Ero sivun ”Viiltely” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
fix, paranneltu johdantoa
lähteistetty johdannossa oleva määritelmä
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:SelfHarm2017.jpg|pienoiskuva|oikea|Viiltojälkiä ranteessa.]]
[[Tiedosto:SelfHarm2017.jpg|pienoiskuva|oikea|Viiltojälkiä ranteessa.]]
'''Viiltely''' on oman ruumiinsa tietoista ja vapaaehtoista suoraa fyysistä vahingoittamista aiheuttamalla kudostuhoa viiltelemällä ilman tarkoitusta tehdä [[itsemurha]]. Viiltely on yleisintä nuorilla, joilla se on yleisin [[itsetuhoisuus|itsensä vahingoittamisen]] muoto.<ref name="Itseään viiltelevä nuori" /><ref name="Kam-shing" />
'''Viiltely''' on oman ruumiinsa tietoista ja vapaaehtoista suoraa fyysistä vahingoittamista aiheuttamalla kudostuhoa viiltelemällä ilman tarkoitusta tehdä [[itsemurha]].<ref name="Epäsuora ja suora itsetuhoisuus" /><ref name="Nonsuicidal Self-Injury" /> Viiltely on yleisintä nuorilla,<ref name="Itseään viiltelevä nuori" /> joilla se on yleisin [[itsetuhoisuus|itsensä vahingoittamisen]] muoto <ref name="Epäsuora ja suora itsetuhoisuus" />.


Viiltely on ilmiönä vanha, mutta se on yleistynyt 2000-luvun alussa.<ref name="Itseään viiltelevä nuori" />
Viiltely on ilmiönä vanha, mutta se on yleistynyt 2000-luvun alussa.<ref name="Itseään viiltelevä nuori" />
Rivi 43: Rivi 43:
* <ref name="Hoitotiede">{{Kirjaviite | Tekijä = Aho, Anna-Liisa ym. | Nimeke = Nuorten itsetuhoisuus ja avun saanti itsetuhoisuuteen | Vuosi = 2014 | Sivu = 13 | Julkaisija = Hoitotiede, 26(1) | www = https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128290/77413 | www-teksti = Artikkeli verkossa | Viitattu = 20.5.2023 }}</ref>
* <ref name="Hoitotiede">{{Kirjaviite | Tekijä = Aho, Anna-Liisa ym. | Nimeke = Nuorten itsetuhoisuus ja avun saanti itsetuhoisuuteen | Vuosi = 2014 | Sivu = 13 | Julkaisija = Hoitotiede, 26(1) | www = https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128290/77413 | www-teksti = Artikkeli verkossa | Viitattu = 20.5.2023 }}</ref>
* <ref name="Itsetuhoisuuden yleisyys">{{Kirjaviite | Tekijä = Aalberg, Veikko ym. | Nimeke = Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria | Vuosi = 2016 | Luku = Itsetuhoisuuden yleisyys | Sivu = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Duodecim | Isbn = 978-951-656-461-9 | Viitattu = 20.5.2023 }}</ref>
* <ref name="Itsetuhoisuuden yleisyys">{{Kirjaviite | Tekijä = Aalberg, Veikko ym. | Nimeke = Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria | Vuosi = 2016 | Luku = Itsetuhoisuuden yleisyys | Sivu = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Duodecim | Isbn = 978-951-656-461-9 | Viitattu = 20.5.2023 }}</ref>
<ref name="Epäsuora ja suora itsetuhoisuus">Marttunen, Mauri ym.: ”Epäsuora ja suora itsetuhoisuus.” Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Aalberg, Veikko ym. | Nimeke = Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria | Vuosi = 2016 | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Duodecim | Isbn = 978-951-656-461-9 | Viitattu = 31.5.2023 }}<!-- Itsensä tietoinen vahingoittaminen määritellään oman ruumiin suoraksi, vapaaehtoiseksi vahingoittamiseksi ilman itsemurhatarkoitusta. --></ref>
* <ref name="Nonsuicidal Self-Injury">{{Kirjaviite | Tekijä = Hooley, Jill M. & Fox, Kathryn R & Boccagno, Chelsea | Nimeke = Nonsuicidal Self-Injury: Diagnostic Challenges And Current Perspectives | Vuosi = 2020 | Sivu = 101–112 | Julkaisija = Neuropsychiatric Disease and Treatment, 16 | www = https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6959491/ | www-teksti = Artikkeli verkossa | Viitattu = 31.5.2023 | Kieli = {{en}} }} {{doi|10.2147/NDT.S198806}}<!-- Nonsuicidal self-injury (NSSI) involves deliberate and intentional injury to body tissue that occurs in the absence of suicidal intent. --></ref>
}}
}}
== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 31. toukokuuta 2023 kello 19.32

Viiltojälkiä ranteessa.

