Ero sivun ”Koirajuotikkaat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ak: Uusi sivu: {{Taksonomia/eläimet | nimi = Koirajuotikkaat | kuva = ErpobdellaOctoculata wwalas 01.JPG | leveys = | kuvateksti = Koirajuotikas (''Erpobdella octoculata'') | domeeni = Aitotumaiset Eucarya | kunta = Eläinkunta Animalia | pääjakso = Nivelmadot Annelida | luokka = Clitellata | alaluokka = Juotikkaat Hirudinea | lahko = Hirudinida | alalahko = Nielujuotikkaat Erpobdelliformes | heimo = Koirajuotikkaat<br>'''Erpobdellidae''' | heimo_auktori...
(ei mitään eroa)

Versio 9. heinäkuuta 2022 kello 23.52

Koirajuotikkaat
Koirajuotikas (Erpobdella octoculata)
Koirajuotikas (Erpobdella octoculata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nivelmadot Annelida
Luokka: Clitellata
Alaluokka: Juotikkaat Hirudinea
Lahko: Hirudinida
Alalahko: Nielujuotikkaat Erpobdelliformes
Heimo: Koirajuotikkaat
Erpobdellidae
Blanchard, 1894[1]
Suku: Erpobdella
Blainville, 1818[2][3]
Synonyymit[2][3]
  • Croatobranchus Kerovec, Kucinic & Jalzic, 1999
  • Dina Blanchard, 1892
  • Mooreobdella Pawlowski, 1955
  • Nephelopsis Verrill, 1872
  • Trocheta Dutrochet, 1817
Katso myös

  Koirajuotikkaat Wikispeciesissä
  Koirajuotikkaat Commonsissa

Koirajuotikkaat[4] (Erpobdellidae) on juotikkaisiin kuuluva nivelmatoheimo. Koirajuotikkaat eivät ime verta vaan saalistavat selkärangattomia vesieläimiä, jotka ne nielevät kokonaisina. Koirajuotikkailla ei ole leukoja tai kärsää. Ne elävät makeassa vedessä, mutta saattavat nousta myös maalle. Heimoon luetaan ainakin yksi suku, Erpobdella; perinteinen tarkempi sukujako on geenianalyysien mukaan keinotekoinen.

Ulkonäkö ja koko

Koirajuotikkaat ovat siroja, hieman litteitä juotikkaita.[5] Kuten muillakin nielujuotikkailla, koirajuotikkailla ei ole leukoja eikä kärsää.[6] Sen sijaan niillä on ulos työnnettävissä oleva lihaksikas imunielu.[7] Etupään imukuppi ei erotu selvästi.[5] Siittiörauhaset ovat pienet ja sijaitsevat ryppäinä molemmilla puolilla tikapuuhermostoa.[5][8] Silmätäpliä on yleensä 1–4 paria.[2] Matojen väritys vaihtelee punaruskeasta harmaanruskeaan, ja taustavärin lisäksi on joskus mustia ja keltaisia kuvioita.[5] Veri on punaista.[9]

Koirajuotikas (Erpobdella octoculata) on 2–6 senttimetrin pituinen, mutta jotkin lajit voivat kasvaa 10–15 senttimetrin pituisiksi.[6] Juotikkaiden mittaaminen on vaikeaa, koska ne venyttävät ja supistavat ruumistaan jatkuvasti. Koirajuotikkaat voivat helposti venyttää itsensä kolme kertaa normaalin pituudensa mittaisiksi.[10]

Levinneisyys

Koirajuotikkailla on laaja levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla,[11] missä eteläisin laji on Costa Ricassa asti esiintyvä Erpobdella triannulata.[12] Yksi laji, Erpobdella maoriana, on kuvattu Uudesta-Seelannista.[2] Koirajuotikkaiden tyypillisintä levinneisyysaluetta on Pohjois-Amerikka ja Eurooppa, kun taas lähisukuinen Salifidae-heimo on yleisempi Afrikassa ja Aasiassa.[13] Koirajuotikkaiden heimon tyyppilaji koirajuotikas (Erpobdella octoculata) kuuluu Euroopan yleisimpiin ja laajimmalle levinneisiin makean veden juotikkaisiin.[14] Se on hyvin yleinen myös Suomessa.[9]

