Haarahaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haarahaukka
Milvus migrans govinda.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Haarahaukat Milvus
Laji: migrans
Kaksiosainen nimi
Milvus migrans
(Boddaert, 1783)
Levinneisyyskartta
Haarahaukan levinneisyys; oranssi: tavataan vain pesimäaikana, vihreä: tavataan vuoden ympäri, sininen: tavataan vain muuttoaikoina
Haarahaukan levinneisyys; oranssi: tavataan vain pesimäaikana, vihreä: tavataan vuoden ympäri, sininen: tavataan vain muuttoaikoina
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haarahaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haarahaukka Commonsissa
Milvus migrans

Haarahaukka (Milvus migrans) on haukkalintu. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haarahaukan pituus on noin 55–60 cm ja sen siipien kärkiväli on 135–155 cm ja Naaras painaa noin 850 grammaa ja koiras 807 g. Lajin ääni muistuttaa lokkien kirkunaa, myös värisevää "kui-i-i-i" ja joskus naukuvia ääniä.

Aikuiset ovat yleissävyltään tummanruskeita. Pää on muuta ruumista vaaleampi. Pyrstö on matalasti lovipäinen. Siiven yläpinnalla näkyy vaalea lautuma. Haarahaukat ovat pitkäsiipisiä ja lentävät laiskasti hieman mehiläishaukkaa muistuttavasti. Nuoret linnut ovat täplikkäitä ja vaaleampia kuin aikuiset. Poikaset ovat aluksi vaalean kellanruskeita, myöhemmin tummempia. Naaras on koirasta kookkaampi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haarahaukka on levinnyt monina alalajeina miltei koko Vanhaan maailmaan ja on monin paikoin Euroopassa erittäin yleinen. Se on yksi maailman runsaslukuisimmista petolinnuista. Suomessa se on erittäin harvalukuinen pesimälaji pääosin Itä- ja Kaakkois-Suomessa, Venäjän Karjalassa kanta vahvempi. Keväisin ja syksyisin nähdään joitain kymmeniä harhailijoita. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella. Eurooppalaiset haarahaukat muuttavat Afrikkaan pääasiassa Gibraltarin ja Sisilian kautta, harvemmin Bosporin salmen kautta.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elää puoliavoimilla, metsäisillä mailla, usein järvien ja jokien läheisyydessä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soidinmenot ovat hyvin samanlaiset kuin muillakin suurilla petolinnuilla. Pesii touko–heinäkuussa itärajan tuntumassa kapealla vyöhykkeellä erämaaseuduilla. Pesä havupuussa, melko samanlainen kuin hiirihaukalla. Emot tuovat pesänvuorausaineksiksi kaikenlaisia jätteitä. Munia on 1–3. Ne ovat valkoisia, harvakseltaan ruskeapilkkuisia. Haudonta-aika vaihtelee suuresti ollen 26–38 päivää, keskimäärin noin kuukauden. Naaras hautoo enimmän ajan, koiras vain toisinaan. Naaras lämmittää poikasia niiden ensimmäisen elinviikon ajan ja koiras tuo niille ruokaa, jonka naaras pilkkoo ja jakaa poikasille. Viikon kuluttua myös naaras ryhtyy saalistamaan. Poikaset alkavat itse repiä saalista ja syödä oma-aloitteisesti 30–35 päivää vanhoina. Ne oppivat lentämään noin 42 päivän ikäisinä ja itsenäistyvät 6–7 viikon päästä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalat, pikkueläimet, hyönteiset ja usein haaskat ja jätteet.

Ravinnon hankintaan liittyy todistettavaa älykkyyttä ja johdonmukaisuutta. Haarahaukan on huomattu metsäpalojen aikaan kuljettavan palavia oksia, levittäen tulipaloa. Tulipalon tarkoituksena on saada saaliseläimet juoksemaan tulta pakoon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Milvus migrans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  2. Leppäkerttu on armoton sarjamurhaaja Mtv3.fi. 26.8.2010. MTV3. Viitattu 26.8.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]