Ero sivun ”K2” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Kielenhuoltoa
Laajensin artikkelia, lisäsin puuttuvia lähteitä
Rivi 15: Rivi 15:
}}
}}


'''K2''' (tunnetaan myös nimillä '''Godwin-Austen''', '''Lambha Pahar''', '''Chogori''', '''Kechu''' ja '''Dapsang''') on vuori [[Karakorum]]issa, [[Himalaja]]n vuoriston läntisessä osassa, [[Kiina]]n ja [[Pakistan]]in rajalla. K2 on 8&nbsp;611 metriä korkea ja on siten maailman toiseksi korkein vuori [[Mount Everest]]in (8&nbsp;850&nbsp;m) jälkeen.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/309107/K2 | Nimeke = K2 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 17.1.2021}}</ref>
'''K2''' (tunnetaan myös nimillä '''Godwin-Austen''', '''Lambha Pahar''', '''Chogori''', '''Kechu''' ja '''Dapsang''') on vuori [[Karakorum]]issa, [[Himalaja]]n vuoriston läntisessä osassa [[Kiina]]n ja [[Pakistan]]in rajalla. 8&nbsp;611 metriä korkea K2 on maailman toiseksi korkein vuori [[Mount Everest]]in (8&nbsp;850&nbsp;m) jälkeen.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/309107/K2 | Nimeke = K2 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 17.1.2021}}</ref>


== Vuoren mittaaminen ja nimeäminen ==
[[Eurooppa]]laiset havainnoivat vuorta ensimmäisen kerran vuonna 1856. Tuolloin T. G. Montgomery, [[Henry Haversham Godwin-Austen]]in johtaman tutkimusryhmän jäsen, havainnoi Karakorumia Mount Haramukhilta käsin, ja merkitsi kaksi merkittävintä huippua K1:ksi ja K2:ksi (Karakorum 1 ja 2). Retkikunnalla oli ohjeet käyttää paikallisia nimiä vuorille, ja pian K1:n nimeksi selvisi [[Masherbrum]]. K2:lle taasen ei löytynyt paikallista nimeä johtuen sen eristyneisyydestä, joten sen nimi jäi K2:ksi.
[[Eurooppa]]laiset havainnoivat vuorta ensimmäisen kerran vuonna 1856 osana [[Brittiläinen imperiumi|brittiläisen siirtomaaimperiumin]] [[Suuri trigonometrinen mittausprojekti|suurta trigonometrista mittausprojektia]]. Tuolloin T. G. Montgomery, [[Henry Haversham Godwin-Austen]]in johtaman tutkimusryhmän jäsen, havainnoi Karakorumia Mount Haramukhilta käsin, ja merkitsi kaksi merkittävintä huippua K1:ksi ja K2:ksi (Karakorum 1 ja 2). Retkikunnalla oli ohjeet käyttää paikallisia nimiä vuorille, ja pian K1:n nimeksi selvisi [[Masherbrum]]. Useilla vuorilla ei kuitenkaan ollut nimeä paikallisella kielellä, sillä eristäytyneisyytensä vuoksi niille ei ole näköyhteyttä ihmisen pysyvästi asuttamilta alueilta. Alueen korkeimman huipun nimeksi jäi K2.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Searle, M. P.|Nimeke=Colliding continents : a geological exploration of the Himalaya, Karakoram, and Tibet|Vuosi=2013|Sivu=63–66|Julkaisupaikka=Oxford|Julkaisija=Oxford University Press|Tunniste=824655726|Isbn=978-0-19-965300-3|www=|Viitattu=2021-07-19}}</ref><ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Zurick, David|Nimeke=Illustrated Atlas of the Himalaya|Vuosi=2006|Sivu=165–169|Julkaisija=University Press of Kentucky|Isbn=978-0813123882}}</ref>


Vuoresta joskus käytetty [[Baltin kieli|baltinkielinen]] nimi ''Chogori'' on yksinkertaisesti yleissana 'vuori', jota käytetään sadoista huipuista Himalajalla.<ref name=":0" />
K2:ta kutsutaan maailman vaarallisimmaksi vuoreksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.theguardian.com/sport/2008/aug/31/9 | Nimeke = The mountain of mountains | Tekijä = | Ajankohta = 31.8.2008 | Julkaisija = Guardian | Viitattu = 18.6.2014 }}</ref> Sitä pidetään yleisesti paljon vaikeampana valloitettavana kuin Mount Everestiä. Vuoden 2009 alkuun mennessä 284 ihmistä oli onnistunut saavuttamaan vuoren huipun, Everestin huipulle on onnistunut kiipeämään lähes 3&nbsp;700 ihmistä. 77 ihmistä on kuollut yrittäessään vuoren valloitusta, joista 13 pelkästään vuonna 1986.

