Ero sivun ”Lepidotes” versioiden välillä
aloitus en-wikin johdannon pohjalta |
(ei mitään eroa)
|
Versio 9. maaliskuuta 2017 kello 19.49
| Lepidotes | |
|---|---|
 Lepidotes elvensiksen fossiili |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Luuhaukikalat Semionotiformes |
| Suku: |
†Lepidotes Agassiz, 1832[1] |
| Katso myös | |
Lepidotes (aikaisemmin Lepidotus)[2] on sukupuuttoon kuollut luuhaukikalojen suku. Fossiileja on löydetty merellisistä sedimenteistä Ranskasta, Englannista ja Saksasta,[3] ja varhaisen liitukauden sedimenteistä Brasiliasta[4] ja Bornholmista, Tanskasta.[5] Se eli triaskauden rhaetia-vaiheelta cenomanum-vaiheeseen liitukaudella.[6] Vuonna 1895, many species were assigned to it by Arthur Smith Woodward. They include, L. elvensis, L. semiserratus, L. tuberculatus, L. gallineki, L. leedsi, L. latifrons, L. haydeni, L. occidentalis, L. macrocheirus, L. subovatus, L. minor, L. affinis, L. unguiculatus, L. laevis, L. maximus, L. mantelli, L. degenhardti, L. hauchecorni, L. mawsoni, L. notopterus and L.? pustulatus.[6] Numerous additional species have been assigned to it which Woodward considered indistinguishable from others.[6]
Lähteet
- ↑ Agassiz, L. (1832), Untersuchungen über die fossilen Fische der Lias-Formation. Jahrbuch für Mineralogie, Geognosie, Geologie und Petrefaktenkunde 3: 145
- ↑ Lepidotes. Hunterian Museum Geology Collections. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ López-Arbarello, A. (2012). "Phylogenetic Interrelationships of Ginglymodian Fishes (Actinopterygii: Neopterygii)." PLoS ONE, 7(7): e39370. doi:10.1371/journal.pone.0039370
- ↑ John G. Maisey, Discovering Fossil Fishes, 1996:150, 152.
- ↑ Bonde, N. (2003). "New dinosaurs from Denmark". Comptes Rendus Paleovol (13). doi:.
- ↑ a b c Woodward, A.S. (1895). "Catalogue of the Fossil Fishes in the British Museum (Natural History)" 2: 77–119. doi:.