Elintavat

Kaikki koirajuotikkaat elävät makeassa vedessä, mutta osa lajeista voi nousta myös maalle esimerkiksi ravinnon perässä.[5] Ne ovat yleisiä sekä seisovassa että virtaavassa vedessä,[6] mutta seisovassa tai hitaasti virtaavassa vedessä yleisempiä.[15] Koirajuotikkaita tavataan myös rehevöityneissä vesistöissä,[6] ja osa lajeista pärjää vaativissakin oloissa. Lajeja Erpobdella lineata ja Erpobdella punctata esiintyy vesistöissä, jotka kuivuvat usein. Luolissa eläviä lajeja ovat muun muassa Erpobdella absoloni, Erpobdella krasensis ja Erpobdella mestrovi.[11]

Koirajuotikkaat majailevat kivien ja juurien alla.[14] Ne voivat liikkua paitsi ryömimällä imukuppien avulla, myös uimalla. Uintiliike on nopeaa aaltoilua.[6][10] Uiva koirajuotikas on litteä ja muistuttaa ankeriasta.[10]

Ravinto

Koirajuotikkaat ovat yleensä ketteriä petoja, jotka saalistavat öisin selkärangattomia vesieläimiä, kuten surviaissääskien toukkia ja harvasukasmatoja.[5][13][14] Saaliseläinten kirjo on melko laaja ja vaihtelee kausittain. Myös kannibalismia esiintyy. Osa lajeista on petojen lisäksi raadonsyöjiä.[5] Lajin Erpobdella montezuma ravinnonhankinta poikkeaa useimmista koirajuotikkaista: Se ei ole pohjaeläimiä syövä opportunisti vaan Hyalella montezuma -katkalajiin erikoistunut saalistaja. Tämä vapaana uiva katkalaji muodostaa lähes 90 prosenttia Erpobdella montezuman ravinnosta.[16]

Koirajuotikkaat nielevät saaliinsa kokonaisena.[9] Nielu johtaa putkimaiseen kupuun ja siitä edelleen suoleen ja peräaukkoon. Saaliin ruumiinnesteet säilötään kupuun ja kovat osat ulostetaan joko peräaukosta tai suusta. Saaliin sulatus ja imeytyminen tapahtuu suolessa ja kuvussa. Ruoansulatus on nopeaa, ja sen kesto voi olla 12–24 tuntia.[5]

Lisääntyminen

Koirajuotikkaat ovat suvullisesti lisääntyviä hermafrodiitteja.[5] Hedelmöitys on sisäinen ja tapahtuu siten, että juotikas kiinnittää spermatoforin eli siittiöpaketin parittelukumppaninsa ruumiiseen. Siittiöt läpäisevät ruumiinseinämän ja kulkevat ruumiinontelon sinusten kautta munarauhasten luo. Hedelmöittymisen jälkeen munat suljetaan klitellumin erittämään koppaan, kokoniin. Kokonit ovat paksuseinäisiä ja soikeita, ja ne kiinnitetään kiinteään alustaan, kuten kiveen, lehteen, kasvin varteen tai puuainekseen.[17] Koirajuotikkaat eivät huolehdi poikasistaan.[9]

Luokittelu

Perinteisesti juotikkaat jaetaan neljään lahkoon: sukasjuotikkaisiin (Acanthobdellae), kärsäjuotikkaisiin (Rhynchobdellae), leukajuotikkaisiin (Gnathobdellae) ja nielujuotikkaisiin (Pharyngobdellae). Nielujuotikkailla, joihin koirajuotikkaat kuuluvat, ei ole kärsää eikä leukoja.[18] Nykyluokittelussa nielujuotikkaita vastaa Erpobdelliformes, joka on läheisintä sukua leukajuotikkaille (Hirudiniformes).[19][20] Nielujuotikkaat ovat todennäköisesti kehittyneet verta imevistä juotikkaista, mutta ne ovat menettäneet esivanhempiensa kyvyn läpäistä isäntäeläimen kudoksen ja imeä verta.[3][13][14] Alla on kahdesta tutkimuksesta koottu kladogrammi, joka näyttää koirajuotikkaiden mahdollisen paikan juotikkaiden sukupuussa.[21][22]

