lähinnä jyrsijöitä, ja sille kelpaavat myös raadot.[4] Aasianhiirihaukka vaanii usein saalistaan puiden tai sähköpylväiden päällä.[9] Toisinaan sillä on myös tapana pysyä paikallaan ilmassa saalista tähyillen.[10]
Taksonomia ja alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasianhiirihaukan taksonomia on epäselvä.[8] Laji luokiteltiin pitkään hiirihaukan (Buteo buteo) alalajiksi, kunnes se erotettiin omaksi lajikseen molekyylifylogeneettisten tutkimusten perusteella.[12] Osa tutkijoista pitää aasianhiirihaukkaa edelleen hiirihaukan alalajina.[8] Taksonomisia epäselvyyksiä on myös aasianhiirihaukan ja himalajanhiirihaukan (Buteo refectus) välillä.[13] Himalajanhiirihaukan tieteellinen nimi oli alun perin B. burmanicus, mutta nykyisin burmanicus-nimi kuuluu yhdelle aasianhiirihaukan alalajeista.[14][2]
Aasianhiirihaukasta tunnetaan neljä alalajia:[2]
|
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Buteo japonicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Buteo japonicus Temminck & Schlegel, 1844 Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 21.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Aasianhiirihaukka – Buteo japonicus Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k Sundev, Gombobaatar & Leahy, Christopher: Birds of Mongolia. Bloomsbury Publishing, 2019. ISBN 978-1-4729-4949-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Brazil, Mark: Field Guide to the Birds of East Asia, s. 136. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8114-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Grimmett, Richard; Thompson, Paul & Inskipp, Tim: Field Guide to the Birds of Bangladesh, s. 154. Bloomsbury Publishing, 2021. ISBN 978-1-4729-3756-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c MacKinnon, John; Phillipps, Karen; Yang, Xiao Nong; Liu, Li Hua; Xiao, Yao & Gao, Zhi: Guide to the Birds of China, s. 90. Oxford University Press, 2022. ISBN 978-0-19-289366-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d RAP201: How to Identify Uncommon Raptors Singapore Birds Project. Viitattu 21.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Brazil, Mark: Japan: The Natural History of an Asian Archipelago, s. 173. Princeton University Press, 2022. ISBN 978-0-691-17506-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Eastern Buzzard Singapore Birds Project. Viitattu 14.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Brazil, Mark: Birds of Japan, s. 264. Bloomsbury Publishing, 2018. ISBN 978-1-4729-1387-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2023). (englanniksi)
- ↑ Haring, Elisabeth; Riesing, Martin J.; Pinsker, Wilhelm & Gamauf, Anita: Evolution of a pseudo-control region in the mitochondrial genome of Palearctic buzzards (genus Buteo). Journal of Zoological Systematics and Evolutionary Research, 1999, 37. vsk, nro joulukuu 1999, s. 185–194. Wiley-Blackwell. (englanniksi)
- ↑ Nakahara, Toru: A migratory divide in the Far East 22.8.2022. British Ornithologists’ Union. Viitattu 21.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Himalayan Buzzard (Buteo burmanicus) Yhdysvaltain kala- ja villieläinvirasto. Viitattu 21.4.2023. (englanniksi)