Viiltely on oman ruumiinsa tietoista ja vapaaehtoista suoraa fyysistä vahingoittamista aiheuttamalla kudostuhoa viiltelemällä ilman tarkoitusta tehdä itsemurha.[1][2] Viiltely on yleisintä nuorilla,[3] joilla se on yleisin itsensä vahingoittamisen muoto [1].

Viiltely on ilmiönä vanha, mutta se on yleistynyt 2000-luvun alussa.[3]

Taustatekijät

Viiltelyn mahdollisia syitä ja seurauksia

Joskus viiltely voi olla silkkaa kokeilunhalua ja ohimenevää.[4]lähde tarkemmin?[5] Useimmiten sen taustalla on kuitenkin jokin mielenterveyden häiriö, kuten masennus, ahdistuneisuushäiriö tai psykoositila, jonka oire se on.[6] Toiminta voi myös olla seurausta esimerkiksi kriisistä läheisessä ihmissuhteessa.[7] Nuorilla tahallinen itsensä vahingoittaminen liittyy vahvimmin epävakaaseen persoonallisuuskehitykseen.[8]

Viiltelyn motiivit voivat olla niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin.[9] Monet itseään viiltelevät nuoret ovat avuttomia hakemaan apua avuntarpeestaan huolimatta, joten he toivovat, että viiltelyjälkien näkijä puuttuisi asiaan.[10]

Vaikutukset

Fyysisen vahingon aiheuttama kipuaistimus saa aivot vapauttamaan stressihormoneita ja siirtää kehon valmiustilaan.[11] Tästä tilasta palautuakseen keho tuottaa morfiinin kaltaista endorfiinia, joka aiheuttaa mielihyvää ja lievittää kipua.[12] Prosessin tuottaman psyykkisen mielihyvän lisäksi endorfiini stimuloi aivojen palkkiokeskusta samalla tavoin kuin mm. nikotiini, alkoholijuoma ja huumausaineet. Voimakas kipuaistimus voidaan myös mieltää elämyksenomaiseksi tavaksi poistaa ”henkistä turtumusta”, tai se voi olla keino rankaista itseään.[13] Toisaalta kaikki eivät tunne kipua viiltelystä, vaan veren näkeminen antaa tunteen itsehillinnän palautumisesta.[14]

Viilteleviin nuoriin suhtaudutaan monin eri tavoin. Osa leimaa heidät häiriköiksi, jotka aikovat vahingoittaa itseään tai muita, mikä saatta lisätä turhauttaa nuorta ja lisätä stressiä.[14]

Yleisyys

Viiltelyn esiintyvyyden tarkka arviointi on vaikeaa, sillä suurin osa siitä tapahtuu yksityisesti.[15] Vaikka itsensä tietoinen vahingoittaminen on yhtä yleistä molemmilla sukupuolilla, viiltely on yleisempää tytöillä ja naisilla.[16] Viiltelevä henkilö yrittää usein peittää itsetuhoisen käyttäytymisensä joko häpeästä tai väärinkäsitysten pelosta.[15]

Itsetuhoinen käyttäytyminen alkaa yleensä noin 14 vuoden iässä,[5] ja sen esiintyvyys alkaa laskea 19 ikävuoden jälkeen.[17]lähde tarkemmin? 568:lle keskimäärin 15,4-vuotiaalle henkilölle tehdyssä kyselyssä nuorista noin 14 prosenttia ilmoitti vahingoittaneensa joskus itseään ilman itsemurhatarkoitusta.[18] Suomalaisessa poikittaistutkimuksessa havaittiin, että 11,5 prosenttia 13–18-vuotiaista nuorista on viillellyt itseään ainakin kerran elämänsä aikana.[16]

Yleensä viiltely tapahtuu yksin ja salassa, mutta se voi olla julkista joko yksin tai ryhmässä, jolloin tekijät saattavat jopa viiltää toinen toisiaan. Viiltely tarttuu nuoresta toiseen.[10] On myös havaittu, että viiltelyä käytetään joskus keinona saada tunnustusta vertaisilta tai osoittaa olevansa rohkea.[14]