 
 

Katkomadot (Lumbriculidae)

 
Juotikkaat
 
 

Acanthobdellida (sukasjuotikkaat)

 
 Hirudinida 
 

Oceanobdelliformes

 
 
 

Glossiphoniiformes

 
 
 

Americobdelliformes

 
 
Nielujuotikkaat
 
 

Salifidae

 
 
 

Koirajuotikkaat (Erpobdellidae)

 
 

Gastrostomobdellidae

 
 
 
 

Orobdellidae

 
 (Erpobdelliformes) 
 

Leukajuotikkaat (Hirudiniformes)

 
 
 
 
 
 
 

Branchiobdellida (rapulaiset)

 
(Hirudinea)
 


Suvut

Koirajuotikkaiden heimoon on perinteisesti luokiteltu useita sukuja, muun muassa Erpobdella, Dina ja Trocheta. Jako perustui morfologisiin piirteisiin. Geneettiset analyysit ovat osoittaneet, että perinteisessä sukujaossa käytetyt piirteet kuvastavat huonosti kehityshistoriaa ja todellisia sukulaissuhteita. Tästä syystä Mark E. Siddall ehdotti vuonna 2002, että kaikki koirajuotikkaiden suvut yhdistetään yhdeksi suvuksi Erpobdella. Myöhemmin tehdyt kattavammat analyysit ovat tukeneet Siddallin ehdotusta, mutta kaikki tutkijat eivät silti ole seuranneet sitä.[2][3]

Lajit

Koirajuotikkaita on ainakin 45 lajia, jotka kaikki on tässä luokiteltu samaan sukuun.[2] Suomessa tavattavat neljä lajia on merkitty asteriskilla (*).[1]

Merkitys ihmiselle

Pohjois-Amerikassa valkosilmäkuhan kalastajat käyttävät lajia Erpobdella obscura syöttinä.[23] Koirajuotikkaita on pitkään käytetty ekologiassa lajien välisten vuorovaikutusten tutkimiseen selkärangattomilla sekä indikaattorilajeina toksikologiassa.[13]

Lähteet

  • Gooderham, John & Tsyrlin, Edward: Waterbug Book: A Guide to the Freshwater Macroinvertebrates of Temperate Australia. Collingwood VIC: CSIRO Publishing, 2002. ISBN 0-643-09003-7. (englanniksi)
  • Govedich, Fredric R. & Moser, William E.: Clitellata: Hirudinida and Acanthobdellida. Teoksessa Thorp, James H. & Rogers, D. Christopher (toim.): Thorp and Covich's Freshwater Invertebrates: Ecology and General Biology. Amsterdam: Elsevier/Academic Press, 2015. ISBN 978-0-12-385026-3. (englanniksi)
  • Mikkola, Kauri (päätoim.): Maailman eläimet. Selkärangattomat. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-6534-0.