== Maantiede ==
K2 sijaitsee [[Himalaja|Himalajan]] vuoristo-alueeseen kuuluvassa [[Karakorum]] -vuoristossa, osin [[Pakistan|Pakistanin]] hallinnoiman [[Gilgit-Baltistan|Gilgit–Baltistanin]] ja osin [[Kiina|Kiinan]] hallinnoiman [[Xinjiang|Xinjiangin]] alueella. Karakorumin aluetta hallitsevat vuorenhuippujen lisäksi valtavat jäätikkövirrat, joista pisimmät saavat alkunsa K2:n [[Massiivi|massiivilta]] ja sen korkeimman huipun rinteiltä. Karakorumin jäävirrat ruokkivat lopulta Indus-jokea.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hewitt, Kenneth|Nimeke=Glaciers of the Karakoram Himalaya : glacial environments, processes, hazards and resources|Vuosi=2014|Sivu=49–51, 65–66|Julkaisupaikka=Dordrecht|Julkaisija=Springer|Tunniste=|Isbn=978-94-007-6310-4|www=|Viitattu=2021-07-19}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Committee on Himalayan Glaciers|Nimeke=Himalayan Glaciers : Climate Change, Water Resources, and Water Security|Vuosi=2012|Sivu=31|Julkaisupaikka=Washington, D.C.|Julkaisija=National Academies Press|Tunniste=|Isbn=978-0-309-26099-2|www=|Viitattu=2021-07-19}}</ref>

== Vuorikiipeilyn historiaa ==
K2:ta on toisinaan kutsuttu maailman vaarallisimmaksi vuoreksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.theguardian.com/sport/2008/aug/31/9 | Nimeke = The mountain of mountains | Tekijä = | Ajankohta = 31.8.2008 | Julkaisija = Guardian | Viitattu = 18.6.2014 }}</ref> Sitä pidetään yleisesti paljon vaikeampana valloitettavana kuin Mount Everestiä. Vuoden 2009 alkuun mennessä 284 ihmistä oli onnistunut saavuttamaan vuoren huipun, Everestin huipulle on onnistunut kiipeämään lähes 3&nbsp;700 ihmistä. 77 ihmistä on kuollut yrittäessään vuoren valloitusta, joista 13 pelkästään vuonna 1986.


Ensimmäinen varteenotettava yritys K2:n huipulle tehtiin vuonna 1902, jolloin englantilais-sveitsiläinen retkikunta pääsi vuoren koillisharjannetta pitkin 5&nbsp;670 metriin. Sen jälkeen huipulle yritti useampi retkikunta, mutta sinne pääsi italialaisen geologi [[Ardito Desio]]n johtama retkikunta vasta 31. heinäkuuta 1954. Retkikuntaan kuului viisi tieteilijää, lääkäri, valokuvaaja ja 12 muuta henkilöä. Huipulle asti kiipesivät vaikeista sääolosuhteista huolimatta [[Lino Lacedelli]] ja [[Achille Compagnoni]].<ref name="britannica"/>
Ensimmäinen varteenotettava yritys K2:n huipulle tehtiin vuonna 1902, jolloin englantilais-sveitsiläinen retkikunta pääsi vuoren koillisharjannetta pitkin 5&nbsp;670 metriin. Sen jälkeen huipulle yritti useampi retkikunta, mutta sinne pääsi italialaisen geologi [[Ardito Desio]]n johtama retkikunta vasta 31. heinäkuuta 1954. Retkikuntaan kuului viisi tieteilijää, lääkäri, valokuvaaja ja 12 muuta henkilöä. Huipulle asti kiipesivät vaikeista sääolosuhteista huolimatta [[Lino Lacedelli]] ja [[Achille Compagnoni]].<ref name="britannica"/>

Versio 19. heinäkuuta 2021 kello 18.24

Tämä artikkeli kertoo vuoresta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
K2
Sijainti
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
8 611 m
Prominenssi
4 020 mView and modify data on Wikidata
Ensimmäinen nousu huipulle
Lacedelli & Compagnoni 31. heinäkuuta 1954
Kartta
Koordinaatit

K2 (tunnetaan myös nimillä Godwin-Austen, Lambha Pahar, Chogori, Kechu ja Dapsang) on vuori Karakorumissa, Himalajan vuoriston läntisessä osassa Kiinan ja Pakistanin rajalla. 8 611 metriä korkea K2 on maailman toiseksi korkein vuori Mount Everestin (8 850 m) jälkeen.[1]

Vuoren mittaaminen ja nimeäminen

Eurooppalaiset havainnoivat vuorta ensimmäisen kerran vuonna 1856 osana brittiläisen siirtomaaimperiumin suurta trigonometrista mittausprojektia. Tuolloin T. G. Montgomery, Henry Haversham Godwin-Austenin johtaman tutkimusryhmän jäsen, havainnoi Karakorumia Mount Haramukhilta käsin, ja merkitsi kaksi merkittävintä huippua K1:ksi ja K2:ksi (Karakorum 1 ja 2). Retkikunnalla oli ohjeet käyttää paikallisia nimiä vuorille, ja pian K1:n nimeksi selvisi Masherbrum. Useilla vuorilla ei kuitenkaan ollut nimeä paikallisella kielellä, sillä eristäytyneisyytensä vuoksi niille ei ole näköyhteyttä ihmisen pysyvästi asuttamilta alueilta. Alueen korkeimman huipun nimeksi jäi K2.[2][3]