Yleisimmät paikat viillellä ovat ranteet ja käsivarret. Kuitenkin on raportoitu viiltelyä myös niskaan, hiusten alle, kasvoihin, rintoihin, vatsaan, sukupuolielimiin, jalkoihin ja jalkapohjiin.[10][3] Henkilöillä, jotka viiltävät muihin kuin näkyviin paikkoihin, on todettu olevan enemmän tunne-elämän ongelmia, dissosiatiivisia oireita ja itsemurha-ajatuksia.[10]

Hoito

Jos nuoren huomataan viiltelevän, asia tulee ottaa puheeksi.[10] Viiltelyn puheeksi ottaminen ei lisää itsemurhayrityksen riskiä, vaan yleensä nuori kokee itsetuhoisuuden puheeksi ottamisen helpottavaksi ja haluaa tulla autetuksi.[19][20] Huono hoito tai asian huono käsittely vanhempien taholta voi kuitenkin lisätä viiltelyä.[14] Vaikka viiltely ei automaattisesti kerro itsemurhavaarasta, se ei kuulu normaaliin nuoruusiän kehitykseen, vaan edellyttää tutkimuksia.[8] Osa viiltelevistä nuorista tarvitsee psykiatrista arviota ja hoitoa, jonne tulee ohjata aktiivisesti.[10] Usein nuoret eivät saa apua siitä huolimatta, että heidän itsetuhoisuudestaan tiedetään.[20]

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. a b Marttunen, Mauri ym.: ”Epäsuora ja suora itsetuhoisuus.” Teoksessa Aalberg, Veikko ym.: Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-461-9.
  2. Hooley, Jill M. & Fox, Kathryn R & Boccagno, Chelsea: Nonsuicidal Self-Injury: Diagnostic Challenges And Current Perspectives, s. 101–112. Neuropsychiatric Disease and Treatment, 16, 2020. Artikkeli verkossa (viitattu 31.5.2023). (englanniksi) doi:10.2147/NDT.S198806
  3. a b c Hirvonen, Reetta ym.: Itseään viiltelevä nuori, s. 944–950. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 120(8), 2004. Artikkeli verkossa (viitattu 20.5.2023).
  4. Väestöliitto - Syömishäiriöt ja viiltely (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b WebMD - Cutting & Self-Harm
  6. Nuorten itsetuhoisuus (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. The Royal College of Psychiatrists - Self-Harm
  8. a b Kaltiala-Heino, Riittakerttu & Kaukonen, Pälvi & Borg, Anne-Mari: ”Millaiset häiriöt kuuluvat nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon?” Teoksessa Aalberg, Veikko ym.: Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-461-9.
  9. Depression, suicide and deliberate self-harm in adolescence
  10. a b c d e f Marttunen, Mauri & Laukkanen, Eila & Kumpulainen, Kirsti & Puura, Kaija: ”Itsensä viiltely.” Teoksessa Aalberg, Veikko ym.: Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-461-9.
  11. Mitä kipu on? (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Tohtori.fi - Endorfiini
  13. ScienceDirect - The functions of deliberate self-injury: A review of the evidence
  14. a b c d Yip, Kam-shing: A Multi-Dimensional Perspective of Adolescents' Self-Cutting, s. 80–86. Child and Adolescent Mental Health, 10, 2015. Artikkeli verkossa (viitattu 20.5.2023). (englanniksi) doi:10.1111/j.1475-3588.2005.00122.x
  15. a b Nuoren kokemus viiltelystä ja siihen liitetyt merkitykset
  16. a b Aalberg, Veikko ym.: ”Itsetuhoisuuden yleisyys”, Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-461-9.
  17. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos - Nuorten itsetuhokäyttäytyminen (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. CMAJ - Nonsuicidal self-harm in youth: a population based survey
  19. Marttunen, Mauri & Kaltiala, Riittakerttu: ”Itsetuhoisuus nuoruudessa.” Teoksessa Lönnqvist, Jouko ym.: Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 2021. ISBN 978-952-360-050-8.
  20. a b Aho, Anna-Liisa ym.: Nuorten itsetuhoisuus ja avun saanti itsetuhoisuuteen, s. 13. Hoitotiede, 26(1), 2014. Artikkeli verkossa (viitattu 20.5.2023).

Aiheesta muualla