Viitteet

  1. ↑ a b Erpobdellidae Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 9.7.2022.
  2. ↑ a b c d e f Uttam, Suneha & Langer, Seema: Distribution and Identification key for species of freshwater leech genus Erpobdella Blainville, 1818 (Hirudinida: Arhynchobdellida: Erpobdelliformes: Erpobdellidae). Ecology, Environment and Conservation, 2021, 27. vsk, nro 4, s. 1925-1936. ISSN 0971–765X. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Oceguera‐Figueroa, Alejandro et al.: Phylogeny of macrophagous leeches (Hirudinea, Clitellata) based on molecular data and evaluation of the barcoding locus. Zoologica Scripta, maaliskuu 2011, 40. vsk, nro 2, s. 194–203. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1111/j.1463-6409.2010.00465.x. ISSN 0300-3256. (englanniksi)
  4. ↑ Mikkola (päätoim.) 1989, s. 219
  5. ↑ a b c d e f g h i Tapia, Gloria: Erpobdellidae. Teoksessa Oscoz, Javier & Galicia, David & Miranda, Rafael (toim.): Identification Guide of Freshwater Macroinvertebrates of Spain, s. 57. Dordrecht: Springer, 2011. ISBN 978-94-007-1554-7. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Kriska, György: Freshwater Invertebrates in Central Europe: A Field Guide, s. 110. Wien: Springer, 2014. ISBN 978-3-7091-1547-3. (englanniksi)
  7. ↑ Mikkola (päätoim.) 1989, s. 221
  8. ↑ Govedich & Moser 2015, s. 566
  9. ↑ a b c d Olsen, Lars-Henrik: Vesikirppu ja sudenkorento: makean veden eläimiä, s. 166. Suomentanut Iiris Kalliola. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 978-951-0-21395-7.
  10. ↑ a b c Gooderham & Tsyrlin 2002, s. 41
  11. ↑ a b Cichocka, Joanna M. et al.: A new leech species (Hirudinida: Erpobdellidae: Erpobdella) from a cave in the West Azerbaijan province of Iran. Zootaxa, 9.9.2015, 4013. vsk, nro 3, s. 413–427. Magnolia Press. doi:10.11646/zootaxa.4013.3.5. ISSN 1175-5334. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Tessler, Michael & Siddall, Mark E. & Oceguera-Figueroa, Alejandro: Leeches from Chiapas, Mexico, with a New Species of Erpobdella (Hirudinida: Erpobdellidae). American Museum Novitates, 12.3.2018, 2018. vsk, nro 3895, s. 1–15. doi:10.1206/3895.1. ISSN 0003-0082. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Siddall, Mark E.: Phylogeny of the leech family Erpobdellidae (Hirudinida : Oligochaeta). Invertebrate Systematics, 2002, 16. vsk, nro 1, s. 1–6. doi:10.1071/IT01011. ISSN 1445-5226. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d Kutschera, U.: Description of a new leech species, Erpobdella wuttkei nov. sp. (Hirudinea: Erpobdellidae). Lauterbornia, 30.12.2004, s. 147–151. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Gooderham & Tsyrlin 2002, s. 43
  16. ↑ Govedich & Moser 2015, s. 578
  17. ↑ Govedich & Moser 2015, s. 574
  18. ↑ Huhta, Veikko (päätoim.): Suomen eläimet. 5, s. 302. Espoo: Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2734-4.
  19. ↑ Dohle, Wolfgang: The ancestral cleavage pattern of the clitellates and its phylogenetic deviations. Hydrobiologia, toukokuu 1999, 402. vsk, s. 267–283. doi:10.1023/A:1003709129576. ISSN 1573-5117. (englanniksi)
  20. ↑ Hirudiniformes BioLib.cz. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Tessler, Michael et al.: Worms that suck: Phylogenetic analysis of Hirudinea solidifies the position of Acanthobdellida and necessitates the dissolution of Rhynchobdellida. Molecular Phylogenetics and Evolution, lokakuu 2018, 127. vsk, s. 129–134. doi:10.1016/j.ympev.2018.05.001. ISSN 1055-7903. (englanniksi)
  22. ↑ Nakano, Takafumi & Prozorova, Larisa: A new species of Orobdella (Hirudinida: Arhynchobdellida: Orobdellidae) from Primorye Territory, Russian Far East. Journal of Natural History, 9.2.2019, 53. vsk, nro 5–6, s. 351–364. Taylor & Francis. doi:10.1080/00222933.2019.1593539. ISSN 0022-2933. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Bait management review Government of Ontario. Viitattu 9.7.2022.
Taksonitunnisteet
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koirajuotikkaat&oldid=20584453”