Vuoresta joskus käytetty baltinkielinen nimi Chogori on yksinkertaisesti yleissana 'vuori', jota käytetään sadoista huipuista Himalajalla.[2]

Maantiede

K2 sijaitsee Himalajan vuoristo-alueeseen kuuluvassa Karakorum -vuoristossa, osin Pakistanin hallinnoiman Gilgit–Baltistanin ja osin Kiinan hallinnoiman Xinjiangin alueella. Karakorumin aluetta hallitsevat vuorenhuippujen lisäksi valtavat jäätikkövirrat, joista pisimmät saavat alkunsa K2:n massiivilta ja sen korkeimman huipun rinteiltä. Karakorumin jäävirrat ruokkivat lopulta Indus-jokea.[4][5]

Vuorikiipeilyn historiaa

K2:ta on toisinaan kutsuttu maailman vaarallisimmaksi vuoreksi.[6] Sitä pidetään yleisesti paljon vaikeampana valloitettavana kuin Mount Everestiä. Vuoden 2009 alkuun mennessä 284 ihmistä oli onnistunut saavuttamaan vuoren huipun, Everestin huipulle on onnistunut kiipeämään lähes 3 700 ihmistä. 77 ihmistä on kuollut yrittäessään vuoren valloitusta, joista 13 pelkästään vuonna 1986.

Ensimmäinen varteenotettava yritys K2:n huipulle tehtiin vuonna 1902, jolloin englantilais-sveitsiläinen retkikunta pääsi vuoren koillisharjannetta pitkin 5 670 metriin. Sen jälkeen huipulle yritti useampi retkikunta, mutta sinne pääsi italialaisen geologi Ardito Desion johtama retkikunta vasta 31. heinäkuuta 1954. Retkikuntaan kuului viisi tieteilijää, lääkäri, valokuvaaja ja 12 muuta henkilöä. Huipulle asti kiipesivät vaikeista sääolosuhteista huolimatta Lino Lacedelli ja Achille Compagnoni.[1]

Ensimmäinen huipulle päässyt nainen oli Wanda Rutkiewicz vuonna 1986.[7] Rutkiewicz kuoli joitakin vuosia nousun jälkeen, ja viisi seuraavaa huipulle päässyttä naista kuolivat paluumatkalla tai seuraavalla kiipeilykerrallaan. Tämä on johtanut uskomukseen, että K2 on kirottu vuori naisille.[8] Kaiken kaikkiaan K2:n huipun on saavuttanut 11 naista.

Suomalaisista vuoren huipulle asti ovat kiivenneet Veikka Gustafsson vuonna 1994 ja Samuli Mansikka vuonna 2014.[9]

K2:n huippu saavutettiin talvella ensimmäisen kerran vuonna 2021, kun kymmenen nepalilaisen kiipeilijän ryhmä pääsi huipulle 16. tammikuuta.[10]

Katso myös

Lähteet

  1. a b K2 Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.1.2021.
  2. a b Searle, M. P.: Colliding continents : a geological exploration of the Himalaya, Karakoram, and Tibet, s. 63–66. Oxford: Oxford University Press, 2013. 824655726. ISBN 978-0-19-965300-3.
  3. Zurick, David: Illustrated Atlas of the Himalaya, s. 165–169. University Press of Kentucky, 2006. ISBN 978-0813123882.
  4. Hewitt, Kenneth: Glaciers of the Karakoram Himalaya : glacial environments, processes, hazards and resources, s. 49–51, 65–66. Dordrecht: Springer, 2014. ISBN 978-94-007-6310-4.
  5. Committee on Himalayan Glaciers: Himalayan Glaciers : Climate Change, Water Resources, and Water Security, s. 31. Washington, D.C.: National Academies Press, 2012. ISBN 978-0-309-26099-2.
  6. The mountain of mountains 31.8.2008. Guardian. Viitattu 18.6.2014.
  7. EverestHistory.com: Wanda Rutkiewicz Everest History. Viitattu 18.6.2014.
  8. The Big Question: What makes K2 the most perilous challenge a mountaineer can face? 2008. Independent. Viitattu 18.6.2014.
  9. Seiro, Arno: Suomalaiskiipeilijä nousi K2-vuoren huipulle: Kaunis päivä, mutta ehkä kovin ikinä HS.fi. 27.7.2014. Viitattu 6.8.2014.
  10. Nepali climbers make history with winter summit of K2 mountain BBC News. 16.1.2021. BBC. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)

 